Oksan hyllyltä

Kirjakimaran perinteinen kesähaaste Kirjoja ulapalta jatkuu syyskuun loppuun, joten tähän haasteeseen ehtii vielä mainiosti mukaan, jos merelliset kirjat kiinnostava. Aloitan oman haasteeni Petra Rautiaisen Norjan Ruijaan sijoittuvalla romaanilla Meren muisti (Otava, 2022).  Kirjan päähenkilönä on uratietoinen, suurelle öljy-yhtiölle työskentelevä Aapa. Hän palaa pieneen kotikyläänsä Ruijaan auttamaan yhtiötä dokumenttielokuvan tekemisessä. Samalla Aapa näkee pitkästä aikaa isoäitinsä eli ämmin, joka on joutunut sairaalaan. Kaksi vuosikymmentä ulkomailla oleskellut Aapa kohtaa merestä elantonsa saavan kylän, sen asukkaat ja kipeät muistonsa äidin kuolemasta. "Esiäitiemme kielessä luonto tarkoittaa sekä ihmisen luontoa että kaikkea luomakuntaa ympärillämme: metsää, vuoria, merta, järviä. Vanhat uskovat, että meissä jokaisessa on luonto, haltija. Se tekee meistä meidät. Meri oli meidän sukumme luonto." Minä ihastuin Meren muistiin heti sen ensi sivuilla. Samalla kun Aapan t...

Kiitos Helmet-haasteen, tulin lukeneeksi (lue: hotkineeksi) kolme osaa Maija Kajannon Kahvila Koivu -sarjaa aivan peräjälkeen. Löysin sarjan kolmannen osan Sahramisyksy etsiessäni kirjaa, jonka nimessä, kannassa tai kuvauksessa on jokin mauste. Minulle ei ole yleensä mikään ongelma hypätä sarjaan mukaan keskeltä, mutta tässä sarjassa oli niin hauskat nimet, että päätin aloittaa alusta eli Korvapuustikesästä . Se olikin mainio tapaus! Leivonnan ystäville tiedoksi: Taatelitalven ja Sahramisyksyn lukujen alusta löytyy reseptejä, joten Kajannon sarjasta saattaa olla iloa kotikeittiöissäkin. *  Maija Kajanto: Korvapuustikesä (WSOY, 2022) Sarjan avausosa oli lukemistani osista ehdottomasti paras. Sen alussa isossa elintarvikeyhtiössä reseptiikkaa kehittävällä Kristiinalla menee kuppi nurin tai pitäisikö sanoa lipstikka nenään. Työnantaja vaatii kehittämään pullareseptin, jossa on mukana lipstikkaa. Moneen venyvälläkin on rajansa, ja Kristiina päätyy sanomaan kiitos ei ja heipat koko ...

Helmet-haasteessa on kohta, jossa pyydetään lukemaan jotain Tove Janssoniin liittyvää. Kirjaston tietokannasta esiin tupsahti Paul Gravettin kirja Tove Jansson - Kuvittaja (Otava, 2023), joka lupaa esitellä Janssonin "kuvallista tuotantoa". Päätin kokeilla kirjaa, sillä tämä näkökulma kiinnostaa minua kovasti. Muumitarinat ovat toki ihania ilman kuviakin, mutta mielestäni tarinat heräävät henkiin Janssonin vinkeiden piirrosten ansiosta.  Gravett käy kirjassaan läpi koko Janssonin uran kuvittamisen näkökulmasta, lapsuusajan piirroksista siihen asti, kun käsien vapina ei enää sallinut hänen jatkaa työskentelyä kuvittamisen parissa. Kirjan sivumäärä on aika lyhyt, vain 112 sivua, ja niistä iso osa menee näyttäviin kuvanäyttäisiin. Kovin syvällisiä analyysejä ei siten ole luvassa, mutta toisaalta kirjasta saa nopean ja kattavan läpileikkauksen Janssonin kuvittajan työstä. Ja kuten mainitsin, runsaat kuvanäytteet ja paksut sivut tekevät kirjasta visuaalisesti antoisan. Tässä muut...

Helsingin Sanomissa julkaistiin viime vuoden lopulla sadan kirjan lista 2000-luvun parhaista kotimaisista kirjoista . Lista herätti kirjapiireissä jonkin verran huomioita (tosin nyt tuntuu, että hädin tuskin muistan koko listaa 😏), ja inspiroiduin siitä alkuvuodesta sen verran, että tein muutaman kirjastovarauksen. Kotimaisen kirjallisuuden lukeminen on minulle ainainen haaste, ja mikä tahansa lisätsemppi on tervetullut. HS:n listalta poimin lukuun pari kirjaa, jotka menevät laariin "kaikki paitsi minä ovat lukeneet". Kiitokset siis listalle, tulipa selätettyä pari paljon huomiota saanutta kirjaa. Nälkävuoden luin alkuvuonna, Kissani Jugoslavia jäi ensi alkuun kesken mutta sain sen pari päivää sitten luettua loppuun. Näiden kirjojen myötä sanon heipat HS:n listalle - hauskahan tämmöisiä listoja on lukea ja tutkia, mutta en tämän enempää aio tähän käyttää aikaa. Olen joka tapauksessa tyytyväinen, että tulin lukeneeksi nämä kaksi kovaa kotimaista esikoiskirjaa (!):  * Aki Ol...

