Sini Helminen: Hurme

Sini Helmisen Hurme (Myllylahti 2021) on mukavasti erilainen kirja kuin Helmisen aiempi, nuoremmille lukijoille suunnattu Väkiveriset-sarja. Hurmeen päähenkilönä on Helsinkiin taiteiden tutkimusta opiskelemaan muuttanut Seela Kalmankari, ja kirjan tapahtumat sijoittuvat vahvasti yliopistoympyröihin. Toinen keskeinen tapahtumaympäristö on kaikki hautaamiseen liittyvä, sillä enonsa luona asuva Seela tekee keikkaa tämän työpaikalla hautaustoimistolla rahoittaakseen opintojaan. Hurme onkin kiinnostava yhdistelmä akateemista ilmapiiriä ja kalmanhajuista, kolkkoa jännitystä.

Hurme käynnistyy ajan henkeen sopivasti Tinder-treffeiltä, mutta varsin pian Seela löytää itsensä ruumishuoneelta tutkimasta deittinsä alushousujen huumetkätköä. Mitäpä nainen ei tekisi kustantaakseen kissalleen eläinlääkärin määräämät kalliit lääkkeet? Kai sitä voi harkita jopa huumediilausta?! Varsin näppärä aloitus kirjalle minun mielestäni! Varmuuden vuoksi sanon kuitenkin, etteivät Hurme ole mikään huumehöyryinen kirja, ja loppujen lopuksi Seelan löytämä huumenyssäkkä jää jopa hieman sivuraiteille kaiken muun keskellä.  

Hyvän alun jälkeen meno jatkuu yhtä vetävänä, ja Seela mm. huomaa saavansa outoja varoitusviestejä - mutta keneltä? Hurmeessa seurataan Seelan varsin jännäksi käyvää arkea, ja erityisena hahmona kirjassa nousee esille sen nimihenkilö, arvoituksellinen Hurme. Keskeisenä juttuna on myös se, että Seela näkee aaveita...

Koko päivän yliopistolla minulla on epätodellinen olo, kuin joku muu kuljettaisi ruumistani luennoille ja ruokalaan syömään, koukistaisi sormeni läppärin ylle kirjoittamaan muistiinpanoja ja huuleni vastailemaan tyhjänpäiväisiä Stepan kysymyksiin. Pystyin nukkumaan tuskin silmäystäkään loppuyönä, vaikka Antonin aave ei enää ilmestynytkään.

Hurme osui hyvin minun lukuhermooni. Sivut kääntyivät nopeasti, ja kerronta oli tosi vetävää. Tykkäsin siitä, miten luontevasti kaikki outo ja erikoinen oli saatu ujutettua mukaan yliopistomaailman ja periaatteessa ihan tavallisen opiskelija-arjen kuvaukseen. Seelan menneisyydestä paljastuu kirjan edetessä muutamia surullisia juttuja, ja nämä kipeät perheasiat nivoutuivat hyvin yhteen jännemmän juoniaineksen kanssa. Kaiken kaikkiaan Hurme oli oikein positiivinen tuttavuus, ja toivottavasti se saa pian jatko-osan. Goodreadsiin annan kirjalle neljä tähteä.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: kirjaa on luettu mm. blogissa Kirjapöllön huhuiluja. Kirjailijaa on haastateltu Espoon kirjaston Kirjava satama -blogissa.
Kirjan tietoja:
Sini Helminen: Hurme
Kansi: Karin Niemi
Myllylahti, 2021
324 sivua

Kommentit

  1. Vaikuttaa aika jännältä! Tämä pitää muistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä, on kyllä oikein kiva ja sopii tunnelmaltaan hyvin syksyllä luettavaksi. :)

      Poista
  2. Mulla on vielä Helmisen kirjat korkkaamatta, vaikka lukulistalla ovatkin olleet jo pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmisen kirjat ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia. Näissä on kotimainen mytologia mukavasti läsnä, sekä siis tässä uudessa että Väkiveriset-sarjassa. Sen myös näissä on sellainen omanlaisensa fiilis, erottuvat hyvin massasta.

      Poista
  3. Tämä täytyy pitää mielessä, vaikuttaa kiinnostavalta. Ja kansi on hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin kannesta tosi paljon. Tuo pääkallo on melkoinen katseenvangitsija.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.