Oksan hyllyltä

Blogissani alkaa tänään italialaisen kirjallisuuden viikko . Kesän jäljiltä bloggauspinostani löytyy useampi saapasmaan kirjallisuuden edustajia, joten päätin koostaa niistä oman teemaviikon. Viikon aloittaa kesän iloinen dekkarilöytö: Marco Vichin Komisario Bordelli (Aviador, 2016) .  Vichin kirja aloittaa kokonaisen dekkarisarjan, jossa on Wikipedian mukaan ilmestynyt jo 8 osaa. Sarja-avaus sijoittuu Firenzen helteiseen kesään, vuoteen 1963. Olen todella iloinen, että suomalainen kustantaja on päättänyt aloittaa sarjan julkaisemisen sen ensimmäisestä osasta alkaen. Toisenlaisiakin ratkaisuja ilmestyy markkinoille, mutta itse tykkään hypätä uuden sarjan kyytiin sen alusta enkä keskeltä. Komisarion nimestä ei kannata vetää hätäisiä päätelmiä, sillä kirjassa liikutaan erittäin kunnianarvoisissa piireissä. Helteen tyhjentämässä kaupungissa kuplavolkkarilla ajeleva komisario joutuu tutkimaan vanhan ja varakkaan rouva Perdettin kuolemaa, jota hänen seuraneitinsä epäilee murha...

Sain Kirjasähkökäyrä-blogin Mailta toukokuussa tietohaasteen . Kiitokset haasteesta! Vastaaminen on hieman viivästynyt, mutta tässä viimein minun panokseni kirjablogeja ahkerasti kiertäneeseen haasteeseen.  Tietohaaste on lähtenyt liikkeelle Klassikkojen lumoissa -blogista, ja haasteen ohjeet ovat: Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi. Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä - siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameiksi, kveeniksi, meänkielellä jne Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lähdeluettelo. Aikaisempi Lukumadon kirjoitus tietokirjoista. Siitä voi katsoa mitä ei ainakaan lasketa tietokirjaksi. Haasta mukaan vähintään kolme blogia jakamaan tietoa eteenpäin. Haastaan mukaan Kirjan pauloissa -blogin Paulan, Orfeuksen ...

"Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia,  jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan." (s. 7) Leo Tolstoin Anna Kareninan (WSOY, 2013/1875 - 1877) avauslause oli minulle entuudestaan tuttu, samoin olin nähnyt pätkiä kirjan pohjalta tehdyistä elokuvista. Greta Garbon kohtalokkaat katseet ja kiihkeät suudelmat ovat unohtumattomia, vaikken ole elokuvaa kokonaisuudessaan tainnut kertaakaan katsoa. Aloittelin Anna Kareninaa jännittyneen odottavissa lukutunnelmissa: onko todellakin luvassa 900 sivua yhtä ainoaa rakkaustarinaa vai myös jotain muuta? Miten hajanaiset tietomuruseni kirjan sisällöstä täydentyvät ja eteneekö lukeminen puurtamalla vai kuin huomaamatta? "Kitty oli päivällisen jälkeen, ennen illanvieton alkua, samantapaisen tunteen vallassa, jota nuorukainen tuntee taistelun edellä. Hänen sydämensä sykki kovasti ja ajatukset harhailivat.     Hän tunsi, että tämä ilta, jolloin molemmat miehet ensimmäisen kerran tapaisivat toisensa...

Lukujonossa -blogi emännöi Harry Potter -lukumaratonia , joka starttaa blogissani NYT. Päivitän maratonin kuulumisia tähän postaukseen, ja ehkäpä myös Twitteriin. Oma Potter-historiani lyhyesti: Olen lukenut Potter-sarjan joskus vuosia sitten, ja hankin sen silloin myös omaan hyllyyni. En ole sarjan kiihkein fani, mutta muistini mukaan sarja oli semmoista mukavan viihdyttävää luettavaa. Oheiskirjoihin en ole tutustunut, mutta elokuvaversiot olen nähnyt. Ne ovat visuaalisesti näyttäviä, mutta pidän silti enemmän kirjoista. Osallistun maratonille lähinnä uteliaisuudesta. Miten Potterit maistuvat muutaman vuoden lukutauon jälkeen? Aloittelin sarjan lukemisen jo alkuviikosta, sillä tiedän etten millään ehdi vuorokaudessa lukea kovinkaan montaa osaa. Olen ehtinyt lukea sarjan kolme ensimmäistä osaa, ja kolmatta osaa lähes puoleen väliin asti. Tänne blogiin en ole aikeissa kirjoitella sarjasta, mutta linkkaan tähän Goodreadsiin naputtelemani kommentit: Harry Potter ja vii...

