Romain Sardou: Kolmastoista kylä

Romain Sardoun Kolmastoista kylä (Bazar, 2010) tarttui mukaani kirja-alesta jokunen vuosi sitten, mutta intoudun lukemaan kirjaa vasta nyt. Etukannen mainoslause lupailee historiallista jännäriä, joka imaisee mukaansa. Olipa kerrankin mainos, joka piti paikkansa. Kolmastoista kylä -kirjan tapahtumat sijoittuvat Ranskaan 1280-luvulle, ja kirkollisiin ympyröihin sijoittuva seikkailu jopa koukutti minut heti ensimmäiseltä sivulta asti. Ei tämä mikään Ruusun nimi II ole, kuten takakannen mainoslause antaa ymmärtää (eivät kai kaikki kansiliepeen mainokset voi osua kohdilleen), mutta Kolmastoista kylä oli minulle oikein toimivaa historiallista kesäviihdettä.

"Kyläläiset eivät tiedä, että heidät on löydetty. Piispa odotti teitä kumppanikseen. Hän toivoi teistä paljon. Hän sanoi, ettei kylä tarvinnut kirkkoherraa vaan maalaisapostolin. Sellaisen miehen joka pystyisi viemää Kristuksen takaisin ihmisille, joiden uskoa ja tapoja ei tunneta. Nämä 'kirkon hylkäämät' ovat varmasti kehittäneet omat sääntönsä. Heidän uskonsa on meille tuntematon, kuin oudoilta mailta saapunut vieras, sanoi piispa. Mitään helppoa papinvirkaa ei siis ole luvassa..." (s. 51)

Kirjan kolmastoista kylä on syrjäinen Heurteloupin kylä, joka on ollut vuosikausia ilman yhteyksiä ulkomaailmaan. Kylä kuuluu hiippakuntaan, jonka piispa on päättänyt lähettää kylään papin saattamaan kyläläiset takaisin kristinuskon pariin. Pappi on neuvokas nuori mies nimeltä Henno Gui. Kyläläisten huhutaan raadelleen muutamia ihmisiä kuoliaaksi, ja hiippakunnan piispakin murhataan ennen kuin Gui saapuu ottamaan tehtäväänsä vastaan. Gui lähtee perehtymään merkilliseen kyläyhteisöön ja vikaari Chuquet päättää viedä piispansa ruumiin Pariisiin selvittääkseen tämän elämäntarinaa sekä saadakseen selville, miksi piispa murhattiin. Joku vain haluaa kiivaasti estää sen, että piispan tai syrjäisen kylän elämästä saadaan mitään selville.

Mikään keskiaikadokumentti Kolmastoista kylä ei tietenkään ole, mutta aika mukavasti kirjan tarinan siivillä pääsee aikakauden tunnelmaan. Chuquetin kuljettaessa kärryillä piispan ruumista Pariisiin ruumiin jäähdytyksessä saa käyttää kikkaa jos toistakin: "Vaunuja peittävän kankaan alta levisi pian etova lemu kaikkialle, mistä Chuquet-poloinen haki yöksi suojaa viimalta ja lumelta. Pari kertaa hän nosti arkun maahan yön ajaksi. Siitä oli kuitenkin luovuttava, sillä lihan löyhkä houkutteli sudet läähättämään lähistölle. Chuquet päätti kokeilla vielä viimeistä keinoa. Hän rikkoi sinetit ja käytti päivän kasaamalla arkkuun multaa. Se oli kaavittava suurella vaivalla lumen alta paljain käsin. Urotekonsa palkaksi hän sai vain neljän päivän hengähdystauon. Mätänemisen löyhkä palasi entistä sietämättömämpänä." (s. 155)

Kirjan juoni oli sopivan vetävä ja rullasi hyvin eteenpäin. Henkilögalleria on erittäin miesvoittoinen, sillä vasta aivan kirjan loppupuolella juoneen tuli muutama naispuolinen sivuhenkilö. Toisaalta juoni liikkuu niin paljon kirkollisten kuvioiden ympärillä, että naishenkilöiden mukaan saaminen olisi saattanut vaatia sivujuonien kehittelyä. Nyt kokonaisuus pysyi hyvin kasassa, eikä mitään turhia juonirönsyjä ollut. Loppuratkaisusta pidin, sillä kirjailija laittoi rytinäksi oikein kunnolla. En paljasta enempää, jottei mahdollinen uusi lukija spoilaannu. :)

Lopuksi vielä viimeinen ruksi Kirjabingoon, ruutuna 'ostettu kirja'. Bingoa tällä ruksilla ei enää tule, mutta onpahan yksi tyhjä ruutu vähemmän:

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Kirjakaapin avain, Satun luetut ja Nipvet.

Kirjan tietoja:
Romain Sardou: Pardonnez nos offenses (2002)
Suomennos Anna-Maija Viitanen
Kannen suunnittelu Magnus Ekberg
Bazar, 2010
366 sivua