Tekstit

ARVONTA: Endgame - Loppupeli -kirja (James Frey-Nils Johnson-Shelton)

Kuva
Eilisessä postauksessani vinkkasin tulevasta arvonnasta, jonka kohteena on James Freyn ja Nils Johnson-Sheltonin kirja Endgame - Loppupeli (WSOY, 2014) . Aloittelin kirjaa eilen, ja siinähän on sivuja paljon, lähes 500. Huh heijaa! Vaikka kirja vaikuttaa menevältä tapaukselta, eihän tuota illassa tai kahdessa minun lukuvauhdillani ahmaista. Jotta joku mahdollisesti joululahjakirjaa halajava ehtii saada kirjan luettavakseen ennen joulua, järjestän arvonnan jo nyt enkä jää odottelemaan, että olen oman kappaleeni ehtinyt lukea. Arvottava kirja lähetetään voittajalle kustantajan toimesta, joten se on aivan uusi, lukematon kappale. Arvonta toimii näin: voit osallistua arvontaan jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttiboksiin Liitä kommenttiin sähköpostiosoite, jonka kautta voin tiedustella yhteystietojasi kirjan lähettämistä varten. Jos sinulla on blogi, josta sähköpostiosoitteesi löytyy, osoitetta ei tarvitse erikseen mainita. Käyn kurkkaamassa sen blogistasi, jos voitto...

Suzanne Collins: Nälkäpeli #1

Kuva
Raksi ruutuun: tiedän, mikä on Nälkäpeli . Suzanne Collinsin Nälkäpeli (WSOY, 2008) päätyi lukulistalleni, koska lupauduin lukemaan arvostelukappaleen James Freyn ja Nils Johnson-Sheltonin kirjasta Endgame - Loppupeli (WSOY, 2014). Sekä järjestämään arvonnan. Siispä hox hox Endgame - Loppupeli -kirjasta kiinnostuneet   - kannattaa kurkata blogiini loppuviikosta, ehkä jo keskiviikkona, niin pääset osallistumaan kirjan arvontaan . Endgame kuulemma muistuttaa Nälkäpeliä , ja niin kuulemma teki myös Helena Wariksen Vuori , jonka luin aiemmin syksyllä. Nälkäpeli siellä, Nälkäpeli täällä. Freyn kirjassa minussa kiinnostaa ennen kaikkea monimediainen hype, jonka yksi palanen on tuo kirja. Aion testata, uppoaako ilmiön kirjallinen puoli minuun vai ei. Ja pitää silmäni auki sen suhteen, miten paljon kirjasta löytyy yhtäläisyyksiä Nälkäpelin ensimmäiseen osaan. Nälkäpelin lukufiilikset ovat suhteellisen tuoreessa muistissa, joten aivan jännittää alkaa lukemaan näitä lähes rinnak...

Robert Galbraith: Silkkiäistoukka (Cormoran Strike #2)

Kuva
Robert Galbraithin (eli J. K. Rowlingin) Cormoran Strike -dekkarisarja on noussut suosikkieni joukkoon. Sivumäärällisesti kirjat ovat keskivertodekkaria huimasti paksumpia (tässä uusimmassa suomennoksessa on lähes 500 sivua) ja tapahtumat kehittyvät keskivertodekkaria hitaammin. Silti Striken kipuilut Afganistanin sodassa amputoidun jalantyngän, taloudellisen ahdingon ja kuvankauniin, vaativaluonteisen ex-naisystävä Charlotten kanssa ovat osoittautuneet ajanvietteeksi, jonka vietäväksi on mukava antautua. Kirjan rikosjuonessa liikutaan Lontoon kirjallisissa piireissä. Ei-niin-menestynyt kirjailija Owen Quine pääsee vihdoin lehtien otsikoihin, kun Strike löytää hänet kuolleena. Kuoleman tyylilaji on brutaali, ja sen on pukenut sanoiksi itse Quine viimeiseksi jääneessä kirjassaan. Seuraa muutaman sadan sivun verran murhaajan etsintää, ja Striken apuna on tietenkin sihteeri Robin, jolla on myös omat ihmissuhdeongelmansa. Robinin sulhanen Mathew vaikuttaa melkoisen törpöltä kaverilta (m...

Kirjoja, kirjoja... miksi näitä ei voi lukea kaikkia yhtäaikaa?!?

