Orhan Pamuk: Istanbul - muistot ja kaupunki

Orhan Pamukin Istanbul - muistot ja kaupunki (Tammi, 2010) vie lukijansa retkelle kirjailijan lapsuusmuistoihin ja Istanbulin kaupungin historiaan. Huomasin lukiessani oman ennakkoasenteeni kirjaa kohtaan: odotin, että nyt pääsen hekumoimaan tarunhohtoisen Istanbulin jännittävällä menneisyydellä Nobel-kirjailijan kyydissä. Näinpä ei käynytkään, vaan Pamukin Istanbul-muistoilla on jalat tiukasti kiinni nykyisyydessä, ja menneitä loiston päiviä tarkastellaan lähinnä surumielisesti nykyhetkestä käsin. Romantisoidun Istanbul-hehkutuksen puuttuminen tosin taitaa olla vain plussaa tälle kirjalle.

"Istanbulissa historiallisia muistomerkkejä ei suojella samalla tavalla kuin museoissa, niillä ei ylpeillä  eikä niitä panna näytteille siten kuin länsimaisissa suurkaupungeissa, jotka ovat säilyneet suurten tuhoutuneiden imperiumien jäljiltä. Niiden keskellä vain eletään. Se on viehättänyt suurestikin länsimaisia matkakirjailijoita ja turisteja. Mutta kaupungin tuntosarvet muistuttavat sen herkille asukkaille, että menneisyyden voima ja rikkaus on kadonnut sen kulttuurin mukana ja että nykypäivä on niin köyhä ja sekava ettei sitä voi edes verrata menneeseen. Lian, pölyn ja kuran keskelle hylätyt ja ympäristöönsä sopeutuneet rakennukset eivät ole jättäneet jälkeensä edes iloa ylpeillä niistä, kuten eivät jättäneet lapsuuteni perä perää palaneet palatsitkaan." (s. 138)

Kirja ei ole mikään kronologinen esitys Istanbulin tai Pamukin historiasta, vaan aika sillisalaattimainen kokonaisuus, jossa kaupungin ja sen nykyisin kuuluisan asukkaan historia kulkevat limittäin ja lomittain, pompahdellen aiheesta toiseen. Pamukin omien muistojen kautta hahmottuu varakkaan kaupunkilaisperheen elämä lapsen silmin. Isän epäonniset bisneskokeilut, tiivis perhe-elämä Pamuk-talossa, kaupunkiin tutustuminen, koulumuistot lintsaamisineen, ensirakkaus, omien kiinnostuksenkohteiden etsintä... näinkin tavallisten asioiden kautta lukija pääsee kurkistamaan erilaiseen kulttuuriin, jossa ollaan idän ja lännen välimaastossa. Pamuk kietoo kotikaupunkinsa (kulttuuri)historiaa taitavasti omiin lapsuusmuistoihinsa. Esimerkiksi perheen autoajelut 1950-luvun Bosporin rannoilla toimivat aasinsiltana länsimaisiin taiteilijoihin, jotka ovat taiteessaan kuvanneet Bosporin maisemia.

Lueskelin kirjaa hitaasti, luvun tai kaksi päivässä, mutta tälle kirjalle pätkissä lukeminen sopi mielestäni hyvin - eikä se tarkoita, että kirja olisi ollut huono. Aivan niin vetävä kirja ei ollut kuin ennakkoon odotin, mutta kirja tarjosi mielenkiintoisen nojatuolimatkan Istanbulin kulttuuriin ja porvarismaailmaan. Istanbul - muistot ja kaupunki ei onneksi ollut suoraviivainen 'näin minusta tuli kirjailija' -muistelmateos, vaan kohtuullisen kiehtovassa muodossa oleva kulttuuripainotteinen tietoannos idän ja lännen portista. Kirjan plussapuoliin lukeutuvat myös lukuisat mustavalkoiset kuvat, joista osa on Pamukin perheen albumeista:

Kirja jatkaa Keltaista kesääni, joka on käynnistynyt Opuscolo-blogista. Saan kirjasta myös haastepisteen Nobel-haasteeseen, ja Kirjabingosta ruksaan ruudun 'tositarinaan perustuva' - BINGO!

Vaakarivistä tulee neljäs bingoni. Lukuaikaa on vielä viikko jäljellä, mutta olen melkein varma, että kesän bingoiluni ovat tässä. Ehkä jokin yksittäinen ruutu saattaa täyttyä, mutta lisäbingoihin en enää usko. Bingorivi muodostuu kirjoista:

'dekkari' - Antonio Hill: Kuolleiden lelujen kesä
'palkittu kirja' - Colm Tóibín: Brooklyn
'kannessa eläinkuva' - Jonathan Carroll: Naurujen maa
'tositapahtumiin perustuva' - Orhan Pamuk: Istanbul
'kannen perusteella valittu' - Jani Kiiskilä: Ikioma Itämeri

ja näistä valitsen rivin parhaaksi Jani Kiiskilän Ikioma Itämeri -kirjan, joka tarjoaa tietoa ja luonnonsuojelunäkökulmaa kauniissa paketissa.

Goodreads: 3 tähteä

Mistä kirja minulle? Oma ostos

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Booking it some more ja Kattona taivas. Kiiltomato-verkkolehden juttu kirjasta.

Kirjan tietoja:

Orhan Pamuk: İstanbul - Hatıralar ve Şehir (2003)

Suomennus Tuula Kojo

Tammi, 2010

497 sivua + hakemisto