Oksan hyllyltä

Olen selaillut kirjaston tietokantaa ahkerasti muutaman viime viikon aikana, kun olen saanut puhallettua uutta innostusta luku- ja blogiharrastukseeni. Samalla olen inspiroitunut lukuhaasteista eli lukuhommani pyörivät jälleen lukuhaasteiden ympärillä, kuten aina ennenkin 😀. Helmet-haasteen "vihreä kirja" tuotti hakutuloksena Inari ja Leena Krohnin lastenkirjan Vihreä vallankumous (Tammi, 1970/2020), joka on alunperin julkaistu vuonna 1970 mutta josta on vuonna 2020 otettu uusi painos 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Tämä kuulosti niin mielenkiintoiselta, että päätin tutustua kirjaan. Olen tosin sellaista vuosikertaa, että olisin saattanut törmätä tähän lapsenakin, mutta enpäs vain ollut tätä ennen koskaan Vihreästä vallankumouksesta kuullutkaan. Kirjan tarina on lapsille sopivan yksinkertainen. Riioraan kaupungissa on suuri puisto, jonne "SISÄÄNPÄÄSY KIELLETÄÄN LAILLISEN EDESVASTUUN UHALLA". Asioista päättävä kaupunginvaltuusto on suuressa viisaudessaan päättäny...

Luen todella harvoin Lappiin sijoittuvia kirjoja, mutta Seinäjoen kirjaston lukuhaaste innosti etsimään jonkin Lappi-kirjan. Päädyin dekkariin, ja lukuun valikoitui Elina Backmanin Saana Havas -sarjan kolmas osa Ennen kuin tulee pimeää (Otava, 2022).  Saana Havas on rikospodcastia harrastuksenaan tekevä toimittaja. Podin tiimoilta Saana päätyy tonkimaan vanhoja rikosjuttuja, ja tässä kirjassa häneen ottaa yhteyttä juristina työskentelevä Heta, jonka pikkusisaren murha on jäänyt ratkaisemattomaksi tapaukseksi. Lapin poliisia ei Inarissa vuonna 1998 sattunut henkirikos tunnu enää kiinnostavan, ja Heta pyytää Saanaa perehtymään juttuun. Ehkä aihetta käsittelevä podcast ja suloisen Ingan tarina herättäisi yleisön ja poliisin mielenkiinnon, ja auttaisi saamaan murhaajan viimein kiinni? Helsingissä asuva Saana saa vapaata töistä ja matkustaa Inariin perehtymään Ingan kuolemaan. Lapissa odottaa myös aiemmin etäiseksi jäänyt isä, joten rikospodin valmistelun ohella Saanan perhesuhteet...

Simone Buchholzin hämärän originelli Chastity Riley -dekkarisarja on ehdottomia suosikkejani nykydekkareista. Sen päätösosa Purppurasade (Huippu, 2024) ilmestyi suomeksi jo viime vuonna, mutta tulin lukeneeksi sen vasta nyt. Osin syynä on viime aikojen hidas lukutahtini, jonka vuoksi monta muutakin suosikkikirjailijan kirjaa on mennyt ohi silmien. Mutta toisaalta välttelin Purppurasadetta myös sen vuoksi, että se ainakin tällä erää päättää lempparisarjani. Nolo kirjatunnustus: en tykkää lukea viimeisiä osia! On niin haikeaa heittää hyvästit tutuille hahmoille! Luin esimerkiksi Muumilaakson marraskuun vasta noin vuosi sitten, ja Hercule Poirot -sarjan päättävää Esirippua en ole tohtinut vieläkään avata 😀🙈. Mutta nyt on Purppurasade luettu, ja voin lämpimästi suositella tätä kirjaa kaikille Chastity-sarjaa seuranneille. Jos sarja ei taasen ole tuttu - kannattaa aloittaa lukeminen Revolverisydämestä 💖. Purppurasade vie Chastityn Skotlantiin, sukunsa alkujuurille. Oma elämä Hamp...

Kirjakimaran perinteinen kesähaaste Kirjoja ulapalta jatkuu syyskuun loppuun, joten tähän haasteeseen ehtii vielä mainiosti mukaan, jos merelliset kirjat kiinnostava. Aloitan oman haasteeni Petra Rautiaisen Norjan Ruijaan sijoittuvalla romaanilla Meren muisti (Otava, 2022).  Kirjan päähenkilönä on uratietoinen, suurelle öljy-yhtiölle työskentelevä Aapa. Hän palaa pieneen kotikyläänsä Ruijaan auttamaan yhtiötä dokumenttielokuvan tekemisessä. Samalla Aapa näkee pitkästä aikaa isoäitinsä eli ämmin, joka on joutunut sairaalaan. Kaksi vuosikymmentä ulkomailla oleskellut Aapa kohtaa merestä elantonsa saavan kylän, sen asukkaat ja kipeät muistonsa äidin kuolemasta. "Esiäitiemme kielessä luonto tarkoittaa sekä ihmisen luontoa että kaikkea luomakuntaa ympärillämme: metsää, vuoria, merta, järviä. Vanhat uskovat, että meissä jokaisessa on luonto, haltija. Se tekee meistä meidät. Meri oli meidän sukumme luonto." Minä ihastuin Meren muistiin heti sen ensi sivuilla. Samalla kun Aapan t...

Kiitos Helmet-haasteen, tulin lukeneeksi (lue: hotkineeksi) kolme osaa Maija Kajannon Kahvila Koivu -sarjaa aivan peräjälkeen. Löysin sarjan kolmannen osan Sahramisyksy etsiessäni kirjaa, jonka nimessä, kannassa tai kuvauksessa on jokin mauste. Minulle ei ole yleensä mikään ongelma hypätä sarjaan mukaan keskeltä, mutta tässä sarjassa oli niin hauskat nimet, että päätin aloittaa alusta eli Korvapuustikesästä . Se olikin mainio tapaus! Leivonnan ystäville tiedoksi: Taatelitalven ja Sahramisyksyn lukujen alusta löytyy reseptejä, joten Kajannon sarjasta saattaa olla iloa kotikeittiöissäkin. *  Maija Kajanto: Korvapuustikesä (WSOY, 2022) Sarjan avausosa oli lukemistani osista ehdottomasti paras. Sen alussa isossa elintarvikeyhtiössä reseptiikkaa kehittävällä Kristiinalla menee kuppi nurin tai pitäisikö sanoa lipstikka nenään. Työnantaja vaatii kehittämään pullareseptin, jossa on mukana lipstikkaa. Moneen venyvälläkin on rajansa, ja Kristiina päätyy sanomaan kiitos ei ja heipat koko ...

Helmet-haasteessa on kohta, jossa pyydetään lukemaan jotain Tove Janssoniin liittyvää. Kirjaston tietokannasta esiin tupsahti Paul Gravettin kirja Tove Jansson - Kuvittaja (Otava, 2023), joka lupaa esitellä Janssonin "kuvallista tuotantoa". Päätin kokeilla kirjaa, sillä tämä näkökulma kiinnostaa minua kovasti. Muumitarinat ovat toki ihania ilman kuviakin, mutta mielestäni tarinat heräävät henkiin Janssonin vinkeiden piirrosten ansiosta.  Gravett käy kirjassaan läpi koko Janssonin uran kuvittamisen näkökulmasta, lapsuusajan piirroksista siihen asti, kun käsien vapina ei enää sallinut hänen jatkaa työskentelyä kuvittamisen parissa. Kirjan sivumäärä on aika lyhyt, vain 112 sivua, ja niistä iso osa menee näyttäviin kuvanäyttäisiin. Kovin syvällisiä analyysejä ei siten ole luvassa, mutta toisaalta kirjasta saa nopean ja kattavan läpileikkauksen Janssonin kuvittajan työstä. Ja kuten mainitsin, runsaat kuvanäytteet ja paksut sivut tekevät kirjasta visuaalisesti antoisan. Tässä muut...

Helsingin Sanomissa julkaistiin viime vuoden lopulla sadan kirjan lista 2000-luvun parhaista kotimaisista kirjoista . Lista herätti kirjapiireissä jonkin verran huomioita (tosin nyt tuntuu, että hädin tuskin muistan koko listaa 😏), ja inspiroiduin siitä alkuvuodesta sen verran, että tein muutaman kirjastovarauksen. Kotimaisen kirjallisuuden lukeminen on minulle ainainen haaste, ja mikä tahansa lisätsemppi on tervetullut. HS:n listalta poimin lukuun pari kirjaa, jotka menevät laariin "kaikki paitsi minä ovat lukeneet". Kiitokset siis listalle, tulipa selätettyä pari paljon huomiota saanutta kirjaa. Nälkävuoden luin alkuvuonna, Kissani Jugoslavia jäi ensi alkuun kesken mutta sain sen pari päivää sitten luettua loppuun. Näiden kirjojen myötä sanon heipat HS:n listalle - hauskahan tämmöisiä listoja on lukea ja tutkia, mutta en tämän enempää aio tähän käyttää aikaa. Olen joka tapauksessa tyytyväinen, että tulin lukeneeksi nämä kaksi kovaa kotimaista esikoiskirjaa (!):  * Aki Ol...

Vuoden ensimmäinen puolisko oli blogissani hiljaista aikaa, vaikka vakaa aikomukseni oli herätellä blogia henkiin. Työkiireet ja muut menot jotenkin pääsivät yllättämään 😒, ja hiljaiselo jatkui, mutta otetaanpa uusi yritys (bloggaamisen ihania puolia: eihän tämä täältä mihinkään katoa!). Kesälomalla on ollut aikaa lukea, ja olen näemmä myös onnistunut kiskomaan itseni takaisin blogin äärelle, joten peli ei ole mielestäni ollenkaan menetetty esimerkiksi tämän vuoden lukuhaasteiden (olen mukana Helmet-haasteessa sekä Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa) saati alkuvuonna laatimani TBR-pinoni suhteen. Varovaisesti olen innostunut myös Kirjakimara-blogin merellisestä Kirjoja ulapalta -haasteesta , jossa on vielä pari kuukautta lukuaikaa.  Jotain sain kuitenkin myös alkuvuonna luettua, ja ajattelin naputella noista "rästissä" olevista kirjoista (lyhyet) arviot - mitä nyt satun kirjoista muistamaan! Onneksi minulla on vielä BookBeatin lahjatilaus voimassa, joten voin käydä sieltä lu...