4. helmikuuta 2016

Helena Waris & Janne Nykänen: Entropia

Helena Wariksen kirjoissa on ollut tähän asti aina jotain erityistä. Upea Pohjankontu-trilogia sisälsi tätä vaikeasti määriteltävää 'jotain' huikean määrän, ja Vuorestakin muistan edelleen kirjan mytologian ja seikkailun sävyttämän kiehtovan tunnalman. Tätä lukutaustaa vasten odotukseni Entropiaa (Kustannus Aarni, 2015) kohtaan olivat korkealla. "Vauhdikas jännitysromaani lähitulevaisuuden Suomesta, jonka maaseutu on tyhjentynyt." Allekirjoitan täysin kirjan takakannen kuvauksen, mutta se 'jokin' jäi valitettavasti täysin uupumaan lukutunnelmistani. Entropia jäi viihdyttävälle kolmen tähden tasolle, ja Wariksen kirjan kohdalla se tuntuu pettymykseltä. Ja nyt huom! Waris on kirjoittanut kirjan yhdessä miehensä Janne Nykäsen kanssa, mutta minulle tuottaa suuria vaikeuksia suhtautua tähän yhteistoimin kirjoitettuun kirjaan muuan kuin Wariksen kirjana. Pahoittelut lukijan leimaantumisesta kaksikon toiseen jäseneen.


"Marina huokasi ja tarttui jälleen kottikärryn sarviin. Hänen hengityksensä huurusi. Yöllä satanut lumihärmä vastusti kärryn rengasta kuin kiusallaan ja kumisaappaat  nuljahtelivat jaloissa, mutta hän ei välittänyt. Ei tätä hommaa mukavaksi saanut kuitenkaan.
    - Paskan mättö on paras lääke ahdistukseen, Jon oli väittänyt, mutta se ei selvästikään toiminut hänelle. Eilisen perusteella hänen olisi pitänyt olla jo paljon toiveikkaampi. Hän oli kuitenkin urakoinut jo monta tuntia. Ja silti hän oli yhä jumissa. Umpikujassa.
    - In deep shit, Marina hymähti ääneen.
    Jon oli sentään antanut jonkinlaisen hiljaisen siunauksensa hänen oleskelunsa jatkumiselle, vaikka olikin yhä vastahakoinen hänen piilottamiseensa." (s. s. 69 - 70)

Kirjan pääparina ovat Marina ja Jon. Marina on toimittajantyössään sotkeentunut asiaan, josta seuraa vain hankaluuksia. Marina joutuu onnettomuuteen, ja pakenee Jonin isännöimälle maatilalle. Siinäpä kirjan alkuasetelma, ja täytyy sanoa, ettei juoni vallan hirmuisesti nytkähtele tästä eteenpäin. Joitakin seikkoja mm. Jonin taustasta toki selviää, on toimintaa ja viritellään juonilankoja seuraavaa osaa varten. Mutta mutta... minulle jäi tunne, että pienellä tiivistämisellä ja muutamalla lisäkoukulla kirja olisi ollut säpäkämpi. Kirjan dystooppinen, Mustan Tiistain jälkeinen maailma olisi mielestäni antanut tilaisuuden huomattavasti tiheämpitunnelmaiseen jännitykseen. Ai mikä Musta Tiistai? Lue kirjasta. :)

Salaperäinen Musta Tiistai oli kirjan parasta antia, ja kehnointa antia taasen oli Jonin ja Marinan suhde. Jonin rempseä dialogi tuntui usein typerän rehvakkaalta, ja muutenkin heidän suhteensa oli liian ennalta-arvattava minun makuuni. Mutta ehkä seuraaviin osiin on jätetty jokin hillitön käänne, joka ravisuttelee lukijan ennakkokäsityksiä. Marinassa on nimittäin potkua, kun hän sille päälle sattuu ja toivottavasti tätä asiaa hyödynnetään kirjan jatko-osissa. Semmoisia näet on luvassa kirjan takakannen mukaan.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa KujerruksiaHyllytontun höpinöitä, Ullan luetut kirjat ja Rakkaudesta kirjoihin 
Kirjan tietoja:
Helena Waris & Janne Nykänen: Entropia
Kustannus Aarni, 2015
228 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...