Oksan hyllyltä

Kirjakimaran perinteinen, merellinen kesähaaste Kirjoja ulapalta päättyy näillä hetkillä, ja ehdin juuri ja juuri näppäillä haasteeseen pienen koosteen. Luin haasteeseen kolme kirjaa: Petra Rautiainen: Meren muisti  - vuoden paras kotimainen kirjani Jenna Kostet: Sinisiipisten saari  - romantiikkaa 1930-luvun Turun saaristossa   Tania del Rio & Will Staehle: Kolmentoista vuoden kirous  - fantasiaseikkailuja merellä uivan hotellin kannella   Näistä Meren muisti ja Kolmentoista vuoden kirous saivat täydet viisi tähteä, joten onnistuin löytämään haasteeseen todella hyvää luettavaa. Myös Kostetin kirjan suhteen odotukseni olivat korkealla, mutta no, joskus käy niin ettei kirja sitten osukaan omaan makuun.   Kiitokset kivasta haasteesta!  💖🌊

Löysin Will Staehlen luoman Warren 13.-hahmon muutama vuosi sitten, kun luin upeasti kuvitetun lasten fantasiasarjan ensimmäisen osan englanniksi. Kirja on sittemmin käännetty myös suomeksi nimellä Kaikennäkevä silmä  (Kumma, 2022). Tässä postauksessa ovat sarjan kaksi jatko-osaa: Kuiskausten metsä (Kumma, 2023) ja Kolmentoista vuoden kirous (Kumma, 2023). Suosittelen lämpimästi aloittamaan sarjan lukemisen alusta! Warrenin, hänen perinnöksi saamansa kävelevän hotellin ja sekalaisen ystäväjoukon seikkailut muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, joka vetäisee siinä määrin mukaansa, että ahmaisin nämä pari osaa aivan putkeen. Kuiskausten metsässä Warrenin isännöimä kävelevä hotelli kupsahtaa kumoon, menettää asiakkaansa ja Warren joutuu melkoiseen satimeen, kun sekatavarakauppiaaksi naamioitunut miimikko eli muodonmuuttaja ottaa hänen hahmonsa ja aikoo johdattaa hotellin salaperäiseen noitien hallitsemaan Ilkimetsään. Huh sentään, tässä kirjassa riittää tapahtumia ja outoja hahmoja...

Jenna Kostetin aiemmasta tuotannosta muistan erityisesti hänen kansanperinteestä ponnistavan dekkarinsa  Marrasyöt , joka on jäänyt pysyväispaikalle omaan hyllyyni. Nyt Kostet on aloittanut uuden 1930-luvun Turkuun sijoittuvan sarjan, josta on tänä vuonna ehtinyt ilmestyä jo kaksi osaa. Hyppäsin mukaan sarja-avaukseen Sinisiipisten saari (Aula & Co, 2025). Sinisiipisten saaren päähenkilönä on kasvattivanhempiensa, kahden vanhapiikasisaruksen luona asuva 24-vuotias Aina Ahlgren. Kirjan alussa hän sattuman kautta herää ajattelemaan ahtaissa piireissä kulkevaa arkeaan. Muutama sattuma lisää, ja Aina pestautuu hyönteistutkija Honkosen assistentiksi ja lähtee opettelemaan itsenäistä elämää Vilukaren saarelle, meren äärelle. "Ei, enpä usko pelkääväni", Aina totesi. Hän ei ollut juuri koskaan joutunut olemaan yksin, mutta yksinäisyyttä hän sitä vastoin oli tuntenut usein. Siinä oli ero. Hän oli varma, ettei olisi Vilukarilla koskaan yksinäinen. Täällä hän saattoi hengittää jo v...

