Tarquin Hall: Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus & kohtalokkaan voikanan tapaus

Tarquin Hallin luoma Vish Puri -hahmo on kiinnostanut minua jo pitkään, mutta sain vasta nyt sen verran aikaiseksi, että tutustuin tähän delhiläiseen yksityisetsivään. Kirjahyllystäni löytyi peräti kaksi Vish Purin tapausta, joten lukaisin ne molemmat. Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus (Gummerus, 2012) aloittaa Vish Puri -sarjan, ja Vish Puri ja kohtalokkaan voikanan tapaus (Gummerus, 2014) on sarjan kolmas kirja. 

Alkuvuodesta ilmestyi jälleen uusi Vish Puri -tapaus, mutta näiden kahden lukemani perusteella minun on pakko todeta, etten aio hakeutua lemmenkommandojen pariin. Vish Purin leppoisa olemus kun ei purrut minuun laisinkaan. Tämä oli hieman odottamatonta, sillä yleensä pidän aurinkoisista ja hyväntuulisista dekkareista. Ongelmaksi Vish purin tapauksessa muodostui se, että minun oli äärimmäisen vaikeaa suhtautua vakavasti tähän Mitä yksityisimmät etsivät Oy:n toimitusjohtajaan, jonka tottelee lempinimeä Pullukka. Ja kun ei voi suhtautua vakavasti, pitäisi olla oikeasti hauskaa, jotta kirjan äärellä viihtyy. Nyt jopa ärsyynnyin, ja rikostapaukset lähes jäivät kaiken muun mieltä kaihertaneen jalkoihin.

Kirjoissa minua vaivasivat erityisesti kieliasiat: Vish Purin toimiston nimi vaikuttaa huonolla tavalla hassulta, kun kyseessä on sentään aikuisten eikä lasten etsivätoimisto. Lisäksi Vish Puria tutkimuksissa avustavien henkilöhahmojen suomenkieliset kutsumanimet tekevät heistä jo lähtökohtaisesti hölmöjä:  Loisteputki, Käsijarru, Kasvovoide. Voi hyvänen aika - Kasvovoide! Ehkä englanninkieliset nimet olisivat toimineet paremmin, tai sitten törmäsin kulttuurien väliseen kuiluun tässä nimiasiassa - ja kenties muussakin.  Ihmettelin näet myös sitä, miksi Vish Purin äiti (joka muuten vaikuttaa poikaansa terävämmältä) on aina 'äiti'. Kai hänellä on myös nimi? Äiti ratkoi molemmissa kirjoissa tapauksien kiemuroita sivutolkulla, joten minusta tämän aikaansaavan naisen hahmottaminen vain Vish Purin kautta tuntui oudolta.

Toisaalta, molempien kirjojen plussapuoliin kuului intialainen kulttuuri, jota tihkui sivuilta mukavasti suomalaisen lukijan olohuoneeseen. Korruptoituneet poliisit, byrokratian rattaat ja perinteisen intialaisen elämäntavan kokemat muutokset toivat mukavasti paikallisväriä rikoksen ratkaisun keskelle. Kohtalokkaan voikanan tapaukseen liittyi myös poliittisia kuvioita, sillä Intian ja Pakistanin väliset vihamielisyydet ja maiden yhteinen historia tekivät kirjan loppuosasta todella mielenkiintoisen. Plussaa kirjat saavat myös värikkäistä kansilehdistä, jotka alunperin minun huomioni kiinnittivät sarjaan. Harmi, ettei intialainen eksotiikka vedonnut minuun tämän sarjan kohdalla.

***
I Spy Challenge etenee kohtaan 25) Occupation kirjalla The Case of the Missing Servant.

Goodreads:
* Kirjalle Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus annan 2 tähteä.
* Kirjalle Vish Puri ja kohtalokkaan voikanan tapaus annan 3 tähteä.
Mistä kirjat minulle?
* Sain Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus -kirjan omasta pyynnöstäni Kirsin kirjanurkan Kirsiltä. Kiitos!
* Vish Puri ja kohtalokkaan voikanan tapaus -e-kirjan ostin itse verkkokaupasta.
Muualla verkossa:
* Kirjaa Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus on luettu mm. blogeissa Kirsin kirjanurkka, Hemulin kirjahylly, Notko, se lukeva peikko ja Ja kaikkea muuta.
* Kirjaa Vish Puri ja kohtalokkaan voikanan tapaus on luettu mm. blogeissa Ullan luetut kirjat, Nenä kirjassa ja Mari A:n kirjablogi.
Kirjojen tietoja:
Tarquin Hall: The Case of the Missing Servant (2009)
Suomennos Tero Valkonen
Kannen suunnittelu Tuomo Parikka
Gummerus, 2012
360 sivua

