Philip Pullman: Ruusunmetsästäjät (Lyran kirjat #2)

Lyran kirjat -sarja kertoo Pullmanin Universumien tomu -trilogian Lyrasta, ennen ja jälkeen Tomua. Bloggasin aiemmin tänä vuonna sarja-avaus Vedenpaisumuksesta, joka oli miljöön puolesta hieno (luostari, pubit, veden vallassa oleva maaseutu- ja kaupunkitienoot toimivat erinomaisesti) mutta juoni jäi aika keskinkertaisella tasolle. Mietin jopa, viitsinkö enää ollenkaan vaivautua sarjan pariin. Onneksi sentään otin Ruusunmetsästäjät lukupinoon, sillä se piti minut vaivatta otteessaan tiiliskivimäisestä sivumäärästä (himpun yli 900!) huolimatta. 

Kirjassa hypätään Lyran aikuisvuosiin, ja siirtymä on äärimmäisen onnistunut. Lyrassa on paljon tuttua, mutta jotain on vuosien mittaan tapahtunut: Lyrasta on tullut analyyttisempi, harkitsevampi, opiskelija - eikä hän enää ole Pantalaimonin kanssa samalla aaltapituudelle. Erkaantuminen Pantalaimonista lähes järkytti minua, sillä kumppanuus daimonin kanssa on ollut Pullmanin kirjojen keskeisimpiä erikoispiirteitä. Toisaalta oli kiehtovaa, että daimon-kuviota pohditaan Ruusunmetsästäjissä aiempaa syvällisemmin, ja siihen liittyy traagisiakin piirteitä. Kyseessä ei todellakaan ole enää lapsenomainen seikkailukirja, vaan mukaan on tuotu synkkiä aikuismaailman sävyjä. 

Ruusunmetsästäjien toiminnallinen juonikuvio on punottu ruusuveden niukkuuden ympärille. Lisäksi on tarjolla monenlaista maailman vallanjakoon ja lainalaisuuksiin liittyvää pohdintaa, ja Lyra pääsee myös selville muutamista oman menneisyytensä keskeisistä seikoista. Ylipäätään kirjan yleistunnelma on melkoisen uhkaava, ja Lyra ja Pantalaimon ovat kuin pieniä kaarnalaivoja suurempien voimien tuottamassa hurjassa aallakossa. Pidin erityisen paljon siitä, että Pantalaimonilla on tässä kirjassa aiempaa itsenäisempi rooli, ja sen hahmo nousee selvemmin esille omana persoonanaan.

Mitä Pan oikein teki? Ja mitä Lyra teki ilman sitä?

Se pieni kysymys kaivautui Panin ajatuksiin, ja Pan pyyhkäisi sen pois. Se tiesi mitä teki. Jokin oli tehnyt Lyran immuuniksi tämänkaltaiselle yökauneuden huumalle. Jokin oli ryöstänyt Lyralta kyvyn nähdä sen, mutta Pan etsisi kyvyn ja veisi takaisin, eivätkä he eroaisi enää koskaan vaan pysyisivät yhdessä koko elämänsä ajan.

Ruusunmetsästäjät saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin. Lyran kirjat osoittaa viimein mahtinsa: sarja syventää hienosti Universumien Tomun maailmaa ja esittelee lukijalle hieman toisenlaisen Lyran kuin aiemmat kirjat. Silti kirjan sisällössä painottuu toiminta eli homma ei mene liian jaarittelun puolelle. Pullmanilla on oiva kyky ujutaa syvällisempää tuumailua menevän juonen lomaan.

 

Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa Pullmanin kirja sopii kohtaan 18. vallankäyttäjä.

Goodreads: 4 tähteä

Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta

Kirjan tietoja:

Philip Pullman: The Book of Dust 2: The Secret Commonwealth (2019)

Suomennos Helene Bützow

Otava 2020

956 sivua