Ensi viikonloppuna on Turussa kirjamessut - ja minäkin olen siellä 😀! Huimaa, miten nopeasti syksy on edennyt. Kirjamessukausi on edessä, mikä on aivan selkeä syksyn merkki, mutta tuntuu, että itse koetan roikkua kiinni loppukesän tunnelmissa, fiilistellä kauniin aurinkoisia päiviä ja ihastella pihalla vielä kukoistavia kesäkukkien rippeitä (sulassa sovussa ovat kanervien kanssa!). Pitkä viikonloppu Turussa on silti kiva syksyinen kohokohta, ja on jännää nähdä, miten Logomo toimii uutena messupaikkana kirjojen ystäville. Messujen ohjelma on jo julkaistu: se löytyy täältä , ja myös messulehti on saatavilla  pdf-muodossa . Olen jo ohjelmaa jonkin verran tutkinut, ja messutärppejä on luvassa ensi viikolla. Sain messuille bloggaajalipun (kiitos! 💖), ja  kaksi puolipäivälippua arvottavaksi. Turun messujen pääsylippusysteemi on hieman muuttunut tänä vuonna, ja tarjolla olevia lipputyyppejä ovat puolipäiväliput (aamupäivä klo 10-14 ja iltapäivä klo 14-18) sekä kokopäivälippu (kl...

Linda Bondestamin lastenkirjojen kuvitukset ovat varmasti tuttuja monille, joiden perheessä tai lähipiirissä on lapsia. Bondestam myös kirjoittaa, ja vuonna 2020 häneltä ilmestyi kuvakirja Elämäni pohjalla - yksinäisen aksolotlin tarina (Teos & Förlaget, 2020). Minä luin kirjan aivan itsekseni ilman lapsilukijoita, sillä sen hurmaava kansikuva houkutteli valitsemaan kirjan  Seinäjoen kirjaston lukuhaasteen neljänteen haastekohtaan, jossa ollaan vesillä . Rakastin Bondestamin kirjassa aivan kaikkea: kuvitusta ja värejä, aksolotlin pallomaista hahmoa, tekstejä, jopa kirjaan valittua fonttia ja isoa vaakasuoraa sivukokoa. Kuvakirjan sivut ja lyhyet tekstit johdattavat lukijaa maan alkuhämärästä ihmiskunnan salaperäiseen tuhoon, ja kuvaavat pikkuisen aksolotin elinkaarta sen vetisessä ympäristössä. Yksinäisyys iskee, kun kavereina olleet tiikerisalamanterit saavat keuhkot ja siirtyvät maan pinnalle - yhtäkkiä on aikaa pyyhkiä levää järvenpohjaan kertyneestä kummallisten esineiden...

Blogi on mainio lukuhistorian tallentaja. Olisin voinut vannoa, etten ole aiemmin lukenut Evelyn Waughilta muuta kuin briljantin klassikon Mennyt maailma , mutta blogihistoriani alkutaipaleelta paljastui toinenkin Waugh: elokuussa 2013 bloggaamani Jymyjuttu . Suurempia muistijälkiä tuo kolme tähteä aikoinaan saanut kirja ei ole jättänyt, mutta blogijutun perusteella kyseessä on ollut hieman samantyylinen kirja kuin nyt lukemani Rakkaamme (Love Kirjat, 1981/1945) - lyhyehkö satiiri, jossa tarkastellaan brittiläistä elämäntyyliä. Rakkaamme sukeltaa hautaustoimistojen maailmaan, ja esittelee samalla lukijalle Hollywoodin pienen brittiläisen yhteisön, joka on siirtynyt elokuvakaupunkiin sotavuosien jälkeen (kirja ilmestyi alkujaan vuonna 1945). Kun eräs yhteisön jäsen päätyy päättämään päivänsä oman käden kautta, on aika astua sisään Kuiskivien Kunnaiden Kultaisista Porteista ja perehtyä siihen, mitä palveluja on tarjolla viimeiselle matkalle ajasta ikuisuuteen. "Viime kuussa meillä...

