Oksan hyllyltä

Eilen illalla yhdeksän aikaan lopettelin oman lukumaratonosuuteni , ja sehän päättyi mukaviin sivulukemiin: 925 luettua sivua. Luin tosin muutaman sarjakuvaromaanin ja yhden kuvitetun kirjan, joten lukemassani on runsaasti "ilmaa" eli erittäin nopealukuisia sivuja verrattuna johonkin syventymistä vaativaan romaaniin. Maratonini sujui mukavasti, vaikka jostain syystä en päässyt aivan parhaaseen lukuvireeseen kiinni. Ehkä olin haalinut liikaa kiinnostavaa luettavaa käden ulottuville , sillä tuntui mahdottomalta syventyä johonkin kirjaan useammaksi tunniksi. Ei ei, oli päästävä kokeilemaan mitä kaikkea pinoista löytyy! Luettujen listani onkin melkoinen sekametelisoppa, on vähän sitä ja pikkuisen tuota ja ripaus ja loraus mausteita sekaan: Sivumäärä yhteensä: 925 sivua Luettu kokonaan: Jonathan Case: A New Deal (sarjakuva, 106 sivua) Manuele Fior: 5,000 km per second (sarjakuva, 143 sivua) Dasha Tolstikova: A Year Without Mom (kuvitettu kirja, 167 sivua) ...

Blogistanian toinen kesälukumaraton starttaa blogissani NYT! Lukukarkeloita emännöi Kirjan jos toisenkin -blogin Jane, ja hänen jutustaan löytyvät tempauksen säännöt ja ilmoittautumisohjeet (jep, vielä ehtii mukaan). Päivittelen tähän juttuun lukupuuhieni edistymistä, ja kaikenlaiset tsemppaukset ynnä muut kommentit ovat tervetulleita. Aion myös itse piipahdella kirjojen välissä ja keskellä seuraamassa muiden osallistujien edistymistä. Kerroin jo eilen, millaisia kirjoja olen varannut maratonia varten, mutta päätin sittenkin lähteä liikkeelle pinojen ulkopuolelta... Maratonin kuva on Hanna kirjokansi -blogin Hannan käsialaa. Perjantai klo 21.10. Lukumaraton alkaa. Minulla taitaa ensimmäistä kertaa olla eväskuva - tsadaa, naposteltavaa perjantai-iltaan: Viinirypäleitä, naksuja ja melonia. Aloituskirjana on iki-ihanan Helena-sairaanhoitajasarjan ensimmäinen osa, Helenan oppivuodet . Tämä sarja oli minulle äärimmäisen rakas lapsena ja nuorenakin, joten lukumaratonini ...

Blogistanian kesän toinen lukumaratonpäivä on tämän viikon lauantaina, ja lukumaratonia emännöi tällä kertaa Kirjan jos toisenkin -blogin Jane. En päässyt osallistumaan kesäkuussa järjestetylle ensimmäiselle maratonille, joten olen nyt sitäkin enemmän innoissani mukana. Edellistä maratonistani on jo aikaa, sillä viimeksi osallistuin yhteiseen lukutempaukseen vuoden vaihtuessa . Lisäksi olen tämän viikon totutellut loman jälkeiseen työelämän, eli kyllä vaan lukumaraton tuntuu tulevan juuri oikeaan saumaan. Lukupuuhat aion aloittaa jo perjantai-iltana, ja yöunien jälkeen on hyvä ponnistaa uuteen lukupäivään. Kävin alkuviikolla kirjastossa rohmuamassa luettavaa, ja omasta hyllystä löytyy lisää. Kirjojen haaliminen taisi taas kerran lähteä lapasesta, mutta parempi liikaa luettavaa kuin liian vähän. Maratoneilla olen aina tykännyt siitä, että luettavaa on tarjolla erilaisiin lukufiiliksiin: Fagerholmin ja Capoten kirjat nappasin alkukesän kesäkirjalistaltani . Missähän umpioss...

