Elin Willows: Sisämaa

"Voiko aloittaa alusta missä tahansa, luoda itselleen uuden elämän  jossakin muualla?" Tutkiessani kevään kirjakatalogeja tämä esittelytekstin lausahdus puhutteli minua siinä määrin, että päätin ottaa Elin Willowsin esikoisromaanin Sisämaa (Teos & Förlaget, 2018) lukupinooni. Vaikkei omassa elämässä tapahtuisikaan mitään suurta ja mullistavaa, tammikuu on aina ollut minulle se hetki vuodesta, jolloin pään sisällä ns. lehti kääntyy ja on aika tehdä pieni summaus sen suhteen, missä ollaan ja mitä kohti mennään. Näihin alkuvuoden fiiliksiin Willowsin kirja sopi oivallisesti.

Sisämaan kertojana on nuori nainen, joka on muuttanut poikaystävänsä kanssa tämän kotiseudulle, jonnekin syrjäiseen, nimettömäksi jäävään ruotsalaiseen pikkupaikkaan, lähelle napapiiriä. Suhde ei kauaa kestä yhteistä elämää, mutta siitä huolimatta nainen päättää jäädä asumaan paikkakunnalle. Hän saa töitä kaupasta, jossa riittää hommia turistivirtojen ansioista. Nainen ei tunne paikkakunnalta ketään exänsä lisäksi, ja elämä kulkee muutenkin pienissä ympyröissä.

"Meitä ei ole enää. Siksi ihmetys vain kasvaa kun jään tänne, kun päätänkin olla palaamatta. Mutta ei ole mitään paluuta. Olen tehnyt valintani ja elän sen kanssa seuraavaan valintaan saakka. Ja mihinkään sellaiseen en ole vielä valmis.

    Aikanaan yhdessä tehty päätös tuntuu erilaiselta nyt kun olen jäänyt yksin perustelemaan sitä. Toisten ihmettely tarttuu. Mutta samalla tulen entistä varmemmaksi valinnastani. Tai ainakin siitä että haluan pitää valinnastani kiinni." (s. 11)

Kirjan sivut täyttyvät naisen arjen tapahtumista, vuodenkiertoon ja pohjoisiin maisemiin liittyvistä havainnoista, varovaisista kohtaamisista paikallisten ja exänkin kanssa. Draaman kaari ei ole suuri eikä lyhyisiin lukuihin sisältyvien kappaleiden välillä useinkaan ole ns. juonellista yhteyttä. Sisämaata lukiessani tuntuikin kuin olisin päiväkirjaa lukenut. Myönnän, että minulla kesti kotvasen totutella kirjan rauhalliseen verkkaisuuteen, mutta melko pian tykästyin Sisämaan tyyliin. Kun malttoi odotella, irrallisista palasista alkoi muodostua kuva siitä, miten nainen hiljalleen sopeutuu paremmin uuteen ympäristöönsä, millaisista pienistä hetkistä arki muotoutuu. 

"Mie nauhoitin yhen uuen sarjan, sie varmaan tykkäisit siitä". Työkaverin lämmin hymy ja lausahdus viestii, että nainen ole enää tuntematon kummajainen vaan joku ajattelee häntäkin. Silti tietty etäisyys naisen ja paikallisten välillä on ja pysyy. "En vain pääse mukaan. Ei siksi etten ole syntynyt täällä, joku toinen on saattanut muuttaa tänne vasta lukion aikana mutta on silti päässyt osalliseksi. Se johtuu jostakin muusta."  Naisen huomiota ei silti selitellä sen enempää, kuten ei hänen menneisyyttäänkään. Sisämaa on tässä ja nyt, ja minua viehätti kirjasta voimakkaasti välittyvä etäisyyden ja vierauden tunne.

Sisämaan todellisuus on tosi kaukana hetkisestä somemaailmasta. En tiedä, pystyisinkö päähenkilön ratkaisuun, mutta minua puhutteli naisen pysähtyminen tietyn päätöksen äärelle, seuraavaa suuntaa odottamaan. Kirjan loppupuolella tapahtuu jotain, joka herättelee naista päättämään, jäädäkö vai lähteäkö eteenpäin. Tämäkin tapahtuma nousee esiin hieman vaivihkaa, ja Sisämaan alkuun simppeliltä vaikuttanut teksti vaati minulta loppua kohden kunnon keskittymistä. Kirja oli sen arvoinen, ja hieno ja tyylikäs esikoisromaani saa minulta Goodreadsiin neljä tähteä.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain arvosteukappaleen. Kiitokset kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Nannan kirjakimara, Johannas Deckarhörna, Just nu, Just här
Kirjan tietoja:
Elin Willows: Inlandet (2018)
Suomennos Raija Rintamäki
Kansi Camilla Pentti
Teos & Förlaget, 2018
191 sivua