Oksan hyllyltä

Joulun alla minulle tuli semmoinen olo, että teki mieli lukea jotain kivaa fantasiaa. Päätin kokeilla Patrick Rothfussin Tuulen nimeä (Kirjava, 2010) Kirjaneidon tornihuoneen suositusten tai ehkä voisi sanoa hehkutusten perusteella. Lupaavan tuntuisen sisällön lisäksi kirja oli sopivan paksu joulunseudun pyhien ajaksi. Valinta oli oivallinen, sillä Tuulen nimi oli mukavan koukuttavasti kirjoitettu -  luvun loputtua teki aina mieli aloittaa taas uusi luku ja sitten vielä yksi, joten kirja oli mitä parhainta lomalukemista. "Oli taas yö. Taivalpaaden majatalossa vallitsi hiljaisuus, ja tuossa hiljaisuudessa oli kolme osaa.     Ilmeisin osa siitä oli kumeaa, kaikuvaan hiljaisuutta, joka koostui puuttuvista asioista. Jos olisi tuullut, tuuli olisi huokaillut puiden lomitse, saanut majatalon kyltin narisemaan kannakkeissaan ja sipaissut hiljaisuuden tietä pitkin kuin syksyn lehdet. Jos siellä olisi ollut väkeä, edes kourallinen ihmisiä majatalon sisällä, he olisiv...

"Tiina pisti juoksuksi heti portilla. Tänään hän varmasti myöhästyisi, sillä ketään tuttuja ei näkynyt enää missään. Leilakin, joka lähti aina viime tipassa, oli jo mennyt, Juhasta ja Elvistä puhumattakaan. - Senkin pahuksen kello, se on sen syy jos minä myöhästyn!" (s. 6) Näin alkaa Anni Polvan Tiina saa ehdot (Karisto, 1996/1966), joka on Tiina -sarjan 11. osa. Elvi, Juha ja tietysti Tiina - tuttuja nimiä jostain vuosien takaa nuoruusajoiltani. Tiina-sarja ei ollut ykkössuosikkini, mutta aika monta sarjan osaa taisin silti lukea. Anni Polvan syntymästä tulee tänään kuluneeksi 100 vuotta, joten päätin sen kunniaksi osallistua kirjabloggaajien Anni Polva -päivään, jonka kaikki osallistujat on kerrottu Kulttuuri kukoistaa -blogissa. Kannattaa käydä lukemassa bloggauksia, joita ilmestyy koko päivän ajan! Tiina saa ehdot -kirjan valitsin luettavakseni siitä syystä, että sen muistan varmuudella lukeneeni joskus aiemmin, ja halusin palata Tiina-muistoihin jonkun tutun kir...

Vuonna 2014... ... annoin 5 Goodreads-tähteä kirjoille: Henryk Sienkiewicz: Quo vadis (romaani) Cyril Pedrosa: Kolme varjoa (sarjakuva) Fábio Moon ja Gabriel Bá: Daytripper   (sarjakuva) Sergei Lukjanenko & Vladimir Vasiljev: Päiväpartio   (fantasia) Sergei Lukjanenko: Hämärän partio   (fantasia)   Donna Tartt: Pieni ystävä (romaani) Enrico Morovich: Pudotus (pienoisromaani) Shaun Tan: The Lost Thing & The Rabbits (lastenkirjat) Ville Hänninen & Jussi Karjalainen: Sarjatulta! (tietokirjat) David Mitchell: Jacob de Zoetin tuhat syksyä (romaani; luettu vuoden 2014 puolella, bloggaus julkaistu 2.1.2015) ... nämä kirjat olivat 5 tähden arvoisia myös uusintaluvun jälkeen : L. M. Montgomery: Pieni runotyttö (nuortenkirja) John Fowles: Ranskalaisen luutnantin nainen (romaani) Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo (romaani) ... luin muutamia oikein hyviä dekkareita : Alan ...

Vuoden ensimmäinen kirja blogissani on viiden tähden kirjallinen aikamatka Japaniin, Dejiman kauppa-asemalle vuoteen 1799. David Mitchellin uusin suomennettu romaani Jacob de Zoetin tuhat syksyä (Sammakko, 2014) sijoittuu hollantilaisten hallitsemalle pienelle saarekkeelle, joka oli kirjan tapahtumien aikaan Japanin portti maailmalle. Kirjan alussa kauppa-asemalle saapuu kirjuriksi nuori hollantilainen, Jacob de Zoet. De Zoetin tarkoituksena on kartuttaa omaisuuttaan, jotta hän voi kotimaahansa palattuaan mennä naimisiin Anna-neitosen kanssa. Dejimalla de Zoetia odottaa tiukan hierarkkinen yhteisö, jonka toimia japanilaiset seuraavat ja kontrolloivat tiiviisti. Kokemattomuuttaan de Zoet joutuu pelinappulaksi taistelussa vallasta ja mammonasta, ja myös hänen tunne-elämänsä ajautuu myrskyyn nimeltä Orito. "Shogunin vastaus uhkavaatimukseeni on viesti minulle", Vorstenbosch valittaa. "Miksi putken sisään rullatun paperiarkin pitää viettää yö ylivalvojan talossa kuin hem...

