Kirjaostoksia ja lyhytarvioita (Kirke, Kuka tappoi Bambin?)

Heipä hei, pitkästä aikaa! Edellisestä postauksesta on vierähtänyt peräti kolme kuukautta. Tarkoitukseni ei ollut pitää näin pitkää blogitaukoa, mutta alkuvuoteen on mahtunut kaikenlaista (vaan ei sentään koronaa), ja bloggaaminen, lukeminen, lukuhaasteet yms. mukava tähän harrastukseen liittyvä sai väistyä muun elämän tieltä. Mutta nyt meno on sen verran tasaantunut, että blogi heräilee pikku hiljaa henkiin. Kaivelin Goodreadsista esille bloggaamattomien kirjojen listani, ja naputtelin parista kirjasta tähän miniarviot. Lisäksi mukana on muutama tuore kirjaostos. En kenties ole saanut kovinkaan paljon luetuksi ja hyllyissä olisi jopa liikaa mistä aloittaa, mutta kivempihan se on ottaa käteen aivan uusi kirja. 😉

Pääsiäisen kirjahankintoja

Kirjakatalogeja olen tutkinut viimeksi ohimennen syksyllä, joten olen aika pihalla uutuuskirjoista. Olinkin superiloinen, kun bongasin BookBeatista Maylis de Kerangalin uutuuskirjan Sillan synty (Siltala, 2022; suomennos Ville Keynäs ja Anu Partanen). de Kerangalin aiemmat suomennetut romaanit Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät ja Maailma käden ulottuvilla olivat kertakaikkisen täydellistä luettavaa, joten Sillan synty aiheutti välittömästi 'pakko ostaa omaan hyllyyn, oisko tää Oulun Suomalaisessa...? oishan?? Jee, on!!!' -reaktion. Ei muuta kuin kirjakauppaan, josta heräteostona mukaan lähti myös pari Viv Groskopilta ilmestynyttä kirjaa. Ne, joissa puhutaan klassikoista, ranskalaisista ja venäläisistä. Olen tuumaillut Groskopien hankkimista jo pitkään, ja näillähän voisi vaikka virittäytyä kesän klassikkohaasteen tunnelmaan. 

Sillan synty on takakannen mukaan 'freskomainen romaani jättimäiseltä siltatyömaalta. [..] Työmaa on kuin massiivinen sulatusuuni, Amerikka pienoiskoossa.' Kuulostaa rehellisesti sanottuna hieman tylsähköltä, mutta de Kerangal on niitä harvoja kirjailijoita, joiden kirjoja uskallan ostaa, vaikkei aihe ensituntumalta suuremmin kiinnostaisikaan. Odotukset ovat korkealla, ja taidan aloitella kirjaa vielä tässä pääsiäisen aikana. 😊

 

Lyhytarvioita

Madeline Miller: Kirke (WSOY 2021; suomennos Irmeli Ruuska)

Kirke näkyi viime vuonna jonkin verran blogijutuissa, ja innostuin kirjasta itsekin sen verran, että kliksuttelin sen Elisa Kirjalta omakseni. Erinomaisen onnistunut ostos! Historialliset romaanit eivät yleensä ole minun juttuni, mutta auringonjumalan tyttären elämään sukeltava fiktiivinen tarina piirsi niin voimallisen naiskuvan, että oikein harmitti, kun kirja loppui. 

Kirken hahmo on osa kreikkalaista mytologiaa, mutta eipä haittaa, vaikkei se olisi tuttu juttu. Ei ollut minullekaan, mutta Miller johdattelee lukijaa niin taitavasti jumalien arkiseen elämään, ettei pohjatietojen puuttuminen häirinnyt laisinkaan. Mutta kirjan luettuani huomasin kyllä googlaavaani kirjan hahmoja, eli kiinnostus heräsi! Kirken vahva naisnäkökulma viehätti minua, sillä huterat muistikuvani kreikkalaisesta mytologiasta ovat kovin miehiset. Lisäksi Miller on taitavasti onnistunut inhimillistämään jumalalliset hahmonsa. Ja kun mukana on ripaus mystikkaa ja suuria tunteita, kokonaisuus on kiehtova.

"Katsoin taas metsään. Eilen - vasta eilenkö se oli? - olin odottanut, että joku tulisi sanomaan, että siellä oli turvallista liikkua. Mutta kuka se joku olisi? Isänikö? Vai Aietes? Sitähän karkotus merkitsi: ketään ei tulisi, ei koskaan. Tieto herätti pelkoa, mutta pitkän kauhujen yön jälkeen se tuntui pieneltä ja mitättömältä pelolta. Pahin pelkuruuteni oli hellittänyt. Sen tilalla oli huumaava innostuksen häivä. En aio olla kuin häkissä kasvanut lintu, minä ajattelin, niin tylsistynyt, etten osaa lentää, vaikka ovi on auki.

  Astuin metsään, ja elämäni alkoi."

Goodreads: 4 tähteä

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu myös mm. blogeissa Kirjasta kirjaan,  Kartanon kruunaamaton lukija

 

Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin? (Teos 2019; suomennos Laura Jänisniemi)

Ennen Bambia olin lukenut pari Fagerholmin romaania (Ihanat naiset rannalla, Amerikkalainen tyttö) ja pidin molemmista viiden tähden veroisesti, sillä kirjailijan tavassa kuljettaa tekstiä eteenpäin oli lähes maagista vetovoimaa. Bambin hankin into pinkeänä kirjamessuilta, mutta luin kirjan vasta nyt alkuvuonna. Ja höh - kävi sitten niin, että lopputuloksena oli lievä pettymys. Tämmöinenkö uusi Fagerholm olikin?!

Maaseutupaikkakunnan vaiettujen salaisuuksien ympärillä kieppuva tarina on totta kai hienosti kirjoitettu, ei Fagerholmin taituruus minnekään ole kadonnut. En silti innostunut joukkoraiskaukseen, ja erityisesti sen jälkimaininkeihin keskittyvästä kirjasta kuin kolmen tähden veroisesti. Ehkä aihe oli liian lähellä niitä raakuuksia, joita sanomalehdistä ja uutisista tulee päivittäin silmille? Kenties hieman reiluun pariin sataan sivuun oli mahdutettu liikaa henkilöitä eikä heihin sen vuoksi oikein meinannut saada otetta? Ruotsinsuomalaisen pienen yhteisön kuvaus oli kauniin kielen ohella kirjan suuri vahvuus, mutta siitä huolimatta Bambi jäi minulle yllättävän vaisuksi elämykseksi.

"Aloitetaan vaikka tästä. Syyskuun aamusta vuonna 2016.

Gusten Grippe kävelee rantaan. Kylmäjärvi, huvilakaupunki: hän ei ole aikoihin käynyt täällä yksin. Vuosia sitten hän muutti pois tästä kaupungista, jossa oli varttunut, ja vannoi ettei tulisi koskaan takaisin. Mitä hän siis tekee täällä nyt, tänä alkusyksyn aamuna, syksynä joka syvetessään pakottaa hänet palaamaan siihen, minkä hän kerran jätti taakseen? Oikea vastaus: ei mitään. Ei ole suunnitelmaa, ei mitään asiaa."

Goodreads: 3 tähteä

Muualla  verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjaluotsi, Kirja vieköön!, Leena Lumi

***

P. S. Olipa kiva kirjoittaa blogiin pitkästä aikaa! 😍