6. maaliskuuta 2015

Agatha Christie: Simeon Leen testamentti

Kerrankin kirjan suomennettu nimi on mielestäni alkuperäistä nimeä parempi. Agatha Christien Simeon Leen testamentti (WSOY, 2005/1939) suomalainen nimi kuvaa kirjan tapahtumia osuvasti. Vanha, rikas mies kuolee viettäessään joulu sukulaistensa kanssa. Millainen on Simeon Leen henkinen perintö? Lyhyesti: täynnä synkkiä, mustanpuhuvia tunteita. Aineellista perintöä miljonäärillä riittää yllin kyllin jaettavaksi, mutta seuraako siitäkään mitään hyvää?

Simeon Leen testamentin alkukielinen nimi Hercule Poirot's Christmas nostaa etusijalle Hercule Poirotin, mutta terävä-älyinen belgialainen oli kirjassa lähes sivuosassa eikä joulukaan suuremmin korostunut tapahtumien yksityiskohdissa. Enemmän kirjassa keskityttiin miljonääri Simeon Leen sukulaisiin, jotka olivat kokoontuneet joulunviettoon pahansisuisen ja ilkeän isäntänsä luokse. Kenties juuri tämän vuoksi kirja oli eräs parhaita Poirot-kirjoja, joita olen lukenut. Harmaita aivosoluja ei taidettu mainita kertaakaan, Poirotin ärsyttävä oman nerokkuutensa korostus lähes loisti poissaolollaan eikä hölmön oloinen Hastings pyörinyt jaloissa. Sen sijaan sukulaisten välisiä kaunoja ja kyräilyä oli riittämiin ja suljetun huoneen arvoitus kutkutti sopivasti mieltä.

"- Isäsi tietää varsin hyvin, etten voi sietää häntä. Pahinta on että luulen sen huvittavan häntä.
- Ei, kuulehan Lydia. Olen varma siitä, että erehdyt. Hän on usein puhunut minulle siitä, kuinka viehättävä sinä hänestä olet.
-  Olen tietenkin ollut aina kohtelias ja aion edelleenkin olla. Haluan sinun vain tietävän mitä todella tunnen. En voi sietää isääsi, Alfred. Minun mielestäni hän on rajattoman ilkeä ja tyrannimainen. En halua puhua siitä, miten hän rankaisee ja masentaa sinua ja väärinkäyttää sinun kiintymystäsi mitä häpeällisemmin. Sinun olisi monta vuotta sitten pitänyt panna kova kovaa vasten." (s. 17)
Christie on kirjoittanut Simeon Leen testamenttiin vahvoja naishahmoja, ja heistä espanjalaisverta omaava Pilar-neiti on kaikkein eksoottisin kukkanen. Pilarin kautta tarinaan tuodaan muutama viittaus Francon aikaisiin sotatoimiin. Muutoin politiikka ei nouse kirjassa esille, vaan kirja keskittyy englantilaisen suvun sisäisiin kärhämiin. Pilar nousi silti omassa lukukokemuksessani kiinnostavimmaksi hahmoksi, sillä hänen kuohuvan verensä rinnalla englantilaisten pidättyväisyys korostui. Lieneekö tässä syy, että Pilar oli ainut hahmo, jonka kirjasta muistin edellisestä, vuosien takaisesta lukukerrasta. Murhaajaa en sentään muistanut, mutta kirjan loppuratkaisu oli erittäin onnistunut. Kirja saa minulta neljä Goodreads-tähteä.

***
Kirja sujahtaa 50 kategorian listalla kohtaan 45) A book set during Christmas.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Lukemisen kartasto.
Kirjan tietoja:
Agatha Christie: Hercule Poirot's Christmas (1939)
Suomennos Helena Luho
WSOY, 2005
290 sivua

14 kommenttia:

  1. Mukava bloggaus.
    Tätä en ole ehkä koskaan lukenut, tuntuu mielenkiintoiselta. Christie osaa tehdä asetelmista varsin moniuloitteisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Tähän kannattaa tutustua. Ei tätä juuri olekaan blogeissa luettu, kun en löytänyt blogilinkkejä lainkaan. Ja kun tuo joulukaan ei silmille hypi kirjassa, niin tätä voi oikein hyvin lukea vaikka keskellä kesää. :)

