25. maaliskuuta 2015

Sarjakuvapassi - täynnä!

Syksyllä innostuin Oulun kaupunginkirjaston Sarjakuvapassi-kampanjasta, jossa on yksinkertainen idea: luetaan passiin merkityt kahdeksan sarjakuvaa ja pyydetään kirjan palautushetkellä kuittaus passiin kirjastotädiltä tai -sedältä. Passiin oli valittu kotimaista sarjakuvaa, ja kaikki albumit olivat minulle entuudestaan lukemattomia. Nyt luku-urakkani on ohi, ja blogijuttuni luetuista kirjoista löytyvät täältä:

JP Ahonen & KP Alare: Perkeros (WSOY, 2013) - Goodreads: 5 tähteä
Petri Hiltunen: Väinämöinen Hollywoodin lumoissa (Arktinen Banaani, 2013) - Goodreads: 2 tähteä
Terhi Ekebom: Kummituslapsi (Asema, 2013) - Goodreads: 3 tähteä
Ville Hänninen & Harri Römpötti: Hittiparaati (Like, 2014) - Goodreads: 3 tähteä
Ville Ranta: Köyhän miehen Jerusalem (Asema, 2014) - Goodreads: 1 tähti
Anni Nykänen: Mummo 2 (Sammakko, 2012) - Goodreads: 3 tähteä
Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki (Suuri Kurpitsa, 2014) - Goodreads: 5 tähteä

Täydet viisi Goodreads-tähteä annoin kahdelle hienolle sarjakuvalle, jotka olivat minulle todellisia wow!-elämyksiä: Tiitu Takalon Minä, Mikko ja Annikki -albumille sekä JP Ahosen ja KP Alaren Perkerokselle. Nämä olivat visuaalisesti näyttäviä sarjakuvia ja tarinoissa oli imua. Eli minulle aivan täydellinen yhdistelmä. Sarjakuvissa minua viehättää erityisesti se, että tarinat on kuvitettu ja hienoa, taidokasta kuvitusta toki katselee mielellään. Myönnän, että omassa lukukokemuksessani tyylikäs kuvitus korvaa usein kepoisen juonen puutteita, mutta näiden kahden albumin kohdalla pidin myös niiden kerronnallisesta annista. Lisäksi Perkeros oli hauska ja sai minut nauramaan. Suosittelen näitä lämpimästi!

Passiin oli valittu mukavan erilaista luettavaa. Oli huumoria ja vakavampaa sarjakuvaa. Pidin erityisesti siitä, että mukana oli tietokirja kotimaisesta sarjakuvasta (Hittiparaati). Kyseinen kirja toivottavasti innostaa myös nuorempia lukijoita, sillä sen ote on kevyt ja kuvia on paljon. Joukon erikoisin outolintu oli Dead Genesis -pienkustantamon El Caca Divino -albumi, ja vaikkei albumi ollut minulle aivan napakymppi, oli lukukokemus virkistävän raikas.

Hymynaama vai ei? On/off -tyylinen arvosteluasteikko sai minut antamaan surullisen naaman parille albumille: Köyhän miehen Jerusalemille ja Väinämöinen Hollywoodin lumoissa -albumille. Muut nousivat plussan puolelle:

Kiitokset kirjastolle ja Oulun sarjakuvakeskukselle mainiosta ideasta ja hyvistä lukuvinkeistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...