Eniten minua kiinnostaa tie -blogissa alkoi viime syksynä hieno Kansojen juurilla -lukuhaaste, jossa haastettiin lukemaan alkuperäiskansoista kertovaa kirjallisuutta. Lähdin mukaan varovaisin tavoittein, sillä tunsin liikkuvani kohtuullisen vieraalla lukumaaperällä. Alkuperäiskansat eivät juuri tule vastaan lukupinossani, joten olen tyytyväinen, kun sain kokoon haasteen minimisuorituksen eli kolme kirjaa, joista yksi kertoo saamelaisuudesta: Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu (saamelaiset) Corto Maltese Keskiyön auringon alla (inuitit; sarjakuva) Ante Aikio: Lovi (Aigi II) (saamelaiset) Haasteaika päättyy 9.8.2016, mutta päätän oman osuuteni tähän. Täytyy myöntää, että jossain vaiheessa haastetta lukusuunnitelmani olivat erittäin kunnianhimoiset. Tavoitteeni oli lukea alla olevan kuvan pinosta vähintään kaksi kirjaa. Koko pino löytyy omasta hyllystäni. Charles C. Mannin ja Hernán Cortésin kirjat olet ostanut aikoinaan lahjaksi miehelleni, ja haasteen kannustamana ajat...

Päivi Alasalmen Joenjoen laulu (Gummerus, 2013) olisi kenties jäänyt minulta lukematta ilman Kansojen juurilla -lukuhaastetta. En ole historiallisten romaanien ylin ystävä, ja 1500-luvulta ponnistava kolmen aikatason saamelaiskertomus ei ensituntumalta kuulostanut hirmuisen kiehtovalta. Päätin kuitenkin kokeilla kirjaa, sillä Alasalmelta on ilmestynyt kirja Pajulinnun huuto (Gummerus, 2015), ja se on vaikuttanut blogijuttujen perusteella kiinnostavalta. Kirja on jatkoa Joenjoen laulun 1500-luvun tarinalle, ja halusin kerrankin lukea jotain 'oikeassa' järjestyksessä.  Tein hyvän valinnan, sillä Joenjoen laulu osoittautui ennakkoluuloistani huolimatta kelpo kirjaksi. Siinä on kolme erillistä kertomusta, joiden kautta hahmottuu saamelaisten yhteiskunnallinen asema eri aikakausina.  1500-luvulla seurataan nuoren saamelaisnaisen Soruian vaiheita, kun hänen kotikyläänsä eksyy haavoittunut, tuntematon mies. Soruia haaveilee miestä omakseen, mutta kyläläisten ennakkoluul...

Naistenviikko päättyi eilen (huom! koostetta kirjablogien viikon annista löytyy täältä ), joten nyt voi alkaa miettimään tulevia lukupuuhia. Seuraava lukutapahtumani löytyy jo loppuviikon kalenterista, sillä päätin osallistua Lukujonossa-blogin emännöimään Harry Potter -lukumaratoniin . Varsinainen maratonpäivä on sunnuntai 31.7.2016, mutta luultavasti aloitan lukuhommat jo lauantaina. Kuva Lukujonossa-blogista. Omat Potterini olen lukenut ennen blogiaikaa, jokaisen osan ainakin kerran. En ole suuri Potter-fani, mutta sarja on ollut mukavan leppoisaa ja loppua kohden myös jännittävää luettavaa. Edellisestä lukukerrasta on siis jo vuosia aikaa, ja oikeastaan osallistun maratonille silkasta uteliaisuudesta: vieläkö Potterit napaavat? Voi olla, että luen sarjan alkupään osia jo ennen maratonia, ja jatkan sitten sulavasti siitä osasta, jossa olen menossa. Ja voipa olla, että hieman lipeän maratonin teemasta. En nimittäin ole täysin varma, viitsinkö lukea vain Pottereita vai ...