Kirjaostoksia ja lyhytarvioita (Kirke, Kuka tappoi Bambin?)

Heipä hei, pitkästä aikaa! Edellisestä postauksesta on vierähtänyt peräti kolme kuukautta. Tarkoitukseni ei ollut pitää näin pitkää blogitaukoa, mutta alkuvuoteen on mahtunut kaikenlaista (vaan ei sentään koronaa), ja bloggaaminen, lukeminen, lukuhaasteet yms. mukava tähän harrastukseen liittyvä sai väistyä muun elämän tieltä. Mutta nyt meno on sen verran tasaantunut, että blogi heräilee pikku hiljaa henkiin. Kaivelin Goodreadsista esille bloggaamattomien kirjojen listani, ja naputtelin parista kirjasta tähän miniarviot. Lisäksi mukana on muutama tuore kirjaostos. En kenties ole saanut kovinkaan paljon luetuksi ja hyllyissä olisi jopa liikaa mistä aloittaa, mutta kivempihan se on ottaa käteen aivan uusi kirja. 😉

Pääsiäisen kirjahankintoja

Kirjakatalogeja olen tutkinut viimeksi ohimennen syksyllä, joten olen aika pihalla uutuuskirjoista. Olinkin superiloinen, kun bongasin BookBeatista Maylis de Kerangalin uutuuskirjan Sillan synty (Siltala, 2022; suomennos Ville Keynäs ja Anu Partanen). de Kerangalin aiemmat suomennetut romaanit Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät ja Maailma käden ulottuvilla olivat kertakaikkisen täydellistä luettavaa, joten Sillan synty aiheutti välittömästi 'pakko ostaa omaan hyllyyn, oisko tää Oulun Suomalaisessa...? oishan?? Jee, on!!!' -reaktion. Ei muuta kuin kirjakauppaan, josta heräteostona mukaan lähti myös pari Viv Groskopilta ilmestynyttä kirjaa. Ne, joissa puhutaan klassikoista, ranskalaisista ja venäläisistä. Olen tuumaillut Groskopien hankkimista jo pitkään, ja näillähän voisi vaikka virittäytyä kesän klassikkohaasteen tunnelmaan. 

Sillan synty on takakannen mukaan 'freskomainen romaani jättimäiseltä siltatyömaalta. [..] Työmaa on kuin massiivinen sulatusuuni, Amerikka pienoiskoossa.' Kuulostaa rehellisesti sanottuna hieman tylsähköltä, mutta de Kerangal on niitä harvoja kirjailijoita, joiden kirjoja uskallan ostaa, vaikkei aihe ensituntumalta suuremmin kiinnostaisikaan. Odotukset ovat korkealla, ja taidan aloitella kirjaa vielä tässä pääsiäisen aikana. 😊

 


Lyhytarvioita

Madeline Miller: Kirke (WSOY 2021; suomennos Irmeli Ruuska)

Kirke näkyi viime vuonna jonkin verran blogijutuissa, ja innostuin kirjasta itsekin sen verran, että kliksuttelin sen Elisa Kirjalta omakseni. Erinomaisen onnistunut ostos! Historialliset romaanit eivät yleensä ole minun juttuni, mutta auringonjumalan tyttären elämään sukeltava fiktiivinen tarina piirsi niin voimallisen naiskuvan, että oikein harmitti, kun kirja loppui. 

Kirken hahmo on osa kreikkalaista mytologiaa, mutta eipä haittaa, vaikkei se olisi tuttu juttu. Ei ollut minullekaan, mutta Miller johdattelee lukijaa niin taitavasti jumalien arkiseen elämään, ettei pohjatietojen puuttuminen häirinnyt laisinkaan. Mutta kirjan luettuani huomasin kyllä googlaavaani kirjan hahmoja, eli kiinnostus heräsi! Kirken vahva naisnäkökulma viehätti minua, sillä huterat muistikuvani kreikkalaisesta mytologiasta ovat kovin miehiset. Lisäksi Miller on taitavasti onnistunut inhimillistämään jumalalliset hahmonsa. Ja kun mukana on ripaus mystikkaa ja suuria tunteita, kokonaisuus on kiehtova.

