Oksan hyllyltä

Helsingin Sanomissa julkaistiin viime vuoden lopulla sadan kirjan lista 2000-luvun parhaista kotimaisista kirjoista . Lista herätti kirjapiireissä jonkin verran huomioita (tosin nyt tuntuu, että hädin tuskin muistan koko listaa 😏), ja inspiroiduin siitä alkuvuodesta sen verran, että tein muutaman kirjastovarauksen. Kotimaisen kirjallisuuden lukeminen on minulle ainainen haaste, ja mikä tahansa lisätsemppi on tervetullut. HS:n listalta poimin lukuun pari kirjaa, jotka menevät laariin "kaikki paitsi minä ovat lukeneet". Kiitokset siis listalle, tulipa selätettyä pari paljon huomiota saanutta kirjaa. Nälkävuoden luin alkuvuonna, Kissani Jugoslavia jäi ensi alkuun kesken mutta sain sen pari päivää sitten luettua loppuun. Näiden kirjojen myötä sanon heipat HS:n listalle - hauskahan tämmöisiä listoja on lukea ja tutkia, mutta en tämän enempää aio tähän käyttää aikaa. Olen joka tapauksessa tyytyväinen, että tulin lukeneeksi nämä kaksi kovaa kotimaista esikoiskirjaa (!):  * Aki Ol...

Tällä viikolla vietetään Pride-viikkoa, ja luin aivan sattumalta viikon teemaan sopivan kirjan, Pajtim Statovcin Tiranan sydämen (Otava, 2016). Olen vielä jokusen päivän lomareisulla, joten lukupuuhissa pitää nyt tyytyä lukulaitteen antiin ja muutamaan mukaan raahattuun painettuun kirjaan. Painettuja valitessa ei tosin oikein ollut sihti kohdillaan, sillä eipä noita ole juurikaan tullut luettua. Sen sijaan lukulaitteen uumenia on tullut tutkittua oikein urakalla (koskahan sitä uskaltaisi lähteä reissuun vaan lukulaitteen kera...), ja sieltä myös Tiranan sydän löytyi lukuun. Statovci on totta kai ollut niin paljon esillä esikoisromaaninsa tiimoilta (jota en ole lukenut, vielä), että hänen nimensä oli minullekin tuttu. Tiranan sydämen sisällöstä minulla ei silti ollut suurtakaan hajua, joten kirjan moniulotteisuus yllätti. Romaanin kertojana on albanialainen Bujar, joka kuvaa elämänsä vaiheita. Lukijan eteen vyöryvät lapsuusvuodet kotimaassa, isän kuolