13. maaliskuuta 2015

Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö

Caitlin Moranin Näin minusta tuli tyttö (Schildts & Söderströms, 2015) on kirja, josta tuntuu laimealta kirjoittaa 'hieno aikamatka 1990-luvun Englannin työväenluokan tyttären arkeen, joka on täynnä nuoruuden säröä ja itsensä etsintää'. Moran kirjoittaa niin terävää, särmikästä kieltä ja Johannan teinihahmo on niin eteenpäin pyrkivä, hullu ja hurja, ettei tämmöinen kiltin perhetytön menneisyyden omaava ja vähemmän hohdokkaita it-hommia päätyökseen tekevä bloggaaja oikein osaa kuin pyöritellä päätään, ihastella ja vähän kauhistella. Melkoisen tytön Moran on kirjaansa kirjoittanut, ja Wikipediaa luettuani Johannan vaiheet tuntuvat olevan jossain määrin yhteneväiset Moranin oman henkilöhistorian kanssa.
""Nämä nörtit pitää rampauttaa!" J Arthur Rank -kolumni kehottaa. "Käykää näiden Kirjoituskoneiden takana piileskelevien Pellejen kimppuun""
    Tämä on selvästikin surkeaa journalismia. Musiikkilehdistö on ilmiselvästi jonkinlainen Versailles, tulvillaan dekadentteja pitsihihaisia keikareita, jotka takovat mahtipontista mölinää niska limassa raatavasta muusikosta ja bändeistä. He ovat pöhöttyneitä narreja ja loisia, jotka ratsastavat jalon rockpedon vahvassa selässä. Vetelehtijöitä, diivoja, - senttareita, jotka suoltavat joutavuuksia ja saivartelevat myöhään yöhön ilman järjen häivää ja tekevät samalla maailmasta entistä huonomman paikan. He eivät ole pohjamutaa parempaa.
    Ja minä ajattelen: ihan mahtavaa kamaa. Minä pystyisin tähän. Vitut romaanista joka kertoo lihavasta tytöstä ja lohikäärmeestä. Minä voisin olla musiikkitoimittaja." (s. 89)

Näin miettii Johanna Morrigan, 14-vuotias tyttö Wolverhamptonin vuokratalosta. Perhe elää sosiaalituilla, ja kirjoittamisessa Johanna näkee tien ulos vuokratalojen maailmasta. Nyt ei olla runotyttöhaaveiden äärellä, vaan lukija pääsee aivan toisenlaiseen maailmaan, jossa musiikki tulee tutuksi kirjastosta lainattujen c-kasettien kautta, yöllisten radiokuunteluhetkien kautta ja jossa musiikista kirjoittamaan päästään raivokkaalla asenteella. Fake it 'til you make it. Johanna alkaa luoda nahkaansa ja esiin putkahtaa Dolly Wilde, 16-vuotias musiikkitoimittaja, jonka veitsenterävä kynä sivaltaa pois indiebändien turhat luulot musiikkinsa tasosta.

Johannan tarina on valloittava kaikessa riehakkuudessaan, ja nautin suuresti kirjan tarjoamasta kurkistuksesta työväenluokan tytön maailmaan. Sen verran sisäinen täti-ihmiseni nosti kirjaa lukiessani päätään, että hämmennyin siitä, että seksistä ja ehkäisystä puhumisen suhde kirjassa on 100-0. Kai sukupuolitautien vaaroista tiedettiin myös 90-luvun Englannissa? Kirjan perusteella voisi väittää, ettei mitään ilkeitä pöpöjä ole olemassakaan - sen verran vapautuneesti Johanna itseään kirjan loppupuolella etsii. Mutta lukijat toivon mukaan ovat valveutuneita. Suomalaisesta vinkkelistä katsottuna Johannan nuoruusvuodet ovat räväköitä senkin vuoksi, että hän jättää koulun kesken musiikkitoimittajan hommiensa vuoksi. Olisikohan tuo sallittua meillä byrokratian ihmemaassa? Wolverhamptonissa asia hoitui lähinnä ilmoittamalla kouluun, että tämä oli tässä nyt.

Näin minusta tuli tyttö on Johannan matka kohti omaa, aitoa minuutta. Tuo matka ei ole kivuton, eikä ehkä aivan perille asti kirjassa edes päästä. Sivut olivat kiehtovaa luettavaa, ja pidin Moranin kirjoitustyylistä, jossa surullisetkin kokemukset kuorrutetaan Johannan särmikkäällä asenteella ja huumorilla. Asenne - sitä tämä kirja on täynnä. Jos haluat sukeltaa nuoruuden kasvukipuihin, Näin minusta tuli tyttö on erittäin elämänmakuinen ja rosoinen mahdollisuus tehdä niin. Goodreadsiin merkitsen kirjalle neljä tähteä.

**
I Spy Challenge -lukuhaaste etenee kohtaan 23) Gender Identifier.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on kuunneltu äänikirjana Ihminen välissä -blogissa ja luettu Kirjapolkuni-blogissa. The Guardian -lehden juttu kirjasta.
Kirjan tietoja:
Caitlin Moran: How to Build a Girl (2014)
Suomennos Sari Luhtanen
Schildts & Söderströms, 2015
361 sivua

6 kommenttia:

  1. Kirjoituksesi perusteella luulen, että pitäisin tästä kirjasta. Kyllä vaan tähän teiniin haluaisin tutustua ja olen tästä muualtakin kuullut hyvää.

    Ertiyispisteet hienosta vihreästä kannesta. Sinullakin on muuten täällä uusi hieno keväinen ilme. Oiken piristävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla. :) Kannen väri miellytti minuakin, ja tuo hieman erikoinen kirjan nimen fontti sopii kirjan tunnelmaan hyvin. Kevään vihreydestä voi vaan haaveilla täällä Oulun korkeudella, mutta ainakin blogin tapettiin voi yrittää loihtia kevätfiilistä. :)

      Poista
  2. Olen samaa mieltä Ompun kanssa, kuulostaa kiinnostavalta teokselta. Jotain säröä ja särmää pitää olla, jotta pysyn hereillä. Sara Saarelan Nimeä minut uudelleen oli todella rajulla kädellä kirjoitettu kirja tytön kasvukertomuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tylsyys oli kaukana tästä kirjasta, minä ainakin pysyin vähän liiankin pitkään hereillä tämän kanssa eli en malttanut alkaa nukkumaan vaikka kello oli ties mitä. :) Luin bloggauksesi Saarelan kirjasta, ja aivan niin raju kirja tämä ei sentään ole. Moranilla on mukana myös huumoria, joka puri minuun.

      Poista
  3. Mielenkiintoisen kirjan olet löytänyt. Minäkin haluan lukea tuon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tätä todella lämpimästi. :) Tämä oli minulle vähän erilainen kirja, mutta hyvällä tavalla.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...