Novelleja Théophile Gautier'lta

Ompun novellihaaste on innostanut minut tutkimaan kirjaston novellitarjontaa, ja sieltähän löytyy monenmoista. Théophile Gautier (1811 - 1872) oli minulle aivan outo kirjallisuuden historian nimi, mutta Vereviä kertomuksia (Faros, 2014) kuulosti jo nimensä perusteella tutustumisen arvoiselta. H. K. Riikosen laatima esipuhe valotti kirjailijan taustoja, ja myös kirjan tyylilajia, joka on ranskalaisittain conte:

"Siinä missä muilla kielialueilla puhutaan esimerkiksi kertomuksesta (saksalaisten Erzählung) tai novelleista, Ranskassa on käytössä sana conte. Sana on tarkoittanut juoneltaan tiivistä kertomusta, jossa usein on mukana leikittelevä tai mielikuvituksellinen ote. Mutta tapauksesta riippuen se voidaan kääntää milloin tarinaksi, milloin saduksi tai novelliksi. Usein sana on voinut saada jonkin täsmentävän määreen, kuten conte fantastique tai conte drolatique. [...] Théophile Gautier'n Contes humoriques, humoristisia tarinoita, kuuluu tekijänsä varhaisempaan tuotantoon; tekstit ovat peräisin 1830-luvulta ja seuraavan vuosikymmenen alusta." (s. 7 - 8)

Kirjassa on kahdeksan kertomusta ja esipuhe, joka onkin melkoinen esipuhe, humoristiseen kokoelmaan sopiva ilottelu. Luin kertomuksista kolme: Kumpi heistä, Kaksi esittäjää, yksi rooli ja Öinen vierailu. Tyylilaji on kaikissa leikittelevän kepeä, ja tekstit on varustettu runsain alaviittein. Niissä valotetaan tarinoissa vilahtavien Gautier'n aikakauden kuuluisuuksien taustoja, paikannimien historiaa yms. pikkuseikkoja, jotka avaavat tekstiä nykylukijalle. Minä pidin näistä sivujen alareunan pikku huomioista, vaikka ne toki tekivätkin lukemisesta paikoin katkonaista. Oudoiksi jäävät henkilönnimet, paikat ja menneet tapahtumat jättävät aina tunteen siitä, että paljon menee ohi kun ei pysty tavoittamaan tekstin alkuperäistä kontekstia vähäisessäkään määrin. Pienetkin tiedonmurut tuntuvat siis kovin tervetulleilta.

Lukemani kertomukset olivat pituudeltaan ja juoneltaan napakoita, ja erityisesti teatterimiljööseen sijoittuva Kaksi esittäjää, yksi rooli venytteli mukavasti todellisuuden rajoja. Mukana oli jonkin sortin kauhuelementtejä, mutta vain sen verran että ne toivat sopivasti särmää tarinaan. Öinen vierailu kujeili tiedemiesten keksintöjen kustannuksella, ja Kumpi heistä vei lukijan parin etsinnän kimuranttiin maailmaan.

"Tutkiskellessani perin pohjin tunteitani minulle paljastui kauhea totuus: rakastin samanaikaisesti kumpaakin sisarta. Kyllä, hyvä rouva, tämä on totta, vaikka se onkin perin kauhistuttavaa, tai ehkä juuri siksi, että se on kauhistuttavaa: kumpaakin! Kuulen teidän nyt sanovan pientä nenäänne sievästi nyrpistäen: "Mikä hirviö!" Voin kuitenkin vakuuttaa teille, että olen harmittomin nuorimies maan päällä;" (s. 55)

Aihepiireissä siis löytyy, mutta totesin, että kolme kertomusta oli vallan sopiva makupala Gautier'n tyyliä. Niin hauskaa kuin sitä olikin lukea, totesin kyllästyväni leikittelyä korostavaan kerrontaan nopeasti. Taidan olla perinteisemmän kerronnan ystävä, mutta piipahdus toisenlaiseen tyylilajiin oli silti kiva piristys muiden kirjojen lomassa.

Juttu on hyvä päättää kirjailijan huomioon naisista ja kirjoista:

"Kirjat ovat kuin naisia: toisilla on esipuhe, toisilla taas ei, toiset antautuvat saman tien, toiset taas tekevät vastarintaa pidempään, mutta kaikki päättyy aina samalla tavoin... loppuun." (s. 17)

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu Kiiltomato-verkkolehdessä
Kirjan tietoja:
Théophile Gautier: Contes humoristiques
Suomennos: tehty työryhmässä (Marleena Heinäkari,  Maiju Laitinen,  Kati Lehtinen, Miina Nurmi, Noora Oksanen, Johanna Roivas, Heli Tirronen), jota johti Outi Veivo.
Faros, 2014
178 sivua