Oksan hyllyltä

Joskus on kiva lukea hömppää ja heittää aivot narikkaan. Kami Garcian ja Margaret Stohlin Lumoava kirous (WSOY, 2013) tarjosi juuri tälläista kohtuullisen vetävää ja sujuvasti kirjoitettua ya-fantasiahöttöä, ja ahmaisin kirjan parissa päivässä jokunen viikonloppu sitten. Kirja alkaa viisaan syvällisesti Martin Luther King Jr. lainauksella, mutta sen jälkeen lukija voi huoletta heittäytyä amerikkalaisen pikkukaupungin teinien ihmeelliseen elämään. Imelyysvaroitusta ei tarvitse antaa, sillä Lumoavan kirouksen lumoava ja yliluonnollinen rakkaustarina on vailla liiallista äitelyyttä. Siksi tämä kirja varmaan upposi niin hyvin myös tämmöiseen ya-iän jo ajat sitten ohittaneeseen varttuneeseen lukijaan. "Lenan mielenkiinto oli herännyt. "Mitä siitä medaljongista?"     "Se on jonkinlainen pimeä talismaani, mitä se sitten tarkoittaakin, ja sinun enosi kertoi Ammalle, etten minä haudannutkaan sitä. He olivat ihan kauhuissaan."     "Mistä he tiesivät, ...

Korppinaiset (Like, 2016) on ensitutustumiseni Tiina Raevaaran tuotantoon. Odotin kirjalta paljon, sillä Raevaara kuuluu siihen kirjailijaryhmään, josta muistan lukeneeni blogikehuja. Koetan aina silloin tällöin tutustua juuri näiden kirjailijoiden kirjoihin ja toiveissani on totta kai löytää lisää nimiä omalle suosikkilistalleni. Takakannen perusteella tuntui, että Korppinaiset voisi olla minun kirjani: " Yön sävyissä hehkuva romaani pakottavasta rakkaudesta ". Kirja alkoikin lupaavasti, ja Korppinaisissa oli mukana yhtä sun toista kiintoisaa, mutta minun kohdallani hehku jäi valitettavan laimeaksi. Korppinaisten päähenkilönä on Johannes, joka palaa isovanhempiensa perintötaloon. Talossa asuu vuokralainen, biologina toimiva Jaakko, ja hänellä vaikuttaa olevan merkillisen paljon yhteyksiä Johanneksen elämään. Perintötalo saa Johanneksen pohtimaan elämäänsä, ja hän päätyy selvittelemään isänsä kuolemaan johtaneita tapahtumia. Kauhuelementtejä tarinaan tuovat mm. ta...

Onks noloo uusia lainoja vain siksi, että blogijuttu on vielä kirjoittamatta? Onks noloo saada parkkisakot ensimmäisenä koulupäivänä? "Ei täällä yliopistolla mitään parkkipirkkoja kulje, luento alkaa ihan just ja tähän mahtuu vielä yksi pieni auto.". Taisi olla ihan vakiosakotuspaikka. Onks noloo, jollei halua enää lukea pelkän sivistyksen vuoksi? Nimim. ajatus Tuntemattoman sotilaan tai Täällä pohjantähden alla -trilogian lukemisesta ei inspiroi. Onks noloo olla niin laiska, ettei viitsi kävellä viereisen rakennuksen ruokalaan jos unohtaa eväät kotiin työpäivänä? Työpaikan kaapissa oleva näkkäri käy lounaasta, eikös? Onks noloo olla kirjahamsteri? Viime vuoden 'tää on pakko saada omaksi' -kirjat on hankittu omaksi, mutta mihin se lukuinto hävisi heti, kun kirja nököttää omassa hyllyssä. Ja entäs ne edellisvuotiset... ja.. ?  Onks noloo ärsyyntyä, jos jossain paikassa on tarjolla vaan oudon makuisia maustettuja teelaatuja? Onks noloo nolostua, ...