"Katsoin taas metsään. Eilen - vasta eilenkö se oli? - olin odottanut, että joku tulisi sanomaan, että siellä oli turvallista liikkua. Mutta kuka se joku olisi? Isänikö? Vai Aietes? Sitähän karkotus merkitsi: ketään ei tulisi, ei koskaan. Tieto herätti pelkoa, mutta pitkän kauhujen yön jälkeen se tuntui pieneltä ja mitättömältä pelolta. Pahin pelkuruuteni oli hellittänyt. Sen tilalla oli huumaava innostuksen häivä. En aio olla kuin häkissä kasvanut lintu, minä ajattelin, niin tylsistynyt, etten osaa lentää, vaikka ovi on auki.

  Astuin metsään, ja elämäni alkoi."

Goodreads: 4 tähteä

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu myös mm. blogeissa Kirjasta kirjaanKartanon kruunaamaton lukija


 

Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin? (Teos 2019; suomennos Laura Jänisniemi)

Ennen Bambia olin lukenut pari Fagerholmin romaania (Ihanat naiset rannalla, Amerikkalainen tyttö) ja pidin molemmista viiden tähden veroisesti, sillä kirjailijan tavassa kuljettaa tekstiä eteenpäin oli lähes maagista vetovoimaa. Bambin hankin into pinkeänä kirjamessuilta, mutta luin kirjan vasta nyt alkuvuonna. Ja höh - kävi sitten niin, että lopputuloksena oli lievä pettymys. Tämmöinenkö uusi Fagerholm olikin?!

Maaseutupaikkakunnan vaiettujen salaisuuksien ympärillä kieppuva tarina on totta kai hienosti kirjoitettu, ei Fagerholmin taituruus minnekään ole kadonnut. En silti innostunut joukkoraiskaukseen, ja erityisesti sen jälkimaininkeihin keskittyvästä kirjasta kuin kolmen tähden veroisesti. Ehkä aihe oli liian lähellä niitä raakuuksia, joita sanomalehdistä ja uutisista tulee päivittäin silmille? Kenties hieman reiluun pariin sataan sivuun oli mahdutettu liikaa henkilöitä eikä heihin sen vuoksi oikein meinannut saada otetta? Ruotsinsuomalaisen pienen yhteisön kuvaus oli kauniin kielen ohella kirjan suuri vahvuus, mutta siitä huolimatta Bambi jäi minulle yllättävän vaisuksi elämykseksi.

"Aloitetaan vaikka tästä. Syyskuun aamusta vuonna 2016.

Gusten Grippe kävelee rantaan. Kylmäjärvi, huvilakaupunki: hän ei ole aikoihin käynyt täällä yksin. Vuosia sitten hän muutti pois tästä kaupungista, jossa oli varttunut, ja vannoi ettei tulisi koskaan takaisin. Mitä hän siis tekee täällä nyt, tänä alkusyksyn aamuna, syksynä joka syvetessään pakottaa hänet palaamaan siihen, minkä hän kerran jätti taakseen? Oikea vastaus: ei mitään. Ei ole suunnitelmaa, ei mitään asiaa."

Goodreads: 3 tähteä

Muualla  verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjaluotsi, Kirja vieköön!, Leena Lumi

***

P. S. Olipa kiva kirjoittaa blogiin pitkästä aikaa! 😍

Kommentit

  1. Mukava nähdä taas bloggaus. Kreikkalaisilla on noita jumalaia, ja heidän jälkeläisiään aika liuta, että joutuu aina välillä kertaamaan koko setin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä sitä taas ollaan. :) Onneksi blogi ei mihinkään karkaa, vaikka välillä on hiljaisempaa... Kirkessä tosiaan vilisi jumalia ja heidän jälkeläisiään. Itse asiassa kirjan lopussa on heistä pieni hakemisto. Sen verran oli minulle uusia nimiä, että olisi ollut hyödyllisempää laittaa esittelyt kirjan alkuun, mutta eipä tuo onneksi lukemista haitannut.

      Poista
  2. Mukava lukea näitä lyhytarvioita. Hyviä ostoksia olit tehnyt, tuo venäläisklassikkokirja on todella mainio teos. Kuka tappoi bambin ei ollut minun juttuni. Kävin kuuntelemassa Fagerholmia kirjamessuilla ja siksi ostin kirjan. Oli niin epämiellyttävä kirja, etten halunnut tehdä edes postausta. - Mukavaa kevään odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit Groskopin näkökulmasta venäläisiin klassikoihin. Tosi paljonhan tuota kirjaa onkin kehuttu. Minäkin kuuntelin Fagerholmia Helsingin messuilla, ja jonotin kirjaani jopa nimmarin. :) Kiitos, samoin sinulle ihanaa kevättä. <3

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos <3! Eiköhän blogi tästä taas heräile henkiin. :)

      Poista
  4. Minä pidin Fagerholmin kirjasta, tosin se alku tuntui vähän irralliselta loppuun verrattuna. Ei kuitenkaan ylimmäksi suosikikseni yltänyt. Amerikkalainen tyttö ja Säihkenäyttämö ovat suosikkejani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minulle jäi samantyylinen fiilis kirjan alusta. Säihkenäyttämöä en olekaan vielä lukenut, mutta sitä on kyllä minulle suositeltu... voisikin ottaa vaikka sen kesän lukupinoon.

      Poista
  5. Tervetuloa takaisin linjoille! De Kerangal on kiinnostavasti poikkeava tekstintuottaja. Verbaalista taituruutta, vangitsevaa ja palkitsevaa luettavaa. Hänen kulloinkin luomaansa aihepiiriin ja maailmaan uppoaa vaivattomasti ja huomaamattaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3! Ihanaa olla täällä taas... en tajunnutkaan, että bloggaamista ehti jo aivan tulla ikävä. :) de Keranga on upea, olen niin iloinen että häneltä on suomennettu jo useampi teos eli ilmeisesti lukijat ovat hänet löytäneet meilläkin. Ranskassahan hän taitaa olla todella suosittu.

      Poista
  6. Fagerholmin Kuka tappoi bambin olisi jäänyt lukematta, jos olisin tiennyt aiheesta. Luin kirjan ja ihailin kirjailijan huikeaa kirjoitustyyliä. Tälläkin kirjalla oli upea rakenne ja kirjan nimi kuvasi hyvin menneisyyden tapahtumaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin Fagerholmin kirjan rakenteesta. Kirjan aihe ei oikein ollut minunkaan mieleeni, mutta luin kuitenkin loppuun, kun oli aika lyhyt kirja ja kiinnosti, miten Fagerholm tämmöistä aihetta käsittelee. Luin tämän muuten osin sinun alkuvuoden omien kirjojen lukuhaasteen innostamana, vaikka haastekoonti jäikin silloin tekemättä.

      Poista
  7. Tykkäsin tosi paljon Groskopin kirjasta Älä heittäydy junan alle, ranskalainen versio on lukematta. Bambiin en ihastunut minäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bambi näköjään jakaa mielipiteitä... on kyllä ainakin aiheensa puolesta hieman erilainen kuin kirjailijan aiemmat teokset.

      Poista
  8. Parempi joskus kuin ei ollenkaan tai jotain :D Joskus tulee odottamattomia taukoja, mutta onneksi voi aina palata!

