Oksan hyllyltä

Naisten aakkoset -haasteen N-kirjain oli minulle hankala, sillä ainoastaan toisen kysymyksen nimi oli minulle itsestään selvä. Pienen mietintätuokion jälkeen löytyivät loputkin ja päädyin näihin nimiin: Kuka on suosikkikirjailijasi? Kotimaisissa dekkareissa 1920-luku on ollut viime aikoina pinnalla, ja tähän ajanjaksoon sijoittuvista kirjoista olen eniten pitänyt N ina Hurman Rouge-sarjasta ja sen noir-tyylisestä tunnelmasta. Toivottavasti sarja saa vielä jatkoa! N niin kuin Norah, Nina ja Ngozi, Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi? N orah Jonesin esikoisalbumi Come Along with Me on tehnyt minuun vaikutuksen, ja pidän toki hänen muustakin tuotannostaan. Naisen pehmeä ääni sopii hitaasti keinahteleviin jazz-balladeihin. Tässä yksi tyylinäyte esikoislevyltä - Shoot the Moon : Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (voit tietysti vastata molempiin, jos haluat) : a) Kehen kulttuurin ed...

Bloggausjononi on päässyt vaivihkaa pitenemään, joten päätin niputtaa muutamia kirjoja samaan juttuun. Tähän postaukseen keräsin alkuvuoden aikana lukemiani kotimaisia lanu-kirjoja. Ne ovat olleet mukavan kevyttä ja helppoa luettavaa aikuisten romaanien välissä, ja haastepisteitäkin ropisee moneen haasteeseen.  Ajattomia satuja ja tarinoita -haaste innosti minut lainaamaan Elina Karjalaisen lastenkirjan Uppo-Nalle ja sukelluskello (WSOY, 2009/1994) . Lapsuudessani en innostunut Uppo-Nallesta, vaikka muistankin lukeneeni ainakin sarjan ensimmäistä kirjaa, jossa nalle roikkuu korvastaan kiinni pyykkinarulla. Sukelluskello valikoitui luettavakseni sattumalta eli kirja sattui olemaan kirjaston hyllyssä paikalla.  Sukelluskellossa Uppis on lähtenyt seikkailemaan Kumma-nallen ja Laulava-koiran kanssa sukelluskellolla. Heti kirjan ensi sivuilla yllätyin, kun Uppiksen kerrotaan olevan häämatkalla Kumman kanssa. Nallerakkautta ♥. Toinen yllätys minulle oli kirjan runoiss...

Niputin tähän postaukseen pari suosikkidekkarisarjani kirjaa. Pierre Lemaitren komisario Verhoeven -sarjasta olen lukenut jo osat  Alex (#2) ja Camille (#3), ja erikoisen suomennosjärjestyksen vuoksi sarjan aloitusosa Irène (Minerva, 2016) pääsi lukuun vasta nyt. Mons Kallentoftin Malin Fors -sarjaa sen sijaan olen lukenut järjestyksessä, ja Syyskalma (Schildts, 2011) on sarjan kolmas osa. Mietin pitkään, viitsinkö edes lukea Irène ä, sillä hänen kohtalonsa oli käynyt jo selväksi sarjan jatko-osista. Uteliaisuus voitti viimein: halusin tietää, onko sarjan avausosa niin timanttisen hyvä kuin Alex ja Camille , joille annoin viisi tähteä. Eipä ollut aivan viiden tähden kirja tämä Irène , mutta todella hyvä neljän tähden kirja kuitenkin. Voi olla, että omia lukutunnelmia verotti se, että olennainen juonenkäänne oli jo selvillä. Jännittelin sitten koko kirjan ajan, milloin alkaa tapahtua, ja lukemiseen tuli ikävä kyttäämisen maku. Joko, joko?? En viitsi spoilata uusia luk...

Eilen, maailman vesipäivänä, oli Lumoava luonto -luonkirjahaasteen postauspäivä. Haasteen suosio ylitti odotukseni, sillä yhteensä 16 bloggaajaa osallistui haasteeseen. Kiitokset teille! ♥ Haastekuvan alta löydät pienen koosteen haasteeseen luetuista ja blogatuista kirjoista. Kaikki haasteeseen luetut kirjat olivat kotimaisia luontokirjoja. Ilmeisesti luontoasioissa kotimaan jutut tuntuvat kiinnostavimmilta kuin kaukaisempia kohteita esittelevät kirjat. Haastelistauksesta löytyy sekä lasten- että aikuisten kirjoja, ja monet lastenkirjoiksi luokitellut kirjat taitavat maistua hyvin myös aikuislukijoille. Lastenkirjojen osuus haastekirjoista on ilahduttavan suuri, joten luettujen listalla on lapsiperheille paljon mainioita lukuvinkkejä. Lastenkirjapostauksia lukiessa oli mukavaa huomata, että bloggaajien perheistä löytyy luontokirjoista innostuneita lapsia. Hieno juttu - näin yhdistyy kaksi tärkeää asiaa eli lukupuuhat ja kiinnostus luontoa kohtaan. Lastenkirjojen puolella He...