Bongasin hiljattain BookBeatista kiinnostavan oloisen nuorten dekkarisarjan (tai ehkäpä tämän voisi luokitella osuvammin mysteerisarjaksi), joka jo kirjojen nimien perusteella vaikutti jollain tapaa kytkeytyvän Sherlock Holmes -seikkailuihin. Ali Standishin Outoja tapauksia Baskervillen koulussa (Tammi, 2024), ja sen jatko-osa Viiden merkki (Tammi, 2025) nostavat pääosaan nuoren Arthur Conan Doylen - kirjailijan, jonka kynästä tuo klassinen salapoliisihahmo maailmalle putkahti. Standish on kirjoittanut sarjansa kirjailijan perikunnan luvalla, joten kirjat pursuavat viittauksia sekä Doylen oikean elämän tapahtumiin että Holmes-tarinoihin.   Kuuntelin kirjat äänikirjoina, ja itse asiassa suosikkilukijani Toni Kamulan ääni minut houkutteli kokeilemaan tätä sarjaa. Jäin heti koukkuun! Sarjan ensimmäisessä osassa köyhässä perheessä varttuva, loogista päättelyä harrastava nuori Arthur valitaan onnekkaan sattuman kautta merkilliseen Baskervillen kouluun, joka on äärimmäisen valikoiva op...

Jantso Jokelinin ja Touko Hujasen matkakirja Joutoretki - Road trip kätkettyyn Suomeen (Like, 2022) on matka suomalaisuuden ytimeen. Tässä kirjassa ollaan me, juuri niin arkisina ja omalla tavalla outoina kuin vain osataan. Tekijäkaksikko työskentelee päivätyönään journalisteina, ja he ovat koostaneet kirjaansa reportaaseja matkoistaan Suomessa. Reissukohteiksi on valikoitu paikkoja, jotka sopivat "joutaa"-verbin henkeen: "olla tarpeettomana vapaa johonkin" ja "olla kelvottomuuttaan omiaan johonkin". Joutoretkillä pyörähdetään mm. maamme kurjimmissa nähtävyyksissä, etsitään piimävelliä maisteltavaksi ja peltoautoja ajettavaksi. Niin, ja paljastetaan salattuja totuuksia Facen huovutusryhmästä. Löysin kirjan etsiessäni luettavaa Seinäjoen kirjaston lukuhaasteen kohtaan "nähtävää Suomessa", ja sitä Joutoretki todellakin tarjoilee. Nähtävät ja koettavat jutut eivät tosin ole mitään turistiopaskamaa. Reportaasien tyyli on rento ja kepeän jutusteleva...

Romantiikan ystävät huomio: Kaliane Bradleyn Aikaministeriö (Tammi, 2024) kannattaa ottaa lukuun, jos se toistaiseksi on mennyt ohi. Nyt on tarjolla hyvällä tavalla erilaista luettavaa lemmenjuonien saralla! Lontoossa asuvan, kambodzalaistaustaisen virkamiesnaisen (heh heh) ja nykyhetkestä katsottuna lähitulevaisuuteen aikakoneella 1800-luvulta siirretyn tutkimusmatkailijan hiljalleen etenevä suhde on jännitteiltään sellainen, että harvoin olen ollut yhtä täpinöissäni mistään romanttissävyisestä kirjasta. Tulin lukeneeksi Aikaministeriön jo alkuvuodesta, mutta kirja on edelleen yksi tämän vuoden parhaista lukuelämyksiäni. "Eikö heidän sopeutumisensa häiriinny", Simellia kysyi, "kun heidät talutetaan maailmaan tilanteessa, jossa he kuvittelevat olevansa tuonpuoleisessa tai länsirintamalla? Kysyn tätä sekä psykologina että ihmisenä, jolla on normaali empatiakyky." Kirjan kertojanainen, joka taitaa jäädä nimettömäksi, toivotetaan työhaastettelussa tervetulleeksi aika...