    De Kerangalin kirja (Haudataan kuolleet…) kiinnostaa, kun sitä on aika paljon kehuttu. Jostain syystä on pelottanut tarttua siihen. Sillan synty kuulostaa kieltämättä kohtuullisen kuivalta, mutta käsittelytapa tietty ratkaisee. Kiinnostaa kyllä se ensimmäinen romaani ainakin aluksi enemmän. Myös tuo Groskopin junakirja kiinnostaa, sitä olen jo hypistellytkin mutten päässyt alkua pidemmälle (epäsopiva ajankohta).

    Kirke on kiehtova, todella erilainen siihen nähden mitä yleensä luen! Heräsi kiinnostus lukea muitakin Millerin kirjoja, mutta en tietenkään ole vieläkään saanut aikaiseksi. :D

    Tuosta Fagerholmin Bambi-kirjasta olen lukenut jonkin verran bloggauksia, mutta en silti saa siitä oikein otetta. Se siis samaan aikaan sekä kiinnostaa että ei kiinnosta. Luulen, että kokeilen sitä joskus suomireissulla, jos e on saatavilla kirjastossa.

    VastaaPoista
  9. Mun alkuvuoteeni kuului myös se korona, mutta onneksi on noita puolivalmiita juttuja jonossa ellei toimerru enempää kirjoittamaan, niin sai ihme kyllä silläkin viikolla jotain julkaistua.

    Kirke on vahvalla ehkä-listalla, oikean fiiliksen osuessa voisin sitä kokeillakin. Ehkä kesemmällä.

    Bambin kuuntelin ilmestymisvuonnaan ja pidin kovasti! Hanna Saari myös luki sen hienosti. Luin myös e-kirjaversiota sen verran että näin, miten tekstissä käytettiin tehokeinoja. Toiston käyttö puhutteli isosti. Eli täältä taas ääni sinne kehujen puolelle. Äänen annoin myös Blogistanian äänestyksessä, tai pikemminkin 2 pistettä. Kolme Tulisiivelle, eli vain se meni Bambin ohi 2019 kirjoista. Siitä lähtien minun on pitänyt lukea jotain muutakin Fagerholmilta ja se jotain olisi varmaankin Ihanat naiset rannalla.

    VastaaPoista
  10. Kiva kun taas bloggasit! Näinhän se on, että välillä muu elämä vie ajan ja ajatukset, mutta blogiin on aina hyvä palata.
    Tuo Groskopin Venäjä-kirja on aivan ihana! Mutta olin jotenkin ihan unohtanut, että häneltä ilmestyi myös tuo Ranska-kirja. Se täytyy hankkia jostain luettavaksi.

    VastaaPoista
  11. Blogitauko - vielä ei ole käväissyt mielessä, vaikka arki usein viekin sen verran, että parin viikon tauko saattaa syntyä. Ja blogattavien ruuhkan tunnustan, että näitä lyhytarvioita voisi itsekin harrastaa.

    Mainitsit monta tuttua kirjaa. Viv Groskop oli hurmaava tyyppi, tapasimme hänen Helsingissä olellessaan, ja kirjat erinomaisia! De Kerangalin Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät oli poikkeuksellisen vahva teos, jota käsittelimme lukupiirissäkin. Samoin Bambi, josta minä pidin kovasti, mutta teos jakoi voimakkaasti lukupiirimme. Kirke on englanniksi tyttären hyllyssä, ehkäpä muinaisena Ateenan oppaana sekin pitää lukea.

    VastaaPoista
  12. Minua Kirken myytti kiehtoo, uskaltaisinkohan tarttua tuohon kirjaan? Turhan usein moderneissa lukuromaaneissa vesitetään historia, eli henkilöt ajattelevat ja toimivat kuin olisivat pudonneet 2000-luvulta aikakoneella menneisyyteen. Groskopin Venäjä-kirjaa minäkin kehun, kiitos Ranska-kirjasta muistuttamisesta. Pitää etsiä se.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.