15. helmikuuta 2016

Seppo Jokinen: Kuolevaksi julistettu (äänikirja)

Uutinen: olen pitkästä aikaa kuunnellut äänikirjan. Viime keväänä kuuntelin työmatkojen iloksi useinkin äänikirjoja, mutta syksyllä oli niin paljon kaikkea uutta ajateltavaa, etten osannut enää keskittyä äänikirjoihin. Tämä tuntuu nyt ajatellen hassulta, mutta niin vain meni syksy ilman ainuttakaan kuunneltua kirjaa. Nyt olen ilmeisesti saanut tuntumaa opiskelu + työ -arkeeni sen verran, että vanhat tutut tavat alkavat palailla uusien kuvioiden rinnalle. Nappasin vuodenvaihteessa kuunteluun minulle uuden dekkarituttavuuden eli Seppo Jokisen komisario Sakari Koskisen. Koskinen-sarja on edennyt jo 20. osaansa, ja aloitin sarjan tyylikkäästi sen uusimmasta osasta Kuolevaksi julistettu (CrimeTime, 2015).


En tiedä, onko sarjalle kunniaksi vai haitaksi, että pääsin mukaan sen 20. osaan vaivatta ilman, että olen lukenut ainuttakaan edellistä osaa. Sympaattisella komisario Koskisella ja hänen tiimillään tuntuu olevan vaiherikasta historiaa takana, mutta uuden kuuntelijan onneksi olennaisia menneisyyden tapahtumia valotettiin sen verran, että melko pian Koskisen tiimi tuntui tutulta porukalta. 

Kuolevaksi julistettu -kirjassa poliisitiimi on päähenkilö siinä missä kuolevaksi julistettu Hanukin. Hanu on tamperelainen hoitaja, jonka menneisyydestä löytyy hoitovirhesyyte ja rikkoutunut parisuhde. Kirjan alussa selviää, että Hanulla on väkivaltaisia tyyppejä kintereillään, ja ennen pitkää myös poliisi kiinnostuu Hanun tekemisistä. Myös muita rikoksia selvitellään kirjan aikana, ja erilaisten rikostapausten limittyminen oli paikoin hieman sekavaa - varsinkin, kun yksi niistä oli ilmeisesti jatkoa edellisestä osasta. Toisaalta moninaiset juonilangat toivat vaihtelevuutta juoneen ja tietynlaista realistisuuttakin, sillä poliisin arki ei taida olla vain yhden tapauksen ympärillä pyörimistä.

Kuolevaksi julistettu oli leppoisaa kuunneltavaa. Äänikirjan lukija Jukka Pitkäsen ääni sopi oivallisesti kirjan rauhalliseen tunnelmaan ja Koskisen persoonasta välittyvään mielikuvaan. Tapahtumia kirjassa toki riitti, mutta meno oli silti kaukana hurjatempoisimmista dekkareista. Kirjassa oli rikoksista huolimatta rento, paikoin jopa iloinen meininki: oli kesä, Koskinen hoivaili 4-vuotiasta lastenlastaan, ilmassa pientä vipinää työtoverin kanssa... jopa ne kovimmat rikolliset onnistuivat lopulta näyttämään pehmeän puolensa. Kuuntelen äänikirjoja autossa, ja siihen ympäristöön komisario Koskisen mukavan letkeä meininki oli nappivalinta. Sarjan osia on onneksi ollut runsaasti tarjouksessa Elisa-kirjassa, ja olen kliksutellut niitä jokusen itselleni. Tämä keväänä taidan autoilla tiiviisti Sakari Koskisen kanssa.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä äänikirja minulle? Oma ostos.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Lukutoukan kulttuuriblogi ja 365 kulttuuritekoa
Äänikirjan tietoja:
Seppo Jokinen: Kuolevaksi julistettu
Lukija Jukka Pitkänen
CrimeTime, 2015
Kesto 10 h 48 min

8 kommenttia:

  1. Sakari Koskinen on ihan mahtityyppi. Ei olla vähään aikaan tavattu, mutta en ole unohtanut häntä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä olisi arvannut, että olette Koskisen kanssa vanhoja tuttuja. ;) Mutta joo, yllättävän mukavaa seuraa hän oli. Kotimaiset dekkarit eivät aina päätä huimaa laadullaan, mutta tätä saattoi kuunnella ilman kummempia vaivautuneisuuden tunteita juonen tms kömpelyyden vuoksi.

      Poista
  2. Minäkin kuuntelin tämän juuri ja tuo leppoisa tunnelma oli kyllä mukava! Lisäksi tässä oli todella hyvä lukija, jonkun aiemman Koskis-dekkarin lukija esitti naisroolit hempeällä äänellä ja se oli ihan kauheaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykästyin tähän lukijaan. Aloittelin itse asiassa jo yhtä vanhempaa osaa (Hervantalainen) ja siellä olikin tosiaan aivan eri lukija. Ei hänkään huono ole, mutta kyllä pidin enemmän tästä Jukka Pitkäsen lukemisesta. On se vaan hankalaa, kun tottuu yhteen ääneen ja nyt on vieraantumisoireita. :)

      Poista
  3. Minä en ole ikinä kuunnellut äänikirjoja, en jotenkin osaa kuvitella, että joku ikäänkuin lukisi kirjan puolestani :) Mutta olen huomannut että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, tiedä vaikka yllätän itseni joku päivä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänikirjat tuntuivat oudoilta minustakin alkuun, mutta äkkiä niihin tottuu. Hirveän paljon riippuu tietysti lukijasta, jaksaako kirjaa kuunnella vai ei. Joku ihan pikku juttu toisen äänessä voi alkaa ärsyttää niin, ettei kuuntelusta tule mitään... :) Tässä kirjassa ei onneksi ollut tätä ongelmaa.

      Poista
  4. Mää oon joitain Eppu Nuotion Pii Marin- kirjoja "lukenu" autoreissuilla äänikirjoina. Olihan se ihan omanlaisensa lukuelämys! Nykyään ei taitas keskittyminen riittää enää äänikirjojen kuunteluun... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kuuntelen äänikirjoja yleensä autossa, radion korvikkeena. Ja tylsät kotityötkin menee kivemmin, jos on äänikirja kuuntelussa. Mm. silityshommissa hyvä äänikirja on aivan ehdoton viihdyke. :) Mutta totta, jollei kuunteluun pysty keskittymään niin heppoisestakin juonesta tipahtaa nopeasti ulos.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...