Terhi Ekebom: Kummituslapsi

Terhi Ekebomin Kummilapsi (Asema, 2013) päätyi luettavakseni Sarjakuvapassin kautta. Tai oikeastaan tämän kirjan yhteydessä olisi parempi käyttää sanaa 'katseltavakseni', sillä kirjan juoni etenee suurimmaksi osaksi kuvallisin keinoin. Sanoja on käytetty vain vähän, mutta ne nousevat sitten sitäkin paremmin esille.

Kirjan värimaailma on kauttaaltaan siniharmaa, ja värit kuvastavat mielestäni hyvin sivujen tunnelmaa. Räväkkyyttä Kummituslapsessa ei ole, sen sijaan herkkiä vivahteita riittää. Tarina alkaa siitä, kun nuori nainen asettuu asumaan syrjäseudulle, vuoren juurella olevaan taloon. Naisella on menneisyys, johon viitataan vain sanoilla 'kaiken tapahtuneen jälkeen' ja kuvista löytyy myös vihjeitä. Läheisestä metsästä kuuluu öisin outoja ääniä, ja koettaessaan selvittää niiden alkuperää nainen pääsee kummitusten jäljille.

Albumin piirrosjälki miellyttää minun silmääni, mutta nimettömäksi jääneen naisen hahmosta on sanottava, että hameen peittämät jalat näyttävät suhteettoman pitkiltä vartalon yläosaan verrattuna. Aivan kuin nainen kävelisi puujaloilla. Vaikutelma on outo, enkä ole aivan varma tukeeko mielikuva tarinaa. Juoni oli mukavan arvoituksellinen ja monitasoinen, ja sanojen vähyys sopi tähän kirjaan oikein hyvin. Pidin myös siitä, että talon sisustus on piirretty hyvin vanhanaikaiseksi ja ainut modernin oloinen esine kirjan sivuilla on alkusivujen auto.

Kummituslapsi on kaunis ja herkkä albumi, mutta sen lukemisesta jäi suurin säväys puuttumaan. Ehkäpä loppusivut olisivat voineet tarjota jonkinlaisen tarinasta selvästi erottuvan loppuhuipennuksen, jolloin jälkimaku olisi ollut voimakkaampi. Kummituslapsi on silti hymynaaman arvoinen:

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Lukuisa, Taikakirjaimet, Hurja Hassu Lukija ja Hyllytontun höpinöitä.
Kirjan tietoja: 
Terhi Ekebom: Kummituslapsi
Asema, 2013
244 sivua