Huhtikuun harmaus on saapunut Ainolan puistoon. Maaliskuun kuva löytyy täältä , ja kuukaudessa lumet ovat hävinneet lähes täysin. Vain lätäkön pintaa peittää sitkeä jääkerros: Keväistä vehreyttä saataneen odotella tovi jos toinenkin. Tämä on sitä aikaa vuodesta, jolloin minun tekee mieli laittaa laput silmille ja värittää lumen alta paljastuva ruskea, elottoman näköinen luonto mielikuvituksen voimin iloisemmaksi. Jokiuoman katselu aiheutti minussa samanlaisen reaktion. Vesi luuraa patoluukkujen takana, ja näkymä on pelkkää kiveä: Päivän iloisin asia: ostaa päräytin 4 päivän lipun ensi syksyn Helsingin kirjamessuille!! Lipun sai Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi 20 euron hintaan, ja tarjous on voimassa vielä tämän päivän ajan täällä . En tiedä vielä lainkaan ensi syksyn aikataulujani, mutta lipun huokea hinta houkutteli siinä määrin, että päätin ostaa sen jo nyt. Vaikka pääsisin messuilemaan vain parina päivänä, lippu on mielestäni edullinen. Nyt vain merkintä kalenteriin ...

Hyvää kirjan ja ruusun päivää ! Suuntasin päivän kunniaksi kirjakauppaan, ja kävin ensivierailulla Oulun Suomalaisen uudessa myymälässä. Sen löytäminen kauppakeskus Valkean ensimmäisestä kerroksesta vaati hieman aikaa, sillä uutukaisen shoppailukeitaan opasteet olivat mielestäni heikot. Kun myymälään sitten viimein löysin, siellä oli mukavasti väkeä eli hyllyjen edessä ei ollut juurikaan tilaa haahuilevaan katseluun, jota mieluusti harrastan kirjakaupassa. Niinpä yleiskäsitykseni uudesta myymälästä jäi tungoksen vuoksi melko sekavaksi, mutta mukavaa luettavaa sentään onnistuin löytämään: Halusin ostaa jotain itselleni ja jotain miehelleni. Mitään etukäteen mietittyä tiettyä kirjaa minulla ei ollut mielessäni, vaan luotin siihen, että jotain kiinnostavaa löytyy. Yllä olevan kuvan kirjoista se minun oma kirjani on Ian Rankinin komisario Rebus -sarjan uusin suomennos Hiljaa takavasemmalle (Blue Moon, 2015). Rankinin skotlantiin sijoittava dekkarisarja on eräs ko. genren suosikkisa...

Sain Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanista (Karisto, 1987/1847) kappaleen omaan hyllyyni, kun äitini jokin aika sitten siivosi omaa kirjahyllyään. Saamani kappale on juuri se sama, jota nuorena naisenalkuna luin suuren liikutuksen vallassa joskus vuosia sitten. Kirjan uusintaluku on kangastellut mielessäni pitkään, mutta vasta Sheferijm-blogin 200 sanaa Charlotte Brontësta -haaste sai minut ajatuksista tekooihin. Tänään, torstaina 21.4.2016 tulee kuluneeksi 200 vuotta kirjailijattaren syntymästä, joten uteliaisuuden ja nostalgian täyteisestä uusintaluvusta postailu juhlistakoon blogissani tätä merkkipäivää. ""Herra Rochester, en missään nimessä toivo teille kohtaloa, jollaista en itsekään aio valita. Me olemme molemmat syntyneet taistelemaan ja kestämään - taistelkaamme ja kestäkäämme siis. Unohdatte minut ennen kuin minä unohdan teidät."     "Tuollaisilla puheilla teet minusta valehtelijan, loukkaat kunniaani. Sanoin, että tunteeni pysyvät muutt...

Tuulia Matilaisen Hullu koira (Haamu Kustannus, 2015) oli raikas lukuelämys. Jo ensi selailulla kirjan kieli tuntui viehättävältä, ja mielipiteeni vain vahvistui kirjan luettuani. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Viroon, ja sekin lisäsi kiinnostustani kirjaa kohtaan. Virolaisia kirjoja tai Viroon sijoittuvia kirjoja luen äärimmäisen harvoin, joten Hullussa koirassa oli pieni, jännä vierauden pohjavire mukana. "Horisonttiin saakkaa valkoista aavaa lumimaisemaa, tuulen silittelemä dyynihanki. On leuto talvipäivä, sellainen päivä, jona taivas on kirkas ja maata kohti leijailee hitaasti valkoisia hahtuvia.     En tiedä miksi olen siinä. Vieressäni seisoo joku.     En näe kasvoja, en tunnista ääriviivoja, mutta siinä seisoo mies, aivan kosketuksen mitan päässä. Tunnen hänet. Tiedän sen varmasti, mutta en tiedä kuka hän on.   Mies nostaa katseensa ylös taivaalle, hiutaleet laskeutuvat rajautumattomille kasvoille, sulavat poskelle. Miehen poski o...