Vuoden ensimmäinen puolisko oli blogissani hiljaista aikaa, vaikka vakaa aikomukseni oli herätellä blogia henkiin. Työkiireet ja muut menot jotenkin pääsivät yllättämään 😒, ja hiljaiselo jatkui, mutta otetaanpa uusi yritys (bloggaamisen ihania puolia: eihän tämä täältä mihinkään katoa!). Kesälomalla on ollut aikaa lukea, ja olen näemmä myös onnistunut kiskomaan itseni takaisin blogin äärelle, joten peli ei ole mielestäni ollenkaan menetetty esimerkiksi tämän vuoden lukuhaasteiden (olen mukana Helmet-haasteessa sekä Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa) saati alkuvuonna laatimani TBR-pinoni suhteen. Varovaisesti olen innostunut myös Kirjakimara-blogin merellisestä Kirjoja ulapalta -haasteesta , jossa on vielä pari kuukautta lukuaikaa.  Jotain sain kuitenkin myös alkuvuonna luettua, ja ajattelin naputella noista "rästissä" olevista kirjoista (lyhyet) arviot - mitä nyt satun kirjoista muistamaan! Onneksi minulla on vielä BookBeatin lahjatilaus voimassa, joten voin käydä sieltä lu...

Kirjabloggaajien perinteinen klassikkohaaste on täällä taas! Oma kirjavalintani osui saksalaiseen klassikkoon, sillä valitsin luettavakseni Thomas Mannin Buddenbrookit   - Erään suvun rappio (WSOY, 2010/1901). Kesähelteillä kirjastossa käynti ei ole oikein napostellut, joten klassikon piti löytyä omasta hyllystä. Valinnanvaraa oli sielläkin, ja päädyin Buddenbrookeihin lopulta ilman mitään sen kummempaa syytä - ajattelin, että tuon ehtinee joutilas kesälomalainen lukaista voin viikossa (joo, vähän myöhään inspiroiduin valitsemaan luettavaa). Muistelin tosin, että minulla on joskus aiemmin ollut hieman ennakkoluuloja tätä kirjaa kohtaa ja se saattaisi olla "vaikea", mutta nopsan selailun perusteella teksti ei tuntunut mitenkään luotaantyötävältä joten siinäpä se. Buddenbrookit osoittautui yllättävän perinteiseksi sukuromaaniksi, eikä kirja ollut mielestäni millään tavoin raskaslukuinen. Pituutta kirjalla toki on lähes kuusi ja puolisataa sivua, mutta itse luokittelisin Bu...

Hei klassikkohaasteeseen osallistujat! Haasteen postauspäivä on torstaina 31. heinäkuuta 2025. Haasteeseen osallistuvat bloggaukset voi ilmoittaa tämän jutun kommenttikentässä. Jos olet ajastanut klassikkopostauksesi, juttulinkin voi kertoa jo etukäteen. 😊Koostan haastejutuista linkkilistan torstain aikana.  Haasteeseen ilmoittautuneet blogit löydät  täältä . Klassikkohaasteen kierroksella 21 luetut klassikot (lista päivittyy torstain aikana): Ankin kirjablogi -  Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo   Donna mobilen kirjat -  James Joyce: Dublinilaisia   Jokken kirjanurkka -  Charles Dickens: Pikku Dorrit   Jotakin syötäväksi kelvotonta -  Mattias Salamnius: Ilo-Laulu Jesuxesta   Kirjaimia -  Irene Mendelin: Koivikossa   Kirjaluotsi -  Mary Shelley: Frankenstein   Kirjasähkökäyrä -  Eeva Kilpi: Tamara   Kirsin Book Club -  Tove Jansson: Kesäkirja   Kulttuuri kukoistaa -  John Galsworthy: Fors...

