27. heinäkuuta 2014

Philip Kerr: Liekit Berliinissä

Philip Kerrin Liekit Berliinissä (Atena, 2012) aloittaa (jälleen) yhden Noir-dekkarisarjan eli Berlin Noirin. Tässä sarja-aloituksessa oli sitä synkkää kaupunkitunnelmaa, jota kovasti kaipailin alkukesällä lukemaani Vilmos Kondorin Budapestin varjot -kirjaan (joka puolestaan aloitti Budapest Noir -sarjan). Molemmat kirjat sijoittuvat ajallisesti samaan aikaan, aivan toisen maailmansodan alle. Kerrin kirjalla on toki etuna se, että kirjassa ollaan aivan ns. pääkallopaikalla Berliinissä, joten ehkä natsismin kasvava valta ja siitä hohkava uhkaava tunnelma on ollut helpompi ottaa mukaan kirjaan. Mutta eiköhän Budapestillakin ole oma synkkä historiansa, se ei vain noussut Kondorin kirjassa samalla tavoin pinnalle kuin Liekit Berliinissä -kirjassa.
"'Landwehristä on naarattu miehen ruumis.'
'Sehän on yhtä harvinaista kuin pulun paska', minä sanoin. 'Se kanava on Gestapon vessa, kuten tiedät. Jos joku katoaa tässä kaupungissa, häntä kannattaa etsiä pikemminkin kanavavahdin kopilta kuin poliisiasemalta tai ruumishuoneelta.'
'Niin, mutta tällä miehellä oli biljardikeppi - nenässään. Se oli tiettävästi työntynyt takaraivoon asti.'
    Laskin haarukan ja veitsen pöydälle. 'Voisitko olla kertomatta inhottavia yksityiskohtia, kun minulla on ruoka kesken?'
[...]
'Hassua, että Gestapon päämaja sijaitsee entisessä taidekoulussa', hän sanoi.
'Hervottoman hassua. Moinen ajatus saa varmaan siellä kidutetut nukahtamaan hilpein mielin.' Nousin pöydästä ja lähdin ovelle." (s. 59-60)

Kirjan päähenkilö ja minä-kertoja on yksityisetsivä, entinen poliisi Bernie Gunther. Saksalainen miljonäärimies palkkaa hänet etsimään varastettuja Cartierin timanttikäätyjä. Gunther alkaa penkoa miljonäärin perhe-elämää, joutuu kohtalokkaan naisen pauloihin ja ajautuu hankaluuksiin Gestapon kanssa. Juonessa riitti imua ja jännitettä, ja pidin myös kirjan hirtehisen synkästä huumorista. Kirjan pääpaino on rikoksen selvittelyssä, mutta melko paljon juoneen on otettu mukaan myös kaupungin painostavaa natsitunnelmaa ja juutalaisten koko ajan huononevaa asemaa. Gunther suhtautuu vallitsevaan tilanteeseen kyynisen toteavasti. Hän ei ole mikään vastarintaliikkeen mies muttei myöskään kiihkeä natsiaatteen mies. Gunther tekee tervehdyksen, koska on niin on parempi hänen turvallisuutensa kannalta. Kirja etenee Guntherin persoonan varassa, ja onneksi hänen hahmonsa kesti tämän oikein hyvin.

Liekit Berliinissä oli oikein hyvä sarja-avaus, ja kirjan loppu oli niin mustanpuhuva (mentiin jopa ehkä uskottavuuden rajamailla), että odotan mielenkiinnolla, mitä onkaan luvassa seuraavissa osissa. Annan kirjalle 3 Goodreads-tähteä, ja aion jatkaa lupaavan oloisen sarjan parissa. Sarjan kolmososa Saksalainen sielunmessu ilmestyy syksyllä, joten sitä odotellessa on hyvin aikaa lukea viime vuonna ilmestynyt Kalpea rikollinen.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Luettua elämää, Kirsin kirjanurkkaLukuneuvoja ja Kirjakolo.
Kirjan tietoja:
Philip Kerr: The March Violets (1989)
Suomennos Jukka Jääskeläinen
Atena, 2012
304 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...