Minuun iski dekkarihimo kesäkuun lopulla. Onneksi lukulaitteessani oli sopivan kevyttä ja helposti sulavaa luettavaa, ja lukea hurautin lähes yhtä kyytiä pari Viveca Stenin Sandhamin murhat -sarjan osaa ja joukon jatkoksi vielä Håkan Nessarin Carmine Streetin sokeat (Tammi, 2016). Aivan loistavaa kesäviihdykettä naapurimaasta! Håkan Nesseriltä on suomennettu ties miten monta kirjaa, mutta jotenkin olen onnistunut ohittamaan ne täysin. Olen kenties sekoittanut Nesserin mielessäni johonkin toiseen kokeilemaani ruotsalaisdekkaristiin, sillä ennakkoasenteeni oli: nyt tulee kuivakkaan tylsää ja yhteiskunnallista pohdintaa täynnä olevaa tekstiä. Onneksi olin kuitenkin poiminut Carmine Streetin sokeat lukulaitteeseeni e-kirjakaupan tarjouksesta, sillä kirja oli kaikkea muuta kuin tylsä. Päinvastoin, kadonneen pikkutytön tapaus vetäisi minut mukaansa ihan täysillä. Jos Nesserin muut kirjat ovat samaa tasoa, niitähän pitää ehdottomasti lukea lisää. Carmine Streetin sokeat oli as...

W. G. Sebaldin Huimaus (Tammi, 2011) löytyi lukuun toukokuun alussa tekemältäni kesäkirjalistalta . Sattumalta kirja on eräs Oulun kaupunginkirjaston Kirjametrokartan pysäkeistä (ai mikä metro? lue lisää täältä ), linjalla Kodittomat ja kulkurit. Tarkoituksenani on kulkea ainakin muutama pysäkin väli ennen syksyn kiireitä, ja tältä sumuiselta asemalta on hyvä aloittaa. Seuraavaksi otan metrokartalla suunnan kohti McCarthyn Tie -asemaa, ja toivottavasti viikonlopun lukumaraton (vielä ehtii ilmoittautua mukaan!) kirittää minut maaliin asti. Jostain merkillisestä syystä aloin lukemaan Sebaldin Huimausta toukokuussa, kun arjessa oli kiireitä ja lukuaikaa vain vähän. Väsyneenä illalla asetuin kirjan ääreen, joka toisinaan venytti keskittymiskykyni äärimmilleen. Sebaldin kirja koostuu neljästä näennäisen erillisestä osasta, joissa kertojan ajatus virtailee sinne tänne, kuljetellen lukijaa keskieurooppalaisissa maisemissa vuodesta 1800 aina nykyhetkeen asti. Kertojan lapsuusmaisemi...

Sini Helmisen Kaarnan kätkössä (Myllylahti, 2017) aloittaa uuden neliosaisen nuorten fantasiasarjan  Väkiveriset . Kirjan kuvauksessa kerrottiin tapahtumien nivoutuvan kotimaiseen mytologiaan, ja tämä sai minut kiinnostumaan kirjasta. Kaarnan kätkössä olikin mielestäni onnistunut yhdistelmä nuoruuden epävarmuuden kuvausta ja luonnonläheistä seikkailua - ja pikemminkin sen alkua. Sen verran kesken juoni nimittäin jäi, että juuri kun päästiin kunnolla vauhtiin, kirja ehti loppua. Seuraava osa on ehdottomasti lukulistallani! "Kun mä olin pieni, mä kuvittelin, että ne kuiskii", sanon, melkein sammallellen, sillä jotenkin sanojen sitominen toisiinsa on nyt vaikeampaa, vähemmän merkityksellistä. "Siis puut. Kun tuuli liikuttaa oksia ja niistä tulee toi ääni."     "Niinhän ne puhuukin", Virve vastaa pehmeästi. "Sun pitää vaan osata kuunnella."     Virve tarttuu käteeni ja painaa sen vasten puun runkoa. Kaarna tuntuu karhealta ja elävän suoni...

Ja kaikkea muuta -blogin Minna postaili omista kesäaakkosistaan , ja nappasin hauskan idean oitis blogiini. Bloggausjononi on kesäkuun ja erityisesti sen viimeisten viikkojen lomailun aikana päässyt kertymään yli kymmenen kirjan mittaiseksi. Sen purkaminen tavalla tai toisella saa jäädä ensi viikolle (ja kenties sitä seuraaville viikoille), sillä kesäaakkostelu houkuttelee juuri nyt enemmän. Homman idea on helppo: kerro jotain itsestäsi aakkosten avulla. Sanat voi keksiä itse. Tästä se alkaa - kirjaimet A - G: A = auto. Paljastunkohan hirmuiseksi materialistiksi, kun täräytän auton heti ensimmäiseen kirjaimeen? Oma auto tuo elämään liikkumisen vapautta (toimiva joukkoliikenne on utuinen haavekuva täällä Oulun seudulla), ja olen todella tyytyväinen, kun taloudellinen tilanteeni sallii auton pidon. Kallistahan se meillä on, vaikkei oma kulkupelini olekaan hintahaitarin yläpäästä. Mutta autoilusta kerättävillä verovaroilla kustannetaan taatusti paljon muuta yhteistä hyvää, joten sil...