Kuva
Piipahdin eilen töiden jälkeen ohimennen lähikirjastossani, ja kävi niin hassusti, että löysin vinon pinon potentiaalisesti kiinnostavaa luettavaa. Ulkona vallitseva pimeys ei inspiroi ulkoilupuuhiin, sen sijaan haluaisin vain käpertyä sohvan nurkkaan kirja kädessä ja teemuki käden ulottuvilla. Ilmeisesti lukemisen tarve sekoitti pääni kirjastossa, sillä en yleensä rohmua tämmöistä määrää kirjoja kotiin. Näistä löydöistä tuli niin hyvä fiilis, että päätin räväyttää lainatut kirjat tänne blogiin. Minulla ei ollut edes kassia mukana, joten olipa melkoista taiteilua saada kirjat kotiin niin, etteivät ne tipahtaneet vesilätäkköön välillä parkkipaikka - kotiovi: Pinossa luuraavat: Hanna Hauru: Paperinarujumala & Eivätkö he koskaan hymyilleet . Luin hiljattain Tyhjien sielujen saaren , joka oli niin hyvä, että lisää oli saatava. Kokeilen näitä, kun sattuivat olevaan kirjaston hyllyssä tarjolla. Joel Haahtela: Perhoskerääjä & Timo Sandberg: Kärpäsvaara . Molemmat kirjat k...

Haastekoonti: Janssonin kirjakiusaus

Kuva
Opuscolo -blogissa alkoi tammikuussa ihana lukuhaaste: Janssonin kirjakiusaus , jossa haastettiin lukemaan Tove Janssoniin liittyvää kirjallisuutta. Ilmoittauduin matkaan Homssuna: Homssut lukevat kaikkea sekaisin, eivätkä keskity niinkään määrään kuin siihen, että matka on itsetarkoitus - heidän tehtävään on luoda ympärilleen spirittiä, joka kantaa yli tyrskyävän meren  Minulla ei ollut lukutavoitetta haasteessa, ja ennakkoon ajattelin lukevani haasteeseen ainakin yhden kirjan eli Janssonin Kuvanveistäjän tyttären (WSOY, 1968/2008), jonka olin saanut onnettaren suosiolla avustuksella Marilen blogin arvonnasta. Vaan kuinkas sitten kävikään? © Moomin Characters™ Luin vähäsen sarjakuvaa: Tove Jansson: Muumit - Sarjakuvaklassikot IV Tove Jansson: Maailmanloppu tulee! .. aikuisproosaa: Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär .. elämäkerran: Boel Westin: Tove Jansson: sanat, kuvat, elämä .. ja muumikirjoja: Tove Jansson: Taikurin hattu Tove Jansson: Muumipeikko ja ...

Arturo Pérez-Reverte: Kärsivällinen tarkka-ampuja

Kuva
Mikä on aitoa, elävää taidetta?   "Onko ateljeessa väsätty taidepaska muka aidompaa taidetta kuin se, jota nämä kaverit tuottavat panemalla henkensä alttiiksi?" hän jatkoi. "Kuka siitä lopulta päättää, että joku surkea virallinen installaatio on taidetta ja joku epävirallinen teos ei? Viralliset auktoriteetit, yleisö, kriitikot...?"   ( Kärsivällinen tarkka-ampuja , s. 254) "Graffitia kunniallisempaa taidetta ei voi olla, koska kukaan ei voi jäädä nauttimaan siitä. Perverssit markkinat eivät ulotu siihen. Se on antisosiaalinen laukaus, joka iskee asian ytimeen. Ja vaikka taiteilija lopulta möisikin itsensä, kadulla tehty teos jää sinne eikä sitä voida koskaan myydä. Sen voi tuhota, mutta sitä ei voi koskaan myydä." (s. 211) Arturo Pérez-Reverten Kärsivällinen tarkka-ampuja (Like, 2014) jäi lukuelämyksenä keskinkertaiselle tasolle. Kirjan tapahtumat sijoittuvat graffitimaalarien maailmaan, jossa tekijöistä suurin, kunnioitetuin ja salaperäi...

Kirsi Kunnas 90 vuotta -haaste kaikille runon ystäville

Kuva
Kaisa Reetta muisti minua Kirsi Kunnas -haasteella, jonka on lähettänyt liikkeelle Opuscolo-blogin Valkoinen kirahvi : Haasteen säännöt ovat seuraavat: 1. Kerro, mikä Kirsi Kunnaksen runoista on sinulle tärkeä ja miksi. Voit myös kertoa, miten olet tullut tutuksi runoilijan tuotantoon. Tekstin tyyli on vapaa.  2. Kirjoita aiheesta blogiteksti, jonka yhteydessä mainitset haasteen alkuperän. Liitä tekstiisi haasteen säännöt. 3. Lähetä haaste 3-5 Kirsi Kunnaksen runoihin tutustuneelle.  4. Kerro osallistumisestasi vastaamalla tähän viestiin. Teen jälleen koosteen vastausten pohjalta. 5. Aikaa vastaamiseen on joulukuun kuudenteen päivään saakka. Haasteaikaa on niin vähän jäljellä, etten enää laita haastetta eteenpäin. Jos Kirsi Kunnas in nostaa kirjoittamaan, haasteen voi toki poimia tästä omaan blogiinsa. *** Tähän haasteeseen tuntuu erikoiselta vastata, sillä Kirsi Kunnas ei ole koskaan kuulunut minun lukemistooni. Syynä vä...