Truman Capote: Kesän taittuessa

Postuumisti julkaistu Kesän taittuessa (Tammi, 2007) on ensitutustumiseni Truman Capoten tuotantoon. Kansilieve kertoo, että kyseessä on Capoten esikoisromaani, joten aloitinpa lukemiseni kerrankin kronologisesti oikeasta kirjasta. Kirjan julkaisua edeltäneet vaiheet ovat mielenkiintoiset, ja Sothebyn huutokauppaan tarjotun neljän käsinkirjoitetun ruutuvihkon tarina on kerrottu kirjan jälkisanoissa. Kurkin nykyään erittäin harvoin kirjojen loppuratkaisuja, joten aloitin lukemiseni melkoisen puhtaalta pöydältä, kirjan historiaa sen kummemmin tuntematta.
"Kolme rouvaa Westchesteristä, tulossa lounaalle ja iltapäivänäytökseen; Grady jäi autoon odottamaan, kun Clyde meni palvelemaan heitä. Grady piti Clyden kävelytyylistä, siitä miten miehen jalat näyttivät ottavan aikansa, harppoivat verkkaiseen tahtiin: se oli pitkän miehen kävelyä. Mutta Clyde ei ollut paljon Gradya pitempi. Pysäköintialueella hänellä oli aina yllään kesähousut ja flanellipaita tai vanha villapusero; ne vaatteet olivat hänen päällään paljon paremman näköiset ja pukevammat kuin puku, josta hän oli tavattoman ylpeä. Sininen, kaksirivinen liituraitapuku hänellä kuitenkin oli yllään aina kun hän tuli Gradyn uniin; Grady ei käsittänyt miksi, mutta hänen unensa Clydestä olivat muutenkin järjettömiä." (s. 37-38)

Kirjan päähenkilönä on 17-vuotias Grady McNeil, rikkaan perheen tytär, joka jää yksin New Yorkiin viettämään kesää vanhempien matkustaessa Eurooppaan. Kesän taittuessa kuvaa Gradyn suhdetta työläispoika Clydeen. Grady on pitänyt suhteen salassa perheeltään ja ystäviltään, mutta jossain vaiheessa kirjaa kaikki tulee ilmi.

Pidin Capoten esikoisesta. Gradyssä on omanlaistaan raikkautta ja naiivia kapinahenkeä vanhempien seurapiiriodotuksia vastaan. Tarina kerrotaan suureksi osaksi hänen näkökulmastaan, välillä takautuvasti ja välillä hieman eteenpäin hypähdellen. Clyde jäi minulle henkilönä hieman Gradya etäisemmäksi, vaikka hänenkin taustojaan jonkin verran valotettiin. Kesän taittuessa oli minulle ensisijaisesti Gradyn tarina. Gradyn tunteita tai rikas-köyhä -asetelmaa ei analysoida ja selitetä puhki kirjan sivuilla. Lukijalle kerrotaan kohtauksia kesän tapahtumista, ja välillä tuntui, että aukkopaikkoja sai melko paljon itse täydennellä päässään. Tämä kerrontatyyli miellytti minua, ja tarinassa pysyi aukoista huolimatta hyvin mukana. Mielestäni se vain parani loppua kohden, kun alun viaton salasuhde sai synkempiä sävyjä.

Kirjasta jäi tunne, että siinä olisi ollut aineksia pidempäänkin romaaniin toisenlaisella kerrontatyylillä. Välillä on kuitenkin miellyttävää lukea tarinaa, jota ei ole paisuteltu määrättömästi vaan jossa kerrotaan sopivan lyhyesti olennaiset jutut, ja se on siinä sitten se. Reilut sata sivua oli Gradyn ja Clyden tarinalle oikein sopiva mitta, ja vaikka Kesän taittuessa ei ollut mikään järisyttävä lukuelämys, on se aivan mukavaa luettavaa lyhyiden (suhde)tarinoiden ystäville.

Luin kirjan jo aiemmin keväällä, joten Opuscolo-blogin Keltainen kesä -haaste odottelee vielä aloituskirjaansa.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Nipvet, Sinisen linnan kirjasto ja Jäljen ääni.
Kirjan tietoja:
Truman Capote: Summer Crossing (2005)
Suomennos Kaijamari Sivill
Tammi, 2007
128 sivua

Kommentit

  1. Minun on jo pitkään pitänyt lukea lisää Capotea. Pidin nimittäin Aamiainen Tiffanyllä kirjasta erittäin paljon (se hyvin erilainen kuin elokuva). In Cold Blood on ollut lukulistalla jo pitkään, mutta tämä vaikuttaa myös mielenkiintoisemmalta ja aiheena vähemmän raskaammalta. Pitääpä pistää korvan taakse.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa kiinnostavalta! Minäkin pidän kirjoista, joissa kaikkea ei kerrota läpipuhki, vaan osa jää lukijan mielikuvituksen varaan.

    VastaaPoista
  3. Ikkunan takana: Aamiainen Tiffanyllä alkoi kiinnostaa minuakin, sillä pidin Capoten kirjoitustyylistä. Arvasinkin, että elokuvassa lienee käytetty taiteellisia vapauksia. :)

    Leena: Liika analysointi ja selittely ei ole aina tarpeen. Päinvastoin, ne ovat melkoisen puuduttavaa luettavaa pahimmoillaan... Tämä oli raikas, lyhyt kirja - sopii kesään. :)

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut Capotelta Aamiainen Tiffanylla. Tämänkin voisi näemmä lukea - kiinnostava kirja. Kiitos vinkistä! Ehkä olisit voinut sujauttaa tämän osaksi Keltaista kesää - hyvällä omalla tunnolla. Kiinnostuksella odottelen, mitä seuraavaksi.

    VastaaPoista
  5. Keltainen kesäni alkaa bloggausten muodossa ensi viikolla. :) Lukupinoon on lisäksi noussut yksi Pamuk ja yksi Toibin, joten kaikkea hyvää on luvassa. Tai ainakin odotukseni ovat korkealla. :)

    VastaaPoista
  6. Olen aikonut lukea Aamiainen Tiffanylla, sillä elokuva on ihana. Myös tämä kuulostaa kivalta kirjalta :)

    VastaaPoista
  7. Tiffany-elokuva on hurmaava, ja kirja kiinnostaa minua nyt kovasti - mistä aineksista elokuvaa on lähdetty tekemään? :)

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoinen, laadukkaan kuuloinen kirja! Tarinassa on ilmeisesti vanhan maailman tunnelmaa.

    VastaaPoista
  9. Vanhan maailman tunnelmaa - kyllä, sitä tässä oli. En muista, mainittiinko kannessa, milloin Capote kirjansa kirjoitti, mutta on siitä aikaa eikä tarinaa ole onneksi modernisoitu.

    VastaaPoista
  10. Kesän taittuessa oli ihana! Muukin Capoten tuotanto kiinnostaa. Aamiainen Tiffanyllä ainakin olisi ihan pakollinen luettava...

    VastaaPoista
  11. Olen jo suunnitellut Aamiais-kirjaa leffa + kirja -ruutuun Kirjabingossa. Mikä ihana tekosyy katsoa elokuva taas uudestaan :).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.