Doris Lessing: Parempien ihmisten lapsi (Martha Quest #1)
Doris Lessingin Parempien ihmisten lapsi (Otava, 1995) on yksi tämän kesän hienoista kirjalöydöistäni. Kirja aloittaa viisiosaisen Väkivallan lapset -sarjan, joka kertoo brittiläisen siirtomaaperheen tyttären Martha Questin tarinan. Otin kirjan kokeeksi lainaan, ja Martha Quest valloitti minut kertaheitolla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan alle, ja
tapahtumapaikkana on Afrikan Etelä-Rhodesia (nyk. Zimbabwe). Martha Quest on tarinan alussa
15-vuotias, ja lukija pääsee seuraamaan hänen varttumistaan nuoreksi
naiseksi.
"Kaikesta tästä huolimatta hän lihoi, sillä joskaan hän ei syönyt, hän joi kuten kaikki muutkin. Nielaistuaan kiireesti ensimmäisen ryypyn piristyäkseen työpäivän jälkeen hän joi tasaisesti koko illan ja palasi kotiin pikkutunneilla ellei aivan humalassa niin ainakin pienessä hiprakassa. Hän teki vain sitä mitä kaikki muutkin tekivät, ja jos joku olisi sanonut hänelle: - Elät voileivillä, kutsujen välipaloilla ja alkoholilla, nukut kolme tuntia yössä, hän olisi luultavasti saanut vaivansa palkaksi kummastuneen ja mitään käsittämättömän katseen, sillä tämä ei vastannut Marthan omaa mielikuvaa elämästään. Se oli kohisevaa ihanaa toiminnan ryöppyä, joka tosin juuri nyt oli väsähtämässä." (s. 145)
Kirjan alussa Martha vaikuttaa itsenäiseltä, ajattelevalta naisenalulta, joka pohtii vanhempiensa suhdetta ja elämää sekä omaa tulevaisuuttaan. Ystävänsä kautta Martha saa työpaikan läheisen kaupungin asianajotoimistosta. Kaupunkiin muutettuaan itsenäisyyden vaikutelma karisee jonnekin, ja Martha osoittautuu vaikutuksille alttiiksi, kun kaupungin humu vetäisee hänet mukaansa. Kirjan alussa Martha "kadehti Jossia miltei katkeruuteen asti, sillä Joss tiesi tarkalleen mitä halusi ja kuinka sen saavuttaisi", mutta varmuutta omista tavoitteistaan Martha ei tämän kirjan puitteissa saavuta. Mitään erityisen ikävää ts. inhorealistisia vaikeuksia kirjassa ei Marthan eteen tule, hän vain ajelehtii seurapiirielämässä eteenpäin, kokeillen siipiään työssä ja rakkaudessa.
Marthan tarinan kautta piirtyy jonkin verran kuvaa brittien siirtomaaelämästä. Valkoisten ja mustien välisiä valtasuhteita käsitellään hienovaraisesti muutaman sivulauseen verran. Tuleva sota vilahtelee ihmisten mielissä, mutta tässä kirjassa se on vain kaukainen pilvi taivaanrannassa. Pidin siitä, että Marthan elämä on kirjassa etusijalla, ja sitä Lessing kuvaa taidolla. Mitään ei alleviivata tai julisteta. Sen sijaan lukija saa itse huomata miten hapuilevaa Marthan elämä on. Hapuilu käy ilmi Marthan suhteissa kirjan miespuolisiin henkilöihin - lapsuudenystävä Joss yrittää opastaa Marthaa aatteellisesti, kaupunkilaistuttava Donovan huolehtii ulkonäköasioista ja oikeista tuttavista - ja jään mielenkiinnolla odottamaan, kasvaako Marthasta sarjan kuluessa vankasti omilla jaloillaan seisova nainen vai ei. Sarjan seuraava osa Hyviin naimisiin odottelee jo lukupinossa.