Fred Vargasin Komisario Adamsberg -dekkarisarjan lukeminen pääsi minulla hiipumaan hieman puolivahingossa, vaikka sarjan alkupuolella olin siitä todella täpinöissäni. Olen kuitenkin ostanut sarjan kaikki ilmestyneet osat (uusinta lukuunottamatta) omaan hyllyyni, ja keväällä innostuin takaisin sarjan pariin. Kalmankuoriaiset (Gummerus, 2018) on sarjan 9. osa, eli Pariisin 13:nnen kaupunginosan murharyhmän omalaatuinen päällikkö alkaa olla jo tuttu kaveri. Kalmankuoriaiset käynnistyy varsinaisen rikoksen osalta hitaasti - sen kimppuun päästään vasta, kun on saatu Adamsberg takaisin Islannista Pariisiin (tästä kuviosta kiinnostuneiden kannattaa lukea edeltävä osa Hyisiä aikoja ) ja ratkaistu yliajetun naisen surmatapaus. Eräs Adamsbergin alaisista kiinnittää päällikön huomion muutamaan kuolemantapaukseen, jossa uhrit ovat kuolleet erakkohämähämäkin puremaan. Tapaus on vargasmaiseen tyyliin hämärä: kukaan ei ole tehnyt rikosilmoitusta, kuolemat eivät ole tapahtuneet Pariisissa mutta niin...

Iida Ahon Kesän tango (Tammi, 2024) päätyi lukuun aika lailla sattumalta lukuaikapalvelusta, johon sain puoli vuotta lukuaikaa joululahjaksi työnantajalta (erittäin oiva lahja 😊). Joku toinen käyttäjä oli kommentoinut kirjasta näin: "Umpimähkään valittu kirja osoittautui loistavalinnaksi", ja olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. 1970-luvun Pohjois-Pohjanmaan maisemiin sijoittuva kirja sisältää todentuntuista ajankuvaa Ruotsiin töihin lähteneiden nuorten kokemuksista, ja mukaan on laitettu juuri sopiva annos modernia maalaisromantiikkaa. Toimii!   Kirjan päähenkilönä on reilusti päälle parikymppinen Kristiina (naistenviikon nimipäiväsankari tänään!), joka kesän alussa tulla tupsahtaa takaisin lapsuudenkotiinsa Pääskyniemelle. Takana on muutama vuosi elettyä elämää Ruotsissa: suuria unelmia paremmasta tulevaisuudesta, arkea tehtaassa ja lastenhoitajana, koti-ikävää ja sydänsuruja. Pääskyniemellä on vastassa yksin kotona asuva äiti, rapistuva maatalo ja pienen pitäjän vanh...

Ensi heinäkuussa 31.7.2025 on vuorossa Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 21. kierros! Klassikkohaasteella on tulevana kesänä 10-v. synttärikesä , sillä kirjabloggaajat ovat lukeneet ja bloganneet klassikoista tämän haasteen parissa kesästä 2015 asti. Reader, why did I marry him? -blogin Omppu aloitti tämän upean haasteen ja julkaisi ensimmäisen kierroksen koosteen 31.7.2015 . Mahtavaa, että haaste on pysynyt vireänä näin pitkään 😊- kiitos kaikille klassikkotalkoissa mukana olleille bloggaajille, kiitos Ompulle hienosta ideasta! Pidetään haaste eläväisenä seuraaviinkin tasasynttäreihin asti. 💕 Haastekuva: Yöpöydän kirjat -blogin Niina (kuvaa saa käyttää haastejutuissa) Kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen ovat tervetulleita mukaan kaikki ensikertalaisista klassikkonestereihin. Mukaan pääset lukemalla klassikon ja postaamalla siitä 31.7.2025, jolloin julkaistaan blogijutut tähän haasteeseen luetuista klassikoista.  Voit osallistua myös ilman blogia. Kerrothan silloin lukemastas...

Tammikuun viimeisenä päivänä postaillaan perinteiseen tapaan klassikkokirjoista. Tällä kertaa klassikkohaastetta emännöi Tuulevin lukublogi, ja haasteen koonnista voit käydä kurkkaamassa kaikki mukana olevat blogit. Mukavan paljon on taas osallistujia lukemassa ja bloggaamassa klassikoista 😊! Klassikot innostavat, sillä haasteessa on nyt vuorossa peräti sen 20. kierros. Oma blogini on ollut mukana lähes jokaisella kierroksella, sillä vain kolme kertaa on jäänyt väliin.  Tänä vuonna valintani osui Jane Austenin Emmaan (WSOY, 1998/1816), josta olin ennen kirjan lukemista nähnyt vuonna 2020 ensi-iltaan tulleen leffaversion. Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on minulle klassikkojen klassikko, enkä pitkään aikaan tohtinut laisinkaan tarttua hänen muihin teoksiinsa - eiväthän ne millään voisi olla yhtä hyviä kuin Y & E, johon rakastuin jo teinivuosina. Nyt olen hieman antanut periksi ja Emma on minulle jo kolmas lukemani Austen. Vuonna 2018 Järki ja tunteet sai minulta k...