Vuoden ensimmäisenä päivänä on hyvä hetki kurkistella alkavan kevään kirjatarjontaan. Käytin tovin ja toisenkin plärätessäni kevään kirjakatalalogeja, ja löysin 26 kirjaa, jotka nostin tähän postaukseen itselleni 'kokeile tätä' -muistilapuksi. Kovinkaan montaa 'pakko lukea' -kirjaa katalogeista ei löytynyt, mutta se on kenties vain hyvä, sillä keväällä lukuaikani vähenee jonkin verran muiden vapaa-ajan puuhien myötä. Tein vastaavanlaisen listan viime kesänä syksyn kirjakatalogista: osa 1 ja osa 2 . Silloin löysin 40 kiinnostavaa kirjaa. Tarkistin, että olen lukenut listaamistani kahdeksan (yksi postaus ilmestyy tammikuun aikana) ja neljä kirjaa odottelee lukemistaan joko hyllyssä tai lukulaitteessa. Kolme kirjaa jäi kesken, mutta näistä ainakin yksi pääsee lukuun keväällä (Kerstin Gierin ihastuttava Rakkaus ei katso aikaa -trilogia on pakko lukea loppuun!). Kokeilin siis syksyn tärpeistäni yhteensä 15/40 kirjaa. Ei se kovin paljon ole, mutta en missään vaiheess...

Valmistautuminen haastavaan vuoteen 2015 on alkanut. :) Goodreadsin syövereistä löysin pari mukavaa, listatyylistä haastetta, joihin aion osallistua täällä blogissani vuoden 2015 aikana (Goodreadsin kautta osallistuminen tuntuu vielä vieraalta ajatukselta, mieluummin pitäydyn omassa kirjahiekkalaatikossani). Täydennän lukemani kirjat välilehdelle GR-haasteet 25/50 . Listoille kelpuutan vain kirjat, jotka olen lukenut vuoden 2015 aikana. [Edit 31.12.2014] Hoplaa, päätin aikani tuumailtua liittyä Goodreadsissa ryhmiin, joista alla olevat haasteet löytyivät (ks. alla olevat linkit). Uusi vuosi, uudet kujeet, joten olen haasteissa sitten aivan virallisesti mukana. Huh! I Spy Challenge 2015 , jossa kirjojen nimistä bongaillaan sanoja seuraavasti (väliviivan jälkeen esimerkkejä sopivista sanoista) - EDIT 12/2015 : listaan lisätty linkit luettuihin kirjoihin (25/25): Color - Valkoiset varpaat - kauhunovelleja Number - David Nicholls: Starter for Ten (Kaikki peliin) Things That...

Postailin Oulun kaupunginkirjaston Sarjakuvapassista marraskuussa, mutta vasta nyt painoin 'julkaise'-nappulaa ensimmäiselle passisarjiksen esittelylle. Saan passiini pian neljännen leiman, mutta postaukset ovat jääneet loppuvuoden lukuhaasteviimeistelyjen jalkoihin. Nyt kun kaikki vuoden 2014 lukuhaasteet on hyvästelty, on mukava aloittaa jotain uutta. Ja enköhän saa lukutahtini kiinni täällä blogin puolella tammikuun aikana. Ensimmäinen lukemani passialbumi on: Valitsin lukulistalta ensimmäiseksi kirjakseni Søren Mosdalin ja Jacob Ørstedin sarjakuvan El Caca Divino – tai kuinka Freddy ja Professori voittivat Pulitzer-palkinnon (Dead Genesis, 2014). Syy: uppo-outo kustantaja ja hemmetin pitkä albumin nimi herättivät uteliaisuuteni. Kun sain albumin käsiini kirjaston varaustiskiltä, se osoittautui ohueksi painotuotteeksi, jota voi alkaa lukemaan etu- tai takakannesta. Toisesta päästä alkaa El Caca Divino -sarjis, ja toisesta päästä Jyrki Nissisen Jere ja Nemi seuruste...