Kirjan alussa Martha vaikuttaa itsenäiseltä, ajattelevalta naisenalulta, joka pohtii vanhempiensa suhdetta ja elämää sekä omaa tulevaisuuttaan. Ystävänsä kautta Martha saa työpaikan läheisen kaupungin asianajotoimistosta. Kaupunkiin muutettuaan itsenäisyyden vaikutelma karisee jonnekin, ja Martha osoittautuu vaikutuksille alttiiksi, kun kaupungin humu vetäisee hänet mukaansa. Kirjan alussa Martha "kadehti Jossia miltei katkeruuteen asti, sillä Joss tiesi tarkalleen mitä halusi ja kuinka sen saavuttaisi", mutta varmuutta omista tavoitteistaan Martha ei tämän kirjan puitteissa saavuta. Mitään erityisen ikävää ts. inhorealistisia vaikeuksia kirjassa ei Marthan eteen tule, hän vain ajelehtii seurapiirielämässä eteenpäin, kokeillen siipiään työssä ja rakkaudessa.
Marthan tarinan kautta piirtyy jonkin verran kuvaa brittien siirtomaaelämästä. Valkoisten ja mustien välisiä valtasuhteita käsitellään hienovaraisesti muutaman sivulauseen verran. Tuleva sota vilahtelee ihmisten mielissä, mutta tässä kirjassa se on vain kaukainen pilvi taivaanrannassa. Pidin siitä, että Marthan elämä on kirjassa etusijalla, ja sitä Lessing kuvaa taidolla. Mitään ei alleviivata tai julisteta. Sen sijaan lukija saa itse huomata miten hapuilevaa Marthan elämä on. Hapuilu käy ilmi Marthan suhteissa kirjan miespuolisiin henkilöihin - lapsuudenystävä Joss yrittää opastaa Marthaa aatteellisesti, kaupunkilaistuttava Donovan huolehtii ulkonäköasioista ja oikeista tuttavista - ja jään mielenkiinnolla odottamaan, kasvaako Marthasta sarjan kuluessa vankasti omilla jaloillaan seisova nainen vai ei. Sarjan seuraava osa Hyviin naimisiin odottelee jo lukupinossa.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Nenä kirjassa ja Illuusioita.
Kirjan tietoja:
Doris Lessing: Martha Quest (1964)
Suomennos Heidi Järvenpää
Otava, 1995 (toinen painos)
319 sivua
Lessing odottelee mullakin pinossa – ja taisi juuri pompata korkeammalle vuorossaan :)
VastaaPoistaLuin Lessingiltä viime syksyllä Kesä ennen pimeää, ja tämä oli paljon parempi kuin se - vaikka jo tuo Kesä-kirja vakuutti minut Lessingin taidoista. Hänellä on naisen elämän kuvaus hallussa. :)
PoistaLessing on niitä kirjailijoita, joiden tuotantoon on pitänyt jo vuosia tutustua, mutta haaveeksi on jäänyt. Tekstisi lisäsi kiinnostustani hurjasti!
VastaaPoistaLessingillä kirjoja riittää, löytyy scifiäkin. :) Muutamista lukemistani olen tykännyt, ja tämän sarjan aion lukea loppuun. Lessing ja Pamuk ovat nousseet minulle mieluisiksi Nobel-kirjailijoiksi. Molempia suosittelen!
PoistaOhoh, enpä tiennyt että Lessingiltä löytyy myös kirjasarja! Tosin olen vasta hiljattain ekan Lessingini lukenut, joten eipä ihme. Tämähän vaikuttaa oikein kiintoisalta! Siirtolaisuus kiinnostaa kovasti, joten tässäpä lienee minulle oiva sarja. Ajattelin kyllä sen Viidennen lapsen lukea ensin, kunhan saan sen pyydystettyä. Pitääpä tehdä hyökkäys kirjastoon asap (kunhan löydän kirjastokorttini!)
VastaaPoistaLöytö tämä oli minullekin, kun en ole Lessingin tuotantoon tarkemmin tutustunut. Viidettä lasta on kehuttu paljon, ja sekin on minulla lukulistalla - kunhan tästä Martha-sarjasta ensin selviän. :) Onnea kortin etsintään!
VastaaPoistaLessing kuvaa hienosti nuoren tytön kasvutarinan. Hän on myös hyvä kuvaamaan aikaa. Olen lukenut joskus koko Children of Violence -sarjan ja pidän sitä melkolailla Lessingin oman elämän kuvauksena.
VastaaPoistaLessingin elämä ei ole minulle tuttu, mutta sekin kiinnostaa. Kunhan saan tämän sarjan luettua, ajattelin tarkistaa millaista elämäkertaa hänestä on kirjoitettu.
VastaaPoista