Tarquin Hall: The Case of the Deadly Butter Chicken (2012)
Suomennos Jaana Kapari-Jatta
Gummerus, 2014
281 sivua (e-kirja)

Kommentit

  1. Luin noita muutaman kirjan verran. Uusin saa nyt jäädä ja laitan jo olevatkin kiertoon. eivät ole minun juttu. Pidän erilaisemmista dekkareista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät nämä minunkaan juttuni olleet, vaikka tuo voikanakirja oli jo ihan kohtuullinen. Ekassa osassa käytettiin aika lailla sivuja hahmojen esittelyyn, ja tuntui syövän tilaa varsinaiselta juonelta. Voikanassa mentiin enemmän suoraan asiaan, mutta kyllä tämä satsi nyt taisi riittää minulle. :)

      Poista
  2. Ilmeisesti Hallilla on täysin uniikki ote tehdä dekkarikirjallisuutta. Sopivan pöljältä kuulostaa.. joten voisi jopa allekirjoittaneeseen upota :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika omalaatuisia nämä ovat. Sherlock Holmesiin näissä muistaakseni oli aivan suoria viittauksia, ja siihen sitten aimo annos intialaista väriä mukaan... kannattaa kyllä kokeilla. :) Sarjaa on tosiaan neljän kirjan verran suomennettu, joten voi ahmaista monta putkeen jos siltä tuntuu.

      Minulta muuten joutaa tuo Kadonneen palvelijattaren tapaus kiertoon, kun tuskin haluan sitä uudelleen lukea. :) Jos se kiinnostaa, voipi laittaa yhteystietoja osoitteeseen: marikaoksa@gmail.com. Nimim. kirjahyllyyn pitäisi saada tilaa ja tämä on minulla 'kierrätysarvontakirjojen' pinossa jo muutenkin... eli ihan omalla kustannuksella voin tuon postittaa.

      Poista
  3. Olen pitänyt Vish Purista, mutta sellaisissa sopivan pienissä annoksissa. Eiväthän nämä kirjat oikeastaan ole dekkareita, esimerkiksi tässä rikoksen selvittely on vähäisemmässä osassa kuin Intian ja Pakistanin rajat ja intialaisten (tässä Vish Purin) ennakkoluulot Pakistania kohtaan. Tykkäsin sellaiseen Mma Ramotswe -tyyliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, näissä on paljon muutakin kuin sitä rikoksen ympärillä pyörimistä. Viime aikaisista lukemisistani tuli mieleen Marco Malvaldin Bar Lume -sarja, jossa rikos häipyy myös aika taka-alalle. Pakistanin ja Intian välinen historia ja Vish Purin suhtautuminen siihen oli ehdottomasti Voikana-kirjan kiinnostavinta antia, ja minulle jopa hieman uutta asiaa. Jos tuota puolta olisi kirjoissa lisää, varmaan tykkäisin sarjastakin enemmän.

      Poista
  4. Minulla odottaa tuo Palvelijattaren tapaus omassa hyllyssä, jossain vaiheessa varmaan tartun siihen. Katsotaan, uppoaako minuun, vaikka kommenteistasi päätellen ei ihan lupaavalta kuulosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa toki kokeilla, sillä tiedän että moni tykkää tästä sarjasta. Niin minäkin ennakkoon luulin pitäväni, muuten en olisi ostanut tuota e-kirjaa (onneksi oli alessa, ei mennyt kuin muutama euro hukkaan :)).

      Poista
  5. Näihin olisi kyllä hauska tutustua... Ehkä joskus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kaipaa kevyempää dekkaria luettavaksi, kannattaa toki kokeilla. Suomennoksia näyttää tulevan tiuhaan tahtiin tuutista ulos. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.