6. heinäkuuta 2014

Boel Westin: Tove Jansson: sanat, kuvat, elämä

Tove Jansson on Muumien äiti. Siinäpä olemattomat ennakkotietoni, joiden pohjalta lähdin lukemaan Boel Westinin Tove Jansson: sanat, kuvat, elämä (Schildts & Söderströms, 2013) -elämäkertaa. Kirja olikin oikea sivistysannos sen ohella, että se oli nautinnollinen lukuelämys. Ennen tarkempaa lukufiilistelyä suosittelen kirjaa kaikille, joita Tove Janssonin taide ja elämä vähänkään kiinnostavat. Ja totean myös, että voi kunpa olisin lukenut tämän ennen kuin kävin katsomassa Ateneumin Tove Jansson -näyttelyn, sillä olisin varmasti saanut näyttelystä enemmän irti kirjan lukemisen jälkeen.
"Sotavuosien aikaan Tove työskentelee ahkerasti, hellittämättä ja tuotteliaasti kuten aina. Syksyllä 1941 hän asettaa näytteille kuusi maalausta Taidehallin syysnäyttelyyn, ostaa sinikettupuuhkan ja piirtää sodan kauhuja Garmin joulunumeroon joulukuussa 1941. "Piirustustyötä on vaikka kuinka paljon", hän uskoutuu Evalle, ja erityisen kiireistä on syksyisin, kun on tehtävä kirjankansia ja kuvituksia, varsinkin joululehtiin. Tove kuvittaa muun muassa hiilihapollisen virvoitusjuoman mainoksen, piirtää kangasta, kuvittaa postikortteja, ja nyt häneltä tilataan ensimmäistä kertaa maalauksia julkisiin tiloihin." (s. 121)

Westinin elämäkerrasta nousi minulle esille kaksi asiaa: se, miten hieno ihminen Tove Jansson oli ja miten monipuolisen uran hän teki. Ateneumin näyttely toki kertoi osaltaan Janssonin taiteesta, mutta Westinin kirja kävi läpi Janssonin työtä kronologisesti tavalla, joka aukaisi silmäni kunnolla hänen upealle uralleen. Muumit ovat kaikkien tiedossa, mutta sen lisäksi maalauksia, aikuistenkirjoja, piirrostöitä... Westinin kirjassa on paljon valokuvia ja piirroksia, ja osa näistä on värillisissä kuvaliitteissä. Kuvia katsellessa oli mukava muistella Ateneumin näyttelyä, jossa esimerkiksi oli laajalti esillä Garm-lehteen tehtyjä kansikuvia. Näihin kiinnitin jo näyttelyssä huomiota, ja nyt uudestaan kirjan sivuilla. Miten rohkeasti Jansson ottikaan kantaa sotapolitiikkaan!

Elämäkerta valottaa jonkin verran Toven perhetaustaa ja yksityistä elämää, mutta keskittyy selkeästi hänen taiteeseensa: kuviin ja sanoihin. Pidin tästä painotuksesta, sillä Tove Janssonin taide on mielestäni kiinnostavampaa kuin yksityiselämän pikkutarkat tiedot. Janssonin yksityisestä puolesta käy silti ilmi hänen itsenäinen luonteensa. Oma tahto ja oma vapaus olivat hänelle tärkeitä, ja kunnioitettavan vakaasti hän seisoi omien (taiteellisten) näkemyksiensä takana.

Westinin kirjoitustyyli on erittäin lukijaystävällinen, ja Tove Janssonin elämäntarina soljuu sujuvasti eteenpäin. Kirjan lopussa on luettelo lähteistä, viitteistä ja tutkimustyön aineistosta. Westin on saanut käyttää materiaalinaan Janssonin yksityistä arkistoa, ja se näkyy myönteisesti kirjan sisällössä. Elämäkerta sisältää esimerkiksi otteita Janssonin kirjeenvaihdosta ja muistikirjoista. Tove Jansson tuodaan kirjan sivuilla todella lähelle lukijaa, ja tekstiä olikin nautinnollista lukea. Aivan kuin olisin päässyt kurkistelemaan Janssonin ateljeehen, työn äärelle.

Luin samoihin aikoihin kirjan kanssa uusinta Mondo-lehteä (numero 6-7/2014), ja siellä oli Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi mukana novelli Suuressa Phoenixin kaupungissa (julkaistu Reilua peliä -kirjassa, WSOY 1989). Janssonin aikuiskirjallisuus ei ole minulle tuttua, mutta tässä novellissa oli tavoitettu jotain matkustaminen olemuksesta: sattumukset voivat olla niitä aivan erityisempiä matkakokemuksia, mutta ne ovat semmoisia vain sattumalta koettuina. Erittäin osuva novellivalinta matkalehteen.
Lukemani painos on pokkari, joten Kirjabingo saa jälleen uuden merkinnän. Ensi viikolle uskallan lupailla bingoa. :)
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma (heräte)ostos. Mondo-lehtikin on oma ostos.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Le petite lectrice ja Kirjakirppu.
Kirjan tietoja: 
Boel Westin: Tove Jansson: Ord, bild, liv (2007)
Suomennos Jaana Nikula
Schildts & Söderströms, 2013
455 sivua + kronologia, lähteet, viitteet

4 kommenttia:

  1. Hei tää on mahtava vinkki! Kiitti (ja nyt ei enää tunnu niiiin kurjalta, että menin Ateneumin juuri sinä päivänä, kun se menikin jo kuudelta kiinni...)

    VastaaPoista
  2. Eipä kestä! Onhan se Ateneumin näyttely siellä vielä jonkin aikaa, jos vaikka sattuu parempi päivä kohdalle. Minä olin paikalla yhtenä toukokuun lauantaina heti aamukymmeneltä. Ei ollut juuri ruuhkaakaan, oli kiva katsella teoksia aivan rauhassa. Mutta tämän kirjan kanssa pääsee hyvin jo hajulle maalauksista sun muusta, kun niitä kuvia on suht runsaasti mukana.

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa että pidit! Minusta nuo pokkarin kannet ovat muuten paljon hienommat kuin kovakantisen :)
    Vielä en ole ehtinyt Ateneumiin, mutta loman aikana aion käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kansijutusta. Pokkarissa on paljon kauniimmat kannet, ja sivutkin miellyttivät, kun kuvia ja väriliitteitä oli mukana runsaasti. Ateneumin näyttely on ihana, ja siellä on upean kattavasti töitä esillä. Toivottavasti ehdit sinne loman aikaan. Antoisaa näyttelyreissua. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...