Tove Jansson: Muumit - Sarjakuvaklassikot IV
Muumi-sarjakuvia on kertynyt hyllyyni muutaman albumin verran, ja Janssonin kirjakiusaus -haaste oli mukava tekosyy kurkistaa sarjismuumien maailmaan. Logiikka ei ole niin tärkeää Muumien kanssa touhutessa, joten aloitin lukemisen Sarjakuvaklassikoiden nelosalbumista (WSOY, 2011). Se kun sattuu olemaan tuoreimpia Muumi-hankintojani, enkä muista lukeneeni albumia aiemmin kirjastolainana. Lukematon muumi kiinnosti enemmän kuin uusintalukeminen ja järjestyksessä eteneminen.
Albumissa on viisi tarinaa: Muumipeikko Villissä lännessä, Niiskuneiti rokokoossa, Muumi ja velvollisuudentunto, Muumipeikko ja pyrstötähti sekä Muumipeikko ja kultainen häntä. Muumisarjisten tyylin jokainen tarina alkaa takalistokuvalla:
Pyöreä kumpu on tietenkin veikeä aloitusruutu (vaikka eihän Muumipeikolla ole edes housuja...), mutta onneksi samaa ideaa ei ole käytetty esimerkiksi supersankarisarjakuvissa. Lapsuuteni suosikit Hämähäkkimies ja Mustanaamio (nii-i-in!) tuskin olisivat olleet olleet edukseen vastaavissa ruuduissa.
Paria ensimmäistä tarinaa yhdistää Muumipapan keksimä aikakonehärveli. Sillä matkataan Villiin länteen ja Ranskan rokokooaikaan. Näistä aikamatkailujutuista rokokootarina oli enemmän minun mieleeni, sillä siinä pääosassa oli Muumipeikon sijasta Niiskuneiti, joka haikaili romantiikan perään. Muumipeikko ei ainakaan ensi alkuun kelvannut romantiikan kohteeksi, sillä Niiskuneidin mielestä "Romantiikka merkitsee jotain uutta, tyhmyri!!" (s. 28). Romanttishenkiset ruudut henkivät suloista kesää:
Muumi ja velvollisuudentunto -tarina sopii kuin nakutettu kesälomafiiliksiin. Työelämä ja sen velvollisuudet... tekisipä mieleni heittäytyä Muumi-vaihteelle muulloinkin kuin kesälomalla:
Hieman samantyylistä kritiikkiä yhteiskunnan älyttömyyksiä kohtaan on tarinassa Muumipeikko ja kultainen häntä. Huutia saa kuuluisuutta tavoitteleva tosi-tv... eikun siis Muumi. Nuuskamuikkunen saa kunnian esiintyä tarinassa järjen äänenä. Eikö muka laiturin rakentaminen ystävän kanssa ole tärkeämpää kuin nimikirjoitusten jako? Nämä kaksi tarinaa eivät - valitettavasti - ole vanhentuneet päivääkään, vaan tuntuivat erittäin ajankohtaisilta.
Albumin lopussa on lyhyt infosivu, jossa kerrotaan muun muassa, että pyrstötähtiaihe on Muumi-tarinoiden uudelleenkäytetyin aihe. Tässä kirjassa siitä on mukana sarjakuvaversio, joka ei juoneltaan ole täysin yhtenevä aiemmin keväällä lukemani kirjaversion kanssa. Niinpä vain kävi, että sarjakuvatarina tuntui laimealta kirjan rinnalla. En lämmennyt, vaikka Muumilaakso melkein kärventyi.
Kokonaisuutena klassikkoalbumi numero 4 oli hyvä (vaan ei loistava) ja annan sille kolme Goodreads-tähteä. Tarinoiden aihevalinnat poikkesivat mukavasti toisistaan, eli minulle ei tullut tunnetta, että samaa juttua toistetaan joka tarinassa. Kesämielellä nostan albumin suosikkitarinakseni Niiskuneiti rokokoossa -kertomuksen - ja suosittelen sarjismuumeja kaikille Muumien ja/tai sarjakuvien ystäville. Mainiota juhannuslukemista!
Pyöreä kumpu on tietenkin veikeä aloitusruutu (vaikka eihän Muumipeikolla ole edes housuja...), mutta onneksi samaa ideaa ei ole käytetty esimerkiksi supersankarisarjakuvissa. Lapsuuteni suosikit Hämähäkkimies ja Mustanaamio (nii-i-in!) tuskin olisivat olleet olleet edukseen vastaavissa ruuduissa.
Paria ensimmäistä tarinaa yhdistää Muumipapan keksimä aikakonehärveli. Sillä matkataan Villiin länteen ja Ranskan rokokooaikaan. Näistä aikamatkailujutuista rokokootarina oli enemmän minun mieleeni, sillä siinä pääosassa oli Muumipeikon sijasta Niiskuneiti, joka haikaili romantiikan perään. Muumipeikko ei ainakaan ensi alkuun kelvannut romantiikan kohteeksi, sillä Niiskuneidin mielestä "Romantiikka merkitsee jotain uutta, tyhmyri!!" (s. 28). Romanttishenkiset ruudut henkivät suloista kesää:
Muumi ja velvollisuudentunto -tarina sopii kuin nakutettu kesälomafiiliksiin. Työelämä ja sen velvollisuudet... tekisipä mieleni heittäytyä Muumi-vaihteelle muulloinkin kuin kesälomalla:
Hieman samantyylistä kritiikkiä yhteiskunnan älyttömyyksiä kohtaan on tarinassa Muumipeikko ja kultainen häntä. Huutia saa kuuluisuutta tavoitteleva tosi-tv... eikun siis Muumi. Nuuskamuikkunen saa kunnian esiintyä tarinassa järjen äänenä. Eikö muka laiturin rakentaminen ystävän kanssa ole tärkeämpää kuin nimikirjoitusten jako? Nämä kaksi tarinaa eivät - valitettavasti - ole vanhentuneet päivääkään, vaan tuntuivat erittäin ajankohtaisilta.
Albumin lopussa on lyhyt infosivu, jossa kerrotaan muun muassa, että pyrstötähtiaihe on Muumi-tarinoiden uudelleenkäytetyin aihe. Tässä kirjassa siitä on mukana sarjakuvaversio, joka ei juoneltaan ole täysin yhtenevä aiemmin keväällä lukemani kirjaversion kanssa. Niinpä vain kävi, että sarjakuvatarina tuntui laimealta kirjan rinnalla. En lämmennyt, vaikka Muumilaakso melkein kärventyi.
Kokonaisuutena klassikkoalbumi numero 4 oli hyvä (vaan ei loistava) ja annan sille kolme Goodreads-tähteä. Tarinoiden aihevalinnat poikkesivat mukavasti toisistaan, eli minulle ei tullut tunnetta, että samaa juttua toistetaan joka tarinassa. Kesämielellä nostan albumin suosikkitarinakseni Niiskuneiti rokokoossa -kertomuksen - ja suosittelen sarjismuumeja kaikille Muumien ja/tai sarjakuvien ystäville. Mainiota juhannuslukemista!
Kirjabingosta ruksaan tällä kertaa ruudun 'sarjakuva':
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa (ja Google paljastaa loput linkit) Nenä kirjassa, Kirjainten virrassa, Le petite lectrice ja Lukuisa.
Kirjan tietoja:Englannin kielinen alkuteos: The Complete Tove Jansson Comic Strip
Suomennos Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen
WSOY, 2011
111 sivua
Olen joskus lukenut tämän ja näistä on tehty piirrettyjäkin esim. Kultaisesta hännästä.
VastaaPoistaOlet vetänyt ruksit bingoon käsivaralla, näyttää hyvältä,vedin itse käytännöllusesti "viiva-työkalulla"
Piirrettyjen katselu on jäänyt minulla vähemmälle, joten nämä olivat ihan uusia muumitarinoita minulle.
VastaaPoistaKuvankäsittelyni on tasoa alkeellinen.. vedin ruutuihin merkkejä tyylillä, joka ensin juolahti mieleen. :) Kunhan nyt jotenkin saa selvää, mikä ruutu on luettu.
Minä en ole näihin sarjakuviin tutustunut lainkaan. Tämä puute pitäisi korjata. :)
VastaaPoistaMinä tykkään näistä kovasti. Piirrosjälki on hienoa ja tarinat ehkä hieman eri tyylisiä kuin kirjoissa. Kannattaa kokeilla!
VastaaPoistaIhana bloggaus, muumisarjakuvat ovat olleet minulle tärkeitä ihan lapsesta asti. Nämä olisi ihana saada omaan hyllyynkin.
VastaaPoistaKiitos. :) Minulla on tarkoitus kerätä koko sarja, kunhan ehdin ja raaskin tilata. Näihin ei kyllästy. :)
VastaaPoistaEn tiennytkään tuosta "pyllyaloituksesta", hauska yksityiskohta :D Minulla odottaa ensimmäinen ja toinen muumisarjakuva-albumi lukemistaan, en ole niitä aiemmin lukenutkaan.
VastaaPoistaNämä ovat ihanaa kesälukemista, toivottavasti tykkäät! Muistelen, että ekassa albumissa on Riviera-aiheinen tarina, joka on todella mainio. :)
VastaaPoista