Arturo Pérez-Reverte: Taistelumaalari
Arturo Pérez-Reverten Taistelumaalari (Like, 2009) on kirja, jossa keskustellaan. Tunnettu sotavalokuvaaja Faulques on lopettanut uransa ja omistautunut maalaukselleen, joka kattaa kokonaisen rappeutuvan vartiotornin seinän. Eräänä päivänä tornille löytää tiensä mies, jonka elämän Faulquesin ottama valokuva on muuttanut. Mies on päättänyt tappaa hänet kuvanneen miehen, mutta sitä ennen... hän haluaa saada Faulquesin ymmärtämään jotain kuvasta ja itsestään. Kun alkuasetelma on tehty selväksi, loppuosa kirjasta kattaakin lähes yksinomaan näiden kahden miehen keskusteluja sodasta, ihmisyydestä ja elämästä.
"Kosteus teki kuumuudesta kestämättömän, ja Faulques oli tutkinut maassa makaavia miehiä varovasti, hiljakseen, paita läpimärkänä, yrittänyt säästää voimiaan pienimmissäkin liikkeissä ja pysähdellyt välillä hengittämään suun kautta jähmeää, kuumaa ilmaa, joka löyhkäsi likaiselta jokivedeltä ja törmällä riutuvilta ihmisruumiilta. Raa'alta lihalta. Afrikkalaisten ruumiit eivät olleet koskaan haisseet hänestä niin paljon raa'alta lihalta. Ja kun hän oli kumartunut yhden haavoittuneen ylle ja lähestynyt objektiiveineen - mies oli ollut kuin lihaa teurastajan pölkyllä, valmis hotkaistavaksi - tämä oli säikähtäneenä kohottanut sidottuja käsiään peittääkseen jotenkuten kasvojaan, silmämunat entistä pahemmin harittaen. Faulques oli avannut himmennintä yhdellä aukolla, tarkentanut edessään ammottaviin silmiin, painanut laukaisinta ja ottanut teknisesti karmaisevan täydellisen kuvan... " (s. 122)
Sota näyttäytyy Taistelumaalarissa julmana ja raakana, mutta Pérez-Reverten kerrontatyyliä on pakko ihailla. Kirjassa on muutamia todella kauhistuttavia kohtauksia, kuten lainaus osoittaa, mutta taitavasti Pérez-Reverte kuljettaa lukijaa läpi Faulquesin sotamuistojen. Sotaa ei kaunistella, sen sijaan sitä tarkastellaan kuin kameran linssin läpi, kylmästi ja aika tunteettomasti. Sotamuistojen rinnalla kulkee tarina Faulquesin rakkaussuhteesta kauniiseen Olvidoon. Suhteen kaari purkautuu lukijalle vähitellen, ja sanonpa, että niin katkeraa suhteen loppua en muista vähään aikaan kirjan sivuilla kohdanneeni.
Taistelumaalari löytyi omasta hyllystäni, jossa se odotteli lukemistaan aika pitkään. Ostin kirjan divarista heräteostona, mutta sotaisa aihe sai minut lykkäämään kirjan lukemista. Arvelin myös, että tämmöinen keskustelukirja olisi varmaankin tylsä. Futishaaste (piste Espanjalle) innoitti minut viimein tarttumaan kirjaan, ja olen siitä iloinen. Arturo Pérez-Reverte osoitti jälleen lahjansa - hänen kirjansa eivät todellakaan tule samasta muotista. Taistelumaalarin juonella ei ole mitään yhteistä suosikkini Yhdeksännen portin kanssa, mutta kerronta on aivan yhtä taidokasta ja annakin tälle hienolle kirjalle neljä Goodreads-tähteä.
Ja mitä onkaan sota?
" - Sodassa kaikki näkyy ilmeisemmin. Loppujen lopuksi sota on vain elämää, joka on viety dramaattisuuden äärirajoille... Rauha sisältää samoja aineksia, mutta vähäisemmässä määrin." (s. 211)
Mistä kirja minulle: Oma ostos divarista.
Kirjan tietoja:
Arturo Pérez-Reverte: El pintor de batallas (2006)
Suomennos Satu Ekman
Like, 2009
313 sivua
Muistan joskus pidelleeni tätä käsissäni. Kuulostaa hyvältä, juoneltaan erikoiselta kirjalta. Enkä muista, olisinko lukenut ikinä yhtäkään espanjalaista kirjaa!
VastaaPoistaPérez-Reverte on hyvä aloituskohta espanjalaiseen kirjallisuuteen. Pidän hänen kirjoistaan paljon, vaikka kaikki lukemani eivät niin hyviä kuin Taistelumaalari olekaan. Tämä Taistelumaalari oli hieno yllätys. Onneksi luin sen nyt.
VastaaPoistaAika samanlainen lukukokemus tämä taisi kuitenkin olla meille!
VastaaPoistaNiin taisi olla, tosin itse uskallan sanoa, että pidin kirjasta. :) Onhan kirjassa aika raakoja juttuja, mutta kyllä se silti sijoittuu pidin-en pitänyt -akselilla plussan puolelle.
VastaaPoistaTäytyykin pistää Pérez-Reverten nimin korvan taakse, sillä pohdin juuri ensi syksyn lukupiirikirjoja ja syksyn aiheena on espanjalainen kirjallisuus. Espanja oli ensimmäinen maa, jossa kävin lukumatkallani: luin talvella Eduardo Mendozan Tulvan vuoden, joka oli myönteinen lukukokemus.
VastaaPoistaTeillehän onkin tulossa mukava teema lukupiiriin. :) Espanjankielisestä kirjallisuudesta tuntuu löytyvän minulle mieluisaa luettavaa aika paljon, ja Pérez-Reverte on yksi suosikeistani. Kuten jo blogitekstissä mainitsin, Yhdeksäs portti on aivan mainio. Hivenen mystinen, jännittävä ja liikkuu aiheensa puolesta Kolmen muskettisoturin jäljillä. Kirja voittaa mielestäni mennen tullen siitä tehdyn elokuvan (pääosissa Johnny Depp). :) Mendozaa en olekaan lukenut, joten kiitokset vinkistä!
VastaaPoista