Vuoden ensimmäiset kesken jääneet
Postailin kuun alussa lukusuunnitelmistani, ja mukana jutussa oli kirjapino Main omien kirjojen lukuhaastetta varten. Omien lukeminen on lähtenyt siinä mielessä mukavasti käyntiin, että olen saanut jo kolme pinon kirjaa ns. käsiteltyä. Harmi vaan, että ainostaan yksi niistä tuli luettua loppuun ja kaksi suurin odotuksin aloitettua jäi kesken. Se loppuun luettu on Ann Patchettin Hollantilainen talo, josta pidin hurjasti (bloggaus on tulossa myöhemmin tammikuun aikana). Kesken jääneet sen sijaan olivat valtavia pettymyksiä, sillä kuten sanoin, odotukseni olivat molempien suhteen erittäin korkealla.
Kesken jäänyt nro 1: V. E. Schwabin Loihdittu valkeus. Kirja päättää Shades of Magic -fantasiatrilogian, jonka aiemmista osista olen pitänyt niin, että kirjat tuli luettua lähes hotkimalla, ja itse asiassa molemmat kirjat saivat minulta täydet viisi tähteä Goodreadsiin. Miksei Loihdittu valkeus sytyttänyt samalla tavoin?
Kirja oli yksinkertaisesti liian synkkä tunnelmaltaan. Aiemmissa sarjan osissa pörrättiin kolmessa eri Lontoossa, ja ilmassa oli tainomaista maagista tunnelmaa ja iloista seikkailumieltä, joiden ansiosta aikanaan ihastuin sarjaan. Toki kakkososaan oli tullut mukaan jo tummempia sävyjä, mutta kolmosessa tummanpuhuvuuden ja ahdistavuuden suhteen oli todellakin vedetty nupit kaakkoon. En pitänyt ratkaisusta, ja vajaa kolmesataa sivua luettuani totesin, että kiitos, tämä riittää. Hypin jonkin verran kirjaa eteenpäin ja kurkin loppuratkaisun, mutta valitettavasti Loihditussa valkeudessa tai Lilan voimien arvoituksessa ei ollut sellaista vetovoimaa, joka olisi pitänyt omaa mielenkiintoani yllä 700 sivun verran. Juonesta tuntui puuttuvan täysin se yllätyksellisyys ja page turner -fiilis, jota sarjassa aiemmin oli runsain mitoin.
Kirja jäi siis kesken, enkä muista, että minkään muun sarjan kohdalla päätösosassa olisi ollut näin dramaattinen tason notkahdus verrattuna aiempiin osiin. 😮😳
First world problem: mitäs teen Shades of Magic -sarjalle, jota olin suunnitellut oman hyllyni vakipaikalle? 2 osaa, jotka voisin lukea joskus uudestaan ja yksi osa, johon tuskin palaan koskaan. Kentien laitan sarjan kiertoon. 😏
Shades of Magic -sarjan aiemmat osat blogissani:
Kesken jäänyt nro 2: Susanna Clarken Piranesi. Clarkelta on aiemmin (vuonna 2005!) ilmestynyt huima esikoinen Jonathan Strange & Herra Norrell, jonka luin ennen blogiaikaa. Olin siitä tuolloin aika innoissani, ja hyvien lukumuistojen vuoksi ostin oitis Piranesin omaksi. Mutta eipä ollut Piranesi laisinkaan samalla tasolla kuin Strange & Norrell. Juoni on erikoinen, myönnetäään (ja sitä parempi, mitä vähemmän siitä etukäteen tietää), mutta minä en löytänyt siitä mitään sellaista, joka olisi saanut minut innostumaan kirjasta niin paljon, että olisin lukenut sen loppuun asti.
Piranesi on lyhyt nykyromaaniksi, vain noin kaksi ja puolisataa sivua pitkä, mutta oma kärsivällisyyteni ei riittänyt edes siihen. Kirjan suurin ongelma oli ponnettomassa hehkilökuvauksessa, eikä myöskään maailman kuvaus imaissut minua mukaansa. Maailma eli arvoituksellinen Talo on varsinkin kirjan alkuosassa niin merkittävässä roolissa, että se on pitkään kirjan kantava voima. Ns. paljastusten aika koitti minun makuuni liian myöhään, sillä olin jo siinä vaiheessa tympääntynyt Taloon ja siellä haahuileviin tyyppeihin. Päädyin siis myös Clarken kirjan kohdalla siihen, että luin sivuja sieltä täältä ja kurkin sen verran tapahtumia, jotta sain selville loppuratkaisun. 😒
Tuomio: hukkaostos, joka lähtee jossain vaiheessa kiertoon.
Piranesista on pidetty mm. blogeissa Kirjaluotsi ja Kirjakko ruispellossa
Aina ei vaan nappaa. Minulla Piranesi odottaa pinossa, saa nähdä mitä itse siitä tykkään.
VastaaPoistaNo ei. Ja nykyään jätän kirjan suosiolla kesken, jollei nappaa. Kiva kuulla, mitä tykkäät Piranesista. On kyllä tosi erikoinen kirja.
PoistaNäin se on. Miksi ei jättäisi kesken jos ei kiinnosta? Tämä oli kysymys, josta juttelimme usein kuolleen tyttäreni Kristan kanssa. Minulla oli tapana jättää kirja kesken, jos se ei alkanut vetämään, mutta Krista oli ehdottomasti sitä mieltä, että jos joku on nähnyt niin suuren työn ja vaivan, että on saanut kirjan aikaiseksi, niin sitä pitää kunnioittaa.
VastaaPoistaItse ajattelen niin, että kaikki kirjat eivät ole kaikkia varten, ja se pitää kirjailijankin hyväksyä. En yleensä kirjoita blogiini kesken jääneistä, koska niitä on toisinaan aika paljon :) enkä jaksa julkisesti ruotia syitä, miksei jonkun kirjan lukeminen huvittanut juuri sillä hetkellä. Mutta joskus näitäkin on kiva miettiä, vaihtelun vuoksi. Kotimaiset kirjailijat saavat silti myös kesken jääneistä lainauskorvauksia ja ostetusta kirjasta oman osuutensa, eli karusti sanottuna kirjan lukeminen on sitten extraa siihen päälle. :) Toki luettavaksihan kirjat on kirjoitettu ja vaikka kirja jääkin kesken, saatan joskus myöhemmin palata siihen uudestaan ja lukea loppuun. Ei tämäkään niin yksioikoista hommaa ole. :)
PoistaOnpa todella harmi, että sarjassa tapahtuu noin valtava notkahdus, viidestä tähdestä keskeytykseen! Voin hyvin kuvitella tuon säilytysongelman, kiertoon vai ei...
VastaaPoistaJoo, olin äimistynyt, kun Loihdittu valkeus ei innostanutkaan lukemaan. Olin ollut etukäteen niin varma, että tämän kirjan parissa vietän viikonlopun nenä kiinni kirjassa. Säilytysongelma on tosiaan melkoinen, kun kirjahyllyissä on tilaa rajallisesti. Jos laittaisin koko sarjan kiertoon, siihen mahtuisi monta kirjaa tilalle, sen verran paksuja nuo osat ovat. :)
PoistaKirjan kesken jättäminen on kyllä oma taitonsa, joka kannattaa opetella! Turha tosiaan kärvistellä, jos ei kerta kaikkiaan nappaa. Hattua nostan, että tohdit lopettaa jo kolmesataa sivua luettuasi. Kirja tietty on paksu, mutta minulla kynnys jättää kirja kesken on sitä suurempi mitä pidemmälle olen sitä lukenut. Yleensä jätän kirjan kesken jos jätän siinä sadan sivun paikkeilla tai jo aiemmin. :D En ole tosin jättänyt mitään kesken vähään aikaan, ei ainakaan tule mieleen. On kyllä ollut mielitekoja jättää kesken, mutta olen kärvistellyt. :P
VastaaPoistaPiranesia en koskaan huolinut lukulistalleni ja taisin tehdä oikean ratkaisun. :D
Kirja äärellä kärvistely on ankeaa puuhaa, sitä en jaksa nykyään enää ollenkaan. Heh, Hillary Mantelin Susipalatsia luin vielä pidemmälle, sillä sen keskeytin 400 sivun jälkeen. Jäljellä olisi ollut vielä toiset 400 sivua ja olin puolessa välissä kirjaa niin uupunut kirjan kerrontaan, henkilöihin ja oikeastaan kaikkeen, etten halunnut kuluttaa enää minuuttiakaan ko. kirjan parissa. Minulla on joskus taipumusta yrittää joidenkin asioiden kanssa hieman liian kauan ennen kuin totean, että ei tästä mitään tule. Tämä pätee niin kirjoihin kuin muihinkin juttuihin elämässä. :D
PoistaOlen opetellut jättämään kirjat kesken, jos ei alku kiinnosta. Jos alku on keskinkertainen, saatan jopa lukea koko kirjan. Riippuu niin fiiliksistä, mitä haluaa lukea. Tarvitsen välillä kunnon jännitystä ja dekkareita. Mutta en pysty lukemaan niitä koko ajan, joten tarvitsen välipalakirjoja, joiden jälkeen on kiva hemmotella itseään dekkarilla tai kahdella. Harvoin dekkarit jäävät kesken, mutta pakko tunnustaa, että kaikkien rakastama Kale Puontin eka kirjan alku puudutti aivoni lukkoon, joten se jäi kesken. Enkä aio yrittää uudestaan.
VastaaPoistaEn minäkään pysty lukemaan saman genren kirjoja koko aikaa, vaikka miten olisi kyseessä suosikkigenre, kuten fantasia tai dekkarit. Vaihtelua pitää olla sopivasti! Minäkin muistaakseni kokeilin Puontin kirjoja, mutten innostunut, taisi jäädä kesken tuonkin sarjan ensimmäinen osa. :)
PoistaJätän paljon kesken. Tuon kirjoja ikään kuin näytille kirjastosta ja sitten valitsen mitä luen.
VastaaPoistaItse ostamistani jätin Ferrante-sarjan kesken toista osaa pitkälle luettuani, liian detaljipitoista minulle. Myin kirjat kirpparilla pois tieltä.
Eihän kirjasta kannen perusteella tiedä, ei edes esittelyjen ja arvostelujen. Kirjailija, johon on tykästynyt, on varmempi tae, mutta ei aina.
Minulla on samanlainen tyyli kirjastolainojen suhteen. Saatan lainata pinon kiinnostavalta vaikuttavia ja sitten niistä saattaa jäädä suuri osa kesken. Ferranten Napoli-sarjasta kyllä pidin, siinä oli jotain joka puhutteli minua kovasti. Voisin lukea sarjan vaikka uudelleenkin. Olen huomannut, että olen tosi huono arvioimaan kirjoja takakannen tai katalogitekstie perusteella. Monta kertaa olen mennyt "vipuun" jonkin houkuttelevan mainoslauseen perusteella.. mutta kirjastolainoissahan tästä ei ole mitään haittaa, kun ei mene omaa rahaa hukkaostoksiin. :)
Poista