      Poista
    2. Minäpä olen, vaikka tätä ei tietysti kirjan nimeä googlaamalla löydä, kun minulla on ollut tapana niputtaa useampi Poirot yhteen postaukseen.:)(http://lukemisenkartasto.blogspot.fi/2013/02/christie-x-3.html)
      Kuuluu niihin harvoihin, jotka olen lukenut suomeksi, ja vaikka tykkäsin kirjasta, niin suomennoksen kömpelyys ärsytti.
      Molemmat nimet toimivat minulle. Kieltämättä suomennos on "dekkarimaisempi" ja menee asiaan. Toisaalta minun muistissani kirja on myös jouluinen - voipi johtua myös siitä, että luin tämän jouluna. :)

      Poista
    3. Kiitos vinkistä, lisäsin blogijuttusi linkin Muualla verkossa -kohtaan.: ) Ihmettelinkin, että miten voi olla ettei kukaan tästä ole blogannut... ehkä tuo linkki olikin Googlen tuloksissa, mutta meni ohi silmien.

      Minusta tässä olisi voinut olla enemmän joulua. Ei ollut lahjasukkia tai suudelmia mistelin alla... mitä näitä englantilaisen joulun perinteitä nyt on. Mutta eipä ainakaan tullut semmoinen olo, että luen kirjaa 'väärään' aikaan. :)

      Poista
  2. Tämä oli ensimmäinen lukemani Christie, joten kirja on minulle eräänlainen siirtymäriitti aikuisten maailmaan. Olin ala-asteella. Luin tämän jälkeen lisää Christietä ja öö.. Mac(köh köh) Cleaneja.

    En muista kirjasta mitään muuta kuin, että suvun kokoontuminen kartanoon herätti valtavat odotukset. Tiesin, että joku tapetaan ja voi tapahtua ihan mitä tahansa. Muistelen, ettei kirja ei lunastanut odotuksia, mutta en laske tätä kirjan heikkoudeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole jäänyt noin selviä muistijälkiä ensimmäisestä lukukerrasta, mutta aika nuorena Christietä tuli luettua. Nämähän on suht 'turvallista' luettavaa, kun mitään raakuuksia ei suoraan kuvata. MacCleaneihin verrattuna toiminnan aste lienee vaisuhko. :D Synkkä paljastus menneiltä vuosilta: Itse olen ehkä lukenut nuorempana samaan aikaan Barbara Cartlandia... niihin lukumuistoihin en taida pystyä palaamaan. :)

      Poista
    2. Itsekin olen nuorempana lukenut aika nipun Christien kirjoja ja ajattelin blogata Macleaniakin lähiaikoina :)

      Poista
    3. HelMet-kirjaston lukuhaasteessa on kohta 42. Kirja jonka lukeminen hieman nolottaa sinua. Cartland voisi sopia siihen, Maclean ei niin osu hermoon. Tarkistin aivan kirjaston tietokannasta, että näitä tosiaan on vielä lainausvalikoimassa. Kreivin uusi onni, Rakkauden virta, Sinisilmäinen noita... voi herttinen sentään, ehkä uskaltaudun noiden pariin vaikka kesälomalla. :)

      Poista
  3. Minäkin luin Christietä pilvin pimein nuorena. Nyt olen tuijotellut Poirot-brittisarjan lähes joka osan, enkä ärsyynny koskaan. Neiti Marplesta tykkäsin kyllä nuorena enemmän kuin herra P:tä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. David Suchet on tosiaan Poirotin täydellinen ruumiillistuma. Minäkin sulatan Poirotin paremmin tv-sarjassa kuin kirjoissa. :) Christiet ovat kuluneet minunkin käsissäni, mutta olen nyt vasta tajunnut että taisin keskittyä täysin Poirot-Marple -akselille. Sitä kaikkea muuta on hauskaa lukea nyt. :)

      Poista
  4. No niin, tämähän vaikuttaa hyvältä! Voisin ottaa lukulistalleni. Alkuperäinen nimi on muuten minusta(kin) tylsä ja mitäänsanomaton. En edes ottaisi kirjaa käteeni tuollaisen nimen perusteella (en ole jouluihminen). :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla, jos jossain tulee vastaan. En minäkään joulusta juuri perusta, ja tuo juhlapyhä ei tässä tosiaan ylettömän paljon noussut esille. Tuskin olisin häiriintynyt vaikka niin olisi käynyt, sillä eri maiden juhlapyhäperinteistä on kiva lukea kaunokirjoista.

      Poista
  5. David Suchet on NIIIN ihana! <3

    Ja niin ovat Christien dekkaritkin. Niihin ei kyllästy ikinä. Tätä teosta en muista edes lukeneeni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no niin on. :) Odottelen jo kovasti Suchetin muistelmia Poirot-ajasta. Niiden pitäisi ilmestyä nyt keväällä. Pakko lukea -kirja aivan ehdottomasti. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...