24. elokuuta 2016

3 x dekkari: Kuolonkielot & Leona & Ansionsa mukaan

Niputan tähän lyhytarviopostaukseen muutaman uutuusdekkarin, jotka herättivät luku-uteliaisuuteni kesällä. Karin Erlandssonin Kuolonkielot (S & S, 2016) ja Jenny Rognebyn Leona (Bazar, 2016) ovat toistensa täydelliset vastakohdat. Kuolonkielot etenee verkkaisaan tahtiin Pohjanmaan maaseudulla, ja Leonalla on tuli hännän alla Tukholman sykkeessä. Donna Leonin Ansionsa mukaan (Otava, 2016) puolestaan antaa sarjan tuntevalle lukijalle tutunoloisen annoksen komisario Brunettia ja Venetsiaa.



Kari Erlandssonin Kuolonkielot sijoittuu kesän 1992 juhannuspäiviin. Päähenkilönä on nuori toimittajanainen Sara, joka saapuu kesätöihin paikkakunnan pikkulehteen. Juhannuksena hän päivystää yksin toimituksessa, ja kuinkas ollakaan, lähimetsistä löydetään naisen ruumis. Rauhallinen paikkakunta saa yllättävää säpinää kesäpäiviin.

Minulle Kuolonkielot oli hieman liian rauhallinen kirja dekkariksi. Pidän toki verkkaisista dekkareista, mutta silloin kirjaan täytyy tulla latausta vaikkapa miljöön kuvauksesta ja henkilöhahmojen persoonista. Kuolonkieloissa ei vakuuttanut miljöö eikä henkilögalleria. Molemmat jäivät latteiksi, ja kirjan henkilöhahmot olivat joiltakin osin liian ennalta-arvattavia. Esimerkiksi Saran miesystävä Robert vaikutti alusta asti niin raivostuttavalta tyypiltä, että ihmettelen miksei Sara aiemmin nähnyt hänen lävitseen. Nopeasti luettava kesäkirja saa minulta kaksi tähteä Goodreadsiin.

Jenny Rognebyn Leonasta ei vauhtia puutu. Kirjan rikosasetelma on pirullinen: alaston pikkutyttö kävelee pankkiin, soittaa nauhoitetun viestin, ottaa rahat ja katoaa. Tukholman poliisin rikostutkija Leona Lindberg saa tapauksen tutkittavakseen, ja Leonan edesottamuksia seurataan kirjan sivuilla tiiviisti. Voin luvata, että kun kirjan asetelma paljastuu lukijalle, se ei ole sieltä perinteisemmästä päästä. En halua kertoa enempää, jotten paljasta kirjan jujua etukäteen uudelle lukijalle.

Juju selviää silti melko varhaisessa vaiheessa kirjaa, ja juuri se teki Leonasta niin kutkuttavan dekkarin. Miten Leonan käy, onnistuuko hän vai romahtaako kaikki? Siinä riitti jännitettävää loppuun asti, ja paljon jäi vielä seuraavaan kirjaan. Leonan hahmo on taitavasti kirjoitettu, ja kirja kantaa hänen varassaan hienosti loppuun asti. Nainen on ärsyttävä ja omalaatuinen, ja silti seurasin hänen vaiheitaan intensiivisesti. Rognebyn page turner -kirja saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin. Ja seuraava osa vilahti oitis lukulistalle.


Donna Leonin Ansionsa mukaan vie komisario Brunettin kirjastojen, kirjaharvinaisuuksien ja kirjavarkauksien maailmaan. Olen pitänyt Brunettista taukoa jokusen vuoden, mutta aiemmin tänä kesänä innostuin pitkästä aikaa kokeilemaan Leonin venetsialaistunnelmia. Hyvältä maistui, ja kun uusin suomennos Ansionsa mukaan osui silmääni pikalainahyllyssä, otin sen heti lukuun. 

Kirja on omalla Brunetti-asteikollani hyvää keskitasoa, ja kirjastoympyrät toivat kirjaan oman viehätyksensä. Brunetti keskittyy tässä kirjassa todella hyvin rikoksen selvittelyyn, eikä mitään turhia, rönsyileviä sivujuonia ole liiaksi asti. Luvassa on leppoisan mukava matka Venetsiaan, jos päädyt tämän kirjan äärelle.

***
Osallistun Karin Erlandssonin kirjalla Kirjaherbario-haasteeseen. Kasvistoni karttuu kielolla, Convallaria majalis.

Goodreads: Kuolonkielot saa 2 tähteä ja Leona ja Ansionsa mukaan saavat 3 tähteä
Mistä kirjat minulle? Kaikki kirjat ovat kirjaston kirjoja
Muualla verkossa:
* Koulonkieloja on luettu mm. blogeissa Ullan luetut kirjat, Luetut.net, TuijaTa ja Eniten minua kiinnostaa tie
* Leonaa on luettu mm. blogeissa Lukutoukan kulttuuriblogi, Kaisa Reetta T. ja Kirjasähkökäyrä
* Ansionsa mukaan -kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirja vieköön!Kirjabrunssi
Kirjojen tietoja:

Karin Erlandsson: Missdåd (2016)
Suomennos Taija Mård
S & S, 2016
263 sivua

Jenny Rogneby: LEONA - tärningen är kastad (2014)
Suomennos Anu Koivunen
Bazar, 2016
381 sivua

Donna Leon: By  Its Cover (2014)
Suomennos Kaijamari Sivill ja Markku Päkkilä
Otava, 2016
270 sivua

23. elokuuta 2016

Eläköön essee! -haaste - Leo Tolstoi: Omatuntoja

Sain heinäkuussa Donna mobilen kirjat -blogin Leenalta Eläköön essee! -haasteen, joka on saanut alkunsa Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia -blogista. Essee on minulle erittäin vieras tekstilaji, sillä en muista lukeneeni blogini aikana yhtään esseeteosta. Haaste oli siis mainio lukumotivaattori ja kannustin etsiä uudenlaista luettavaa. Kiitokset Leena haasteesta!

Haasteen säännöt ovat tässä:

1. Anna kirjoituksellesi otsikko Eläköön essee!
2. Kerro haasteen alkuperä, Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia.
3. Kerro, keneltä sait haasteen ja linkitä hänen blogiinsa.
4. Kirjoita nämä säännöt postaukseesi.
4. Esittele 1 - 2  hyvää esseekirjaa, joko aiemmin lukemasi tai tuore lukukokemus. Voit kirjoittaa muutakin esseekirjallisuuteen liittyvää.
5. Haasta yksi tai useampi bloggaaja kirjoittamaan esseistä. Linkitä hänen blogiinsa/heidän blogeihinsa ja käy ilmoittamassa hänelle/heille haasteesta.

Heitän esseehaasteen seuraavaksi blogiin:


Vastata / jättää vastaamatta voi oman mielenkiinnon ja aikataulun mukaan.

***
Valitsin haastevastaukseni kirjaksi Leo Tolstoin esseekokoelman Omatuntoja - kirjoituksia rauhasta ja kansalaistottelemattomuudesta (Into, 2013). Luin aiemmin kesällä Tolstoin klassikkoromaanin Anna Karenina, ja osittain sen rohkaisemana uskaltauduin lukemaan lisää Tolstoita. Lisäksi Omatuntoja-kokoelman aihepiiri tuntui edelleen ajankohtaiselta: Tolstoi kirjoittaa rauhasta ja sodasta, aseista ja niistä kieltäytymisestä, tappamisen järjettömyydestä. Kirjan luettuani voin todeta, että maailmanmenon käydessä aina vain hurjemmaksi Tolstoin esseet eivät ole menettäneet sanomaansa.


"Mutta miksi nuo ihmiset ampuvat omia veljiään? Siksi että heille on teroitettu, että heitä velvoittaa vala, joka heidät pakotettiin vannomaan heidän astuessaan palvelukseen, ja että yleensä ei saa tappaa ihmisiä mutta että esimiehen käskystä saa. Toisin sanoen: heihin kohdistetaan samaa petosta, joka teitä hämmästytti. Mutta tässä herää kysymys: kuinka tervejärkiset ihmiset, usein lukutaitoiset ja jopa sivistyneet, voivat uskoa noin ilmeisen valheen? Vaikka ihminen olisi kuinka sivistymätön hyvänsä, hän ei voi olla tietämättä, että Kristus jonka nimessä häntä opetetaan tappamaan ei suinkaan sallinut tappamista vaan opetti nöyryyttä, sävyisyyttä ja loukkausten anteeksi antamista ja kehotti rakastamaan vihollisia; ei voi olla näkemättä, että tästä syystä ihminen ei voi kristinopin pohjalta etukäteen lupautua tappamaan kaikkia, jotka hänen käsketään tappaa." (s. 135)

Tolstoi torjuu esseissään voimakkaasti sodankäynnin ja tappamisen oikeutuksen. Hän kytkee ajatuksensa usein kristinuskoon ja sen perimmäiseen sanomaan. Esseiden kontekstina ovat aikakauden poliittiset tapahtumat, eikä niitä useinkaan sen kummemmin selitelty vaan oletettiin lukijan ymmärtävän, mistä on kyse. Tämä hieman häiritsi omaa lukemistani, ja jäi kaipaamaan kirjaan jonkinlaista esi- tai jälkipuhetta, jossa olisi valotettu esseiden viittaamia historiallisia tapahtumia. Myös esseiden taustoista olisi ollut kiinnostavaa saada lisätietoja.

Kirjan esseet olivat mielestäni kohtuullisen helppolukuisia, vaikkakin essee vaati enemmän keskittymistä kuin moni kaunokirjallinen teksti. Tolstoin mielipiteet tulevat melko nopeasti selville, ja tekstien sisällössä oli paljon samojen ajatuskulkujen toistoa. Omatuntoja on silti hieno kokoelma, vaikka sen lukeminen oli jollain tapaa surullista. Kirjan esseet on julkaistu 1900-luvun taiteessa, eikä maailma ole niistä ajoista tullut yhtään paremmaksi. Pikemminkin päinvastoin. Mitä lie Tolstoi mahtaisi ajatella nykymenosta ja molemmista maailmansodista, jotka olivat vasta edessäpäin hänen kirjoittaessaan tämän kokoelman esseitä?

Historiasta kiinnostuneille Tolstoin esseekokoelma on varmasti antoisaa luettavaa. Itse koin lyhyen piipahdukseni esseen pariin virkistäväksi, mutta tuskinpa minusta ahkeraa esseiden lukijaa tulee. Lukupinossani on silti jo odottamassa toinen esseeteos, sillä löysin kirjastosta myös Tolstoita kevyempää esseeluettavaa. Max Ryynäsen Elokuva, rakastettuni sopii elokuvalliseen haasteeseeni, ja mukavan lyhyt kirja tuonee pikantin lisän lukemieni romaanien ja elämäkertojen joukkoon.


***
Liitän Tolstoin kirjan New to You -lukuhaasteeseen.

Goodreads: Tolstoin esseekokoelma saa 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Kirjan tietoja:
Leo Tolstoi: Omatuntoja - kirjoituksia rauhasta ja kansalaistottelemattomuudesta
Suomennos Esa Adrian
Into, 2013
181 sivua

21. elokuuta 2016

Naisten aakkoset: G

Tarukirja-blogin aloittama Naisten aakkoset -haaste etenee blogissani G-kirjaimeen. Se tuntui aluksi hankalalta, mutta pienen pohdiskelun jälkeen löysin vastaukset kysymyksiin:

Kuka on suosikkikirjailijasi?

Dekkarien saralla Robert Galbraithin Cormoran Strike -sarja on eräs suosikkisarjoistani. Kirjojen sivumäärissä olisi karsimisen varaa, mutta jotain koukuttavaa Striken ja hänen Robin-apulaisensa touhuissa on. Uusin osa Pahan polku oli erittäin hyvä, ja jatkoa sarjaan saisi jo alkaa kuulua. Miehisen Galbraith-nimimerkin takana kirjoittaa Harry Potterin äiti J. K. Rowling, ja täytyypä sanoa, että pidän enemmän Rowlingin dekkareista kuin Potter-sarjasta.


Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?

Lumoavan kaunis Grace Kelly on kuin todeksi käynyt satu, jolla tosin on surullinen ja dramaattinen loppu. Kaunis nainen filmaa Hollywoodissa tukun hienoja elokuvia ja päätyy pienen, upporikkaan eurooppalaisen ruhtinaskunnan ruhtinattareksi. Muistan hämärästi lapsuudestani uutisen 52-vuotiaan Grace Kellyn auto-onnettomuudesta. Mikä järkytys! Muistaakseni kotini kirjahyllyssä oli jokin Kellyn uraa käsittelevä kirja, ja jossain vaiheessa erityisesti sen kuvaliite oli mielestäni suunnattoman kiinnostava.

R. I. P. Grace.

Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (voit tietysti vastata molempiin, jos haluat): a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät.

Etelä-Afrikkalainen kirjallisuuden Nobel-voittaja Nadine Gordimer on jäänyt minulta täysin väliin tutustuessani nobelistien teoksiin. Gordimer vastusti rotuerottelua, ja myös hänen kirjansa käsittelevät rotujen välisiä suhteita. En omista yhtään Gordimerin kirjaa, mutta onneksi kirjastosta löytyy.

Grace Kellyn kuva Wikimedia Commons -palvelusta: By Metro-Goldwyn-Mayer - eBayfrontback, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=30862963

19. elokuuta 2016

Janne Kukkonen: Voro - Kolmen kuninkaan aarre

Janne Kukkosen fantasiasarjakuva Voro - Kolmen kuninkaan aarre (Like, 2016) huokailutti minua ihastuksesta heti ensi sivuilla. Niin taitavaa piirrosjälkeä! Kirjan seikkailutarinastakin pidin, mutta se ei mielestäni täysin yltänyt eläväisen kynänjäljen tasolle. Voro oli silti riemastuttava tuttavuus, joka viihdyttää nuorempia ja vanhempia seikkailujen ystäviä.


Sarjakuvaromaanin päähenkilönä on Lilja-tyttönen, joka harjoittaa voron eli varkaan jaloa ammattia. Lilja koettaa tarinan alussa todistaa hienot varkaan kykynsä varkaiden kiltamestarille, ja erehtyy laittamaan näppärät sormensa soppaan, jossa muhii muinaisia, mahtavia ja tuhovoimaisia jumalia, kuninkaiden aarrekammioita ja synkkiä salaisuuksia. Vorossa riittää toimintaa ja vauhtia, ja juoni rullaa kiihkeällä tahdilla eteenpäin. Voro-Lilja on kiipelissä kerran jos toisenkin, ennen kuin merkillinen kolmen kuninkaan aarre on löytynyt.


Voro on yhtä seikkailua alusta loppuun, eikä Liljan taustojen selvittelyyn tuhlata sivuja. Hänestä pitää huolta viisas ja sympaattinen Seamus-vanhus, joka itsekin kuuluu varkaiden kiltaan.  Lilja on nokkela ja rohkea tyttö, mutta tyttömäiset tai lapselliset piirteet eivät kuulu tämän tarinan juoneen. Liljan piirretystä hahmosta en edes tunnistaisi häntä tytöksi, ja hänen hahmonsa onkin lähinnä seikkailusta toiseen kiitävä toiminnallinen sähikäinen. Miksipä keskeyttää jouhevasti etenevää tarinaa joutavilla suvantokohdilla?


Viihdyin Voron kyydissä hienosti, ja monivaiheinen tarina oli mukavan viihdyttävää luettavaa. Värillisenä albumi olisi ollut erittäin näyttävä, mutta mustavalkoisenakin tarina toimi erinomaisesti. Vorossa ruuduissa ja tarinan vaiheissa on vaikutteita satukirjojen maailmoista, mutta satulinnojen sekaan upotettu toiminnallisuus on täyttä nykyaikaa. Yhdistelmä on toimiva, ja Goodreadsiin kirja saa minulta neljä tähteä. Piirrosjälki olisi tosin ansainnut täydet pisteet. Liljan seikkailuille toivoisin myös jatko-osia.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Sarjakuvaa on luettu blogissa Kirjojen keskellä
Sarjakuvan tietoja:
Janne Kukkonen (tarina ja kuvat): Voro - Kolmen kuninkaan aarre 
Like, 2016
280 sivua

18. elokuuta 2016

Hirviön kutsu - Patrick Ness & Siobhan Dowd

Hirviön kutsun (Tammi, 2016) taustatarina on koskettava: kirjan alkuperäisidean äiti Siobhan Dowd ei kyennyt kirjoittamaan tarinaa loppuun hävittyään oman taistelunsa syöpää vastaan. Patrick Ness suostui lopulta jatkamaan Dowdin työtä, ja saattoi kertomuksen päätökseen. Kirjan alkupuheessa hän kuvailee omia tuntemuksiaan ja työskentelyään kirjan parissa. 


Hirviön kutsussa kuvataan sitä, kuinka nuori käsittelee tunteitaan ja pelkojaan vanhemman sairastuessa vakavasti. Päähenkilö-Cornorille ilmestyy tarinoita kertova hirviö hieman yli puolenyön, eivätkä hirviön tarinat ole mukavia saati iloisia. Päivisin Cornor koettaa selvitä arjesta, jossa isoäiti on tullut auttamaan äitiä tämän sairastuttua. Cornor ei oikein tule toimeen isoäidin kanssa, eikä avioeron jälkeen Amerikkaan muuttaneen isän kanssa mene juuri sen paremmin. Koulussakaan ei mene aina hyvin, ja kuitenkin on selvittävä päivästä - ja yöstä - toiseen.

Jim Kayn mustavalkoinen kuvitus erittäin vaikuttavaa, ja heijastelee hienosti tarinan henkeä:


Kirjan tähdittäminen oli minulle poikkeuksellisen vaikeaa. Kuvitukselle olisin halunnut antaa viisi tähteä, mutta Hirviön kutsun tarina veti pisteitä roimasti alas. Minun täytyy sanoa, etten ole suuri nyyhkytarinoiden ystävä, ja aiheen koskettavuudesta huolimatta en erityisemmin lämmennyt Cornorin hirviökokemuksille. Henkilöt ja heidän toimintansa olivat harmillisen ennalta-arvattavia, vaikka hirviö toki toi oman lisänsä juoneen. Päädyin harkinnan jälkeen antamaan kirjalle kaksi tähteä, sillä mietin ajoittain jopa kirjan jättämistä kesken. Pitkälti taannoisen lukumaratonin ansiosta viitsin lukea nopealukuisen kirjan loppuun.

***

Kirja löytyi lanu-puolen kauhuhyllystä, joten saan pisteen Hämärän jälkeen -kauhuhaasteeseen.

Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Kirjan tietoja:
Patrick Ness & Siobhan Dowd (alkuperäisidea): A Monster Calls (2011)
Suomennos Kaisa Kattelus
Tammi, 2016
215 sivua