19. toukokuuta 2014

Kåre Halldén: Samppanjaruhtinas

29 astetta lämmintä (varjossa) ja aurinko paistaa - Oulussa on tänään ollut täydellinen sää Kåre Halldénin Samppanjaruhtinaan (Tammi, 2013) lukemiseen. Harmi vaan, että luin kirjan jokin aika sitten huomattavasti viileämmissä keleissä. Mutta hei - pakkohan tätä yhtäkkiä saapunutta kesää on jotenkin hehkuttaa! Tässä kirjassa ollaan kesäisessä Ranskassa, samppanjan ja linnojen keskellä. Muutama murha ilman turhia raakuuksia, ajallisia loikkia toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin ja menneisyyden haamuja... ei yhteiskunta-analyysia, mutta samppanjasta riittää juttua. Samppanjaruhtinas on aivan mainiota kesäluettavaa.
"Annanpa hyvän neuvon, jos haluatte nauttia elämästä, monsieur", Vivianne sanoi lujasti. "Antakaa piutpaut sille, mitä niin sanotut gastronomit ja viinisnobit sanovat ja ajattelevat. He yrittävät vain kätkeä oman epävarmuutensa. Olen aina sanonut, että jos jokin on hyvää, niin se on hyvää. Asioita ei kannata tehdä sen monimutkaisemmiksi." Vivianne upotti pikkuleivänlopun lasiinsa. "Vai mitä mieltä olette?"
    Harald kastoi pikkuleipänsä takuulla suunnattoman kalliiseen samppanjaan ja pisti sen sitten suuhunsa. Vivianne oli oikeassa: maistui todella hyvältä." (s. 61)

Harald on ruotsalainen IT-konsultti, joka on lähtenyt Ranskaan viinimatkalle. Sattumalta hän löytää erään samppanjatalon kellareista kuolevan miehen, joka kuiskaa Haraldille arvoituksellisen varoituksen. Mies on Anselme Guidot, kuuluisan samppanjatalon kellarimestari, ja Harald ajautuu selvittämään hänen kuolemaansa Guidotin lapsenlapsen, kauniin Isabellen kanssa.

Kirjan juoni kuulostaa omaankin korvaani aivan hötöltä, mutta minusta Samppanjaruhtinas oli mukavasti kirjoitettua dekkarihöttöä. Juoni rullasi jouhevasti ja pidin siitä, ettei koko aikaa seurattu Haraldin ja Isabellen touhuja vaan välillä kurkattiin, mitä samppanjatilalla sotavuosien aikaan tapahtui. Sota-ajan tapahtumat olivat mielestäni kirjan jännittävimpiä osia, ja välillä harmittelin, kun vastarintaliikkeen toiminta jätettiin jännään paikkaan ja palattiin taas nykyaikaan. Myös kirjan henkilögalleria oli aika onnistunut. Sivuhahmoiksi oli kirjoitettu muutama huvittavan tolvana hahmo (yksi poliisi ja samppanjatalon johtaja), jotka toivat omanlaistaan keveyttä kirjaan, ja he saivat myös kivasti tilaa luvuissa. Haraldin ja Isabellan keskinäinen suhde ei onneksi pomppinut liikaa silmille, vaikka pientä romantiikkaa olikin ilmassa. Oli oikein piristävää, ettei juonen keskiössä ollut rikosta tutkiva poliisi, vaan tällä kertaa poliisit olivat jätetty hieman sivummalle.

Kirjassa oli lukujen nimiksi laitettu tapahtumapaikkoja, ja nämä olivat parhaimmillaan kaikessa koukeroisuudessaan hupaisia tunnelmanluojia: "Château Les Crayéresin miestenhuone Boulevard Henry Vasnier, Reims" (36. luku, s. 216) ja "Pysäköintipaikka, Esplanade Charles de Gaulle, Épernay" (18. luku, s. 104). Nyt ei todellakaan oltu missään Ellun baarin takahuoneen vessassa eikä K-Marketin parkkipaikalla. :)

Samppanjaruhtinas käynnistää osaltani oman Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeni. Asetin omaksi tavoitteekseni tutustua minulle aivan uusiin dekkaristeihin, ja Samppanjaruhtinas oli herätepoiminta kirjaston palautushyllystä. Tyylikäs ulkoasu houkutteli lainaamaan kirjan, joka antoikin oikein mukavan rentoja lukuhetkiä. Suosittelen kepeiden dekkarien ja Ranskan ystäville!

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Nenä kirjassa, Lukuneuvoja ja Ja kaikkea muuta. Sarjalle ilmestyy jatko-osa syksyllä - nimeltään Cavakuningas. Seuraavaksi ... Roseprinsessa?
Kirjan tietoja:
Kåre Halldén: Champagneführern (2011)
Suomennos Sirkka-Liisa Sjöblom
Tammi, 2013
398 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...