Viime kuussa polkaisin pystyyn Lumoava luonto -luontokirjahaasteen . Luontokirjahaasteen postauspäivä on tänään, ja teen myöhemmin tällä viikolla pienen koosteen eri blogeissa ilmestyneistä jutuista. Jos haluat oman luontokirjajuttusi mukaan koosteeseen, linkkaa juttusi vaikkapa tämän postauksen tai haastealoituksen (linkki yllä) kommenttiboksiin. Halusin haasteen avulla innostaa itseäni ja toivottavasti myös muita kirjabloggaajia luontokirjojen pariin. Ne ovat jääneet minulle vieraiksi, ja tämmöinen napakka yhden kirjan haaste tuntui sopivalta tavalta tuoda jotain uutta säpinää kevään lukupuuhiin. Kirjaston luonto- ja eläinaiheiset hyllyt ovatkin tulleet pikkuisen tutummaksi haastekirjoja etsiessäni, ja oma kirjavalintani osui pitkällisen pähkäilyn jälkeen Mika Honkalinnan vuonna 2011 ilmestyneeseen näyttävään Suuri pöllö -kirjaan. Tänään 22.3.2017 vietetään maailman vesipäivää. Nauttikaamme hyvästä ja puhtaasta juomavedestämme! Mika Honkalinna on luontovalokuvaaja, ...

Luin Erika Vikin fantasiaromaania Hän sanoi nimekseen Aleia (Gummerus, 2017) viime viikonloppuna todella täpinöissäni. Aloitin kirjan varovaisen kiinnostuneena, mutta varsin pian huomasin lukevani sellaista fantasiaa, joka on kuin juuri minulle kirjoitettu. Kirjan sivuilta puuttuivat tyystin imelät YA-romanssit ja raa'at Nälkäpeli -tyyliset elämän ja kuoleman kilpaleikit, jotka herkästi karkottavat minut kirjan ääreltä. Sen sijaan Aleian tarinaa lukiessa eteen avautui kiehtova ja tyylikäs maailma, jossa oli paljon tuttua ja sopivasti jotain erikoista ja outoa. Takakansi kuvailee kirjaa yhdistelmäksi villiä länttä, steampunkia ja luonnonläheistä magiaa. Olipa nautinto lukea kirjaa, jossa näinkin erilaiset ainekset on saatu hiottua toimivaksi kokonaisuudeksi. Lisäksi kirjassa oli ripaus sitä vaikeasti kuvattavaa "jotain", joka sai minut täydellisesti uppoutumaan Aleian tarinaan ja kirjan maailmaan. Goodreadsin tähtimäärää en pitkään miettinyt: Hän sanoi nimekseen Aleia ...

Joissakin blogeissa (mm. Unelmien aika ) on näkynyt kuvajuttuja paikallisista kirjastoista, ja päätin itsekin kokeilla vierailua johonkin Oulun alueen kirjastoon. Yleensä lainaan kirjani kilometrin päässä kotoa sijaitsevasta lähikirjastostani, ja silloin tällöin käyn keskustan pääkirjastolla. Muut Oulun alueen kirjastot ovat jääneet vieraiksi. Kirjastovierailuni kohteeksi valitsin Kastellin monitoimitalossa sijaitsevan kirjaston. Monitoimitalosta on moneksi, sillä siellä on mm. päiväkoti, peruskoulu, lukio, liikuntatiloja... noin parituhatta ihmistä päivässä käyttää taloa! Oma visiittini ajoittui talvilomaviikon lopulle, joten sain käyskennellä talon käytävillä ja kirjastossa aivan rauhassa.  Monitoimitalo on todella iso ja iloisen värinen rakennus: Viikko sitten valmistauduttiin ylioppilaskirjoituksia varten: Siellä se on, pieni ja avara kirjastotila. Tila löytyi onneksi helposti, vaikka monitoimitalo on valtavan iso. Pääovesta tultiin isoon aulaan, jonka oike...