(BINGO!) Donna Tartt: Pieni ystävä

Paljon piti sivuja käännellä Donna Tarttin loisteliaan Jumalat juhlivat öisin -esikoisen (WSOY, 1993) jälkeen, ennen kuin uskaltauduin lukemaan Pienen ystävän (WSOY, 2003/2014). Pieni ystävä ilmestyi kymmenen vuotta esikoisen jälkeen, ja kun korviini kuului ei-niin-ihastuneita kommentteja, unohdin koko kirjan ja jätin sen kylmästi lukematta. Tänä keväänä ilmestyi Tarttin uusimman romaanin Tiklin (WSOY, 2014) suomennos, ja sen vanavedessä kauppoihin ilmaantui näyttäväkantinen pokkaripainos Pienestä ystävästä. Kun pokkaripainoksen sai edulliseen hintaan nettikaupan tarjouskampanjasta, päätin, että kokeillaanpa. Jumalat-kirja on painunut hienona lukuelämyksenä muistojen hämärään, joten lomareissulla pystyin aloittamaan Pientä ystävää avoimin mielin ilman jatkuvaa vertailua esikoiseen.

Taisin lukea kirjan juuri oikeaan aikaan, sillä hämmästyksekseni pidin siitä erittäin paljon. Mietiskelin tähtiä, ja päädyin siihen, että aivan kuten Jumalat juhlivat öisin, myös Pieni ystävä on minulle viiden tähden kirja. Kirjat ovat sisällöltään erilaisia, mutta molemmista sain voimakkaat lukuelämykset. Pienen ystävän kohdalla ymmärrän myös ne ei-niin-ihastuneet kommentit, sillä haluan liittää viiden Goodreads-tähden perään huomautuksen: viisi tähteä sarjassa 'kirjat, joissa juonellisesti ei päädytä juuri mihinkään, mutta joissa on upea tunnelma ja hieno kerronta'.
"Allison ilmestyi taas ovelle. Hän vilkaisi nopeasti äitiin, varmistaakseen ettei tämä katsonut, ja sanoi sitten Harrietille äänettömästi suutaan aukoen: Tänään on Robinin syntymäpäivä.
    Harrietin silmät räpsähtivät. Totta kai: miten hän oli voinut unohtaa? Robinin toukokuinen kuolinpäivä yleensä laukaisi tuollaisen: itkunpuuskat, selittämättömät paniikkikohtaukset. Muutama vuosi sitten tilanne oli kehittynyt niin pahaksi, ettei äiti ollut voinut poistua talosta osallistuakseen Allisonin kahdeksannen luokan päättäjäisiin. Mutta sen vuoden toukokuussa päivä oli tullut ja mennyt ilman välikohtauksia."

Pienen ystävän päähenkilö on 12-vuotias Harriet. Hänen veljensä Robin surmattiin julmasti Harrietin ollessa vauva. Kirjassa on käännetty Jumala juhlivat öisin -kirjan perusasetelma nurin niskoin: siinä missä Jumalat-kirjassa tutkittiin, miten murhan tekijän tietäminen vaikuttaa pieneen yhteisöön, Pienessä ystävässä näkökulmana on, kuinka se, ettei tekijää tiedetä, vaikuttaa perheyhteisöön. Kirjassa kuvataan Harrietin kesää, jolloin hän päättää kostaa veljensä kuoleman. Koston kohteeksi valikoituu lapsen päättelytaidolla vankilamenneisyyden omaava, huumekoukussa oleva Danny, ja koston välineenä on itse luonto. Tapahtumat sijoittuvat Mississipin hehkuvan auringon alle, ja koko kirjaa kantava voima on Harriet - Tarttin lapsihahmo on todella hieno. Outo, älykäs, aloitekykyinen, jopa pelottava.

"Kauhusta jäykkänä hän makasi kyljellään ja tuijotti pilkkopimeälle ajotielle. Miten pitkään hän joutuisi makaamaan siinä? Jos häntä alettaisiin etsiä, hänen olisi pakko ryömiä syvemmälle talon alle, eivätkä tulimuurahaiset olleet pahimpia, ampiaiset rakensivat pesiään talon alle, samoin haisunäädät, hämähäkit ja kaikenlaiset jyrsijät ja matelijat, ja sairaat kissat ja vesikauhuiset opossumit raahautuivat sinne kuolemaan; Sam Rebus -niminen musta mies, joka korjasi lämpökattiloita, oli päässyt lehden etusivulle löydettyään ihmisen pääkallon vain muutaman korttelin päästä, Main Streetiltä Marselles-nimisen uusklassisen kaupunkitalon alta."

Minulla ei ollut kiire mihinkään, kun luin Pientä ystävää. Aurinkotuolissa on leppoisaa lueskella, ja Pienelle ystävälle se oli vain eduksi. Rauhallisessa mielentilassa minulla oli aikaa odotella, kuinka Tartt punoi tarinaansa hitaasti eteenpäin, kehitteli henkilöhahmojaan ja loi tihenevää tunnelmaa kirjan sivuille. Kirjan keskivälin jälkeen mukana oli pari erittäinkin jännittävää kohtausta. Tartt on taitava kertoja, ja pidin siitä, miten luonto ja sen eläimet nousivat esille läpi kirjan. Luontokuvaus ei ollut ylitsevuotavaa hehkutusta, vaan minun makuuni sopivan hillittyä. Pidin myös perhesuhteiden kuvauksesta, ja siitä, että juoneen oli otettu mukaan hieman huumejuttuja ja roskaväki vastaan paremmat ihmiset -asetelmaa. Pikkukaupungin kesän hehku oli vahva, ja minä lukijana nautiskelin. 

En aio odottaa kymmentä vuotta, ennen kuin uskallan aloittaa Tiklin lukemisen.

Kirjassa on sivuja reilusti yli 500, joten saan ensimmäisen BINGOni:
Vinobingo muodostuu ruuduista:

'alle 200 sivua' - P. L. Travers: Maija Poppanen
'palkittu kirja' - Colm Tóibín: Brooklyn
keskiruutu
'lainattu kirja' - Robert Wilson: Mitätön murha Lissabonissa
Tarttin Pieni ystävä eli ko. postaus.

Bingorivin kirjoista voin todeta, että Pientä ystävää lukuun ottamatta lukutunnelmat ovat liikkuneet välillä heikko - keskinkertainen. Lukukesäni on ollut hyvä, mutta sen heikkoja hetkiä näköjään keskittyi ensimmäiseen bingoriviin.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa KriitikkoMarko ja Pilvien tarkkailuun.
Kirjan tietoja:
Donna Tartt: The Little Friend (2002)
Suomennos Eva Siikarla
WSOY, 2014 (2003)
799 sivua (pokkaripainos)

Kommentit

  1. Omalla tavallani itsekin tykkäsin tästä kirjasta. Siihen kyllä petyin, että tekijä ei koskaan tässä kirjassa selvinnyt. Luulen kuitenkin että lukiessa sitä odotti kaikista eniten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohdiskelin pitkään tuota loppuratkaisua, oliko se hyvä vai olisiko pitänyt löytää se murhaaja. Päädyin siihen, että ehkä parempi näin. Eipä tullut perinteistä dekkariasetelmaa, vaan jotain vähän erilaista.

      Poista
  2. Minulta tämä kirja jäi aikanaan kesken, aika oli varmaan väärä. Ehkä Pienelle ystävälle pitäisi antaa uusi mahdollisuus, sillä Tiklistä pidin kyllä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että kesäloma oli juuri oikea minulle lukea tämä. Jos kaipaa nopeasti etenevää juonta tai ylipäänsä juonivetoisempaa kirjaa, niin en ihmettele jos tämä ei nappaa. Kannattaa kokeilla uudestaan. :) Tikliä ajattelin lukea syksyllä.

      Poista
  3. Olipa kiva kuulla, että pidit tästä! Olen nimittäin miettinyt uudelleen lukemista, kun aikanaan tämä jäi vaisuksi - Jumalien jälkeen kai odotukset olivat jotain muuta. Mutta myös Tikli on mestarillinen, joten ei tämäkään huono voi olla. Ehkä kannattaa antaa enemmän aikaa lukemiselle, paha tapani on ahmia kirjoja liian nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on todella erilainen verrattuna Jumalat-kirjaan, joten ymmärrän vaisuuden. Mutta kannattaa kokeilla uudestaan. Tämän kohdalla ei ahmiminen ainakaan minulle olisi toiminut ollenkaan. Pikemminkin päin vastoin, hitaasti makustellen tuli hyvät lukufiilikset. :)

      Poista
  4. Onnittelut bingorivistä1 Ihan lähellä on kaksi muutakin riviä, jos vain sattuu sopivat kirjat luettavaksi. ;-)

    Donna Tartt on minulla vielä kokematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Romantiikka minulla onkin jo kesken (Fowlesin Ranskalaisen luutnantin nainen, on oikein hyvä), mutta kirja+leffa on vielä harkinnassa. Tarjokkaita on, mutta saas nähdä mitä siihen keksin. Kyllä minulla muutama bingorivi olisi tarkoitus vielä saada ennen heinäkuun loppua. :)

      Poista
  5. Pieni ystävä jäi minulle pettymykseksi, ja muistan syynkin. Yksityiskohtainen kerronta oli mielestäni piinaavaa ja liian hiottua, pitkästyttävää. Ehkä nyt ajattelisin toisin. JJÖ oli oikein hyvä, joten ehkä odotin liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin kerronnasta ja kaikista niistä yksityiskohdista. Dialogiahan tässä kirjassa on monin paikoin tosi vähän, mutta se ei minua nyt häirinnyt. Aikaahan tämä vaati, mutta koin kirjan antoisaksi.

      Poista
  6. Donna Tarttin kirjat ovat tulossa lukuun jossain vaiheessa syksyä mulla. Säästelen tiiliskiviä noita sateisia ja loskaisia iltoja varten. Ostin kaikki Tarttin kirjat tänä kesänä, koska nainen vaikutti niin kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla onkin (toivottavasti) hieno kirjasyksy tulossa. :) Minä ajattelin säästellä Tiklin syksylle. Tuntuu, että vähän pitää vielä sulatella tätä Pientä ystävää, eikä voi heti perään ottaa lukuun toista tiiliskiveä. :)

      Poista
  7. Jumalat juhlivat öisin oli minullekin huikea lukukokemus! Pieni ystävä on odotellut hyllyssä jo muutaman vuoden, mutta en ole siihen tarttunut. Tiklin ilmestyttyä muistin kirjan, selaisin sen ensimmäisiä sivuja ja jätin jälleen odottelemaan. Juttusi luettuani mielenkiinto nosti taas päätään... Kiitokset tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä. :) Kirjoilla on aikansa, ja siellähän ne hyllyssä kiltisti odottavat, milloin tulee sopiva lukuhetki. :) Jumalat-kirja oli todellakin hieno. Minulla nousi into lukea se taas uudemman kerran. Ties vaikka otan senkin luettavaksi syksyllä, Tiklin kanssa.

      Poista
  8. En ole kovin suuri Tartt-fani, mutta viihdyin Jumalien kanssa ja luin Pienen ystävän aikoinaan englanniksi. Pidin kirjan unenomaisesta syvän etelän tunnelmasta, mutta en muuten saanut kirjasta kovinkaan paljon irti.

    Tänä kesänä aion antaa Tiklille mahdollisuuden. Saa nähdä, miten käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tikli jo hieman jännittää minua, kun nämä kaksi olivat keskenään niin erilaisia. Mitähän on luvassa? Olen koettanut vältellä bloggauksia, jotten liikaa spoilaannu. Syksyn mittaan toivon ehtiväni sen pariin. :)

      Poista
  9. Tätä kirjaa on moni moittinut, mutta olen jo pitkään ajatellut että tämähän kuulostaa ihan minun kirjaltani. Rakastan tätä nykyä kirjoja, joissa avainsanoja ovat verkkaisuus ja tapahtumattomuus, ja se että mainitset upean tunnelman ja hienon kerronnan, alan yhä vakaammin uskoa, että tämä pitää ilman muuta lukea. :) Etenkin, kun rakastan syvää etelää.

    Kiitos hyvästä arviosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Minäkin pidän välillä tämmöisistä hitaista kirjoista. Ei ollenkaan haittaa, vaikkei niin paljon tapahdukaan - minä vaan nautiskelen tunnelmasta. :) Ja kyllä tässä sitten puolenvälin tienoilla jo tapahtuukin, pari aivan jännittävää kohtausta (johon liittyy käärmeitä) oli mukana. Suosittelen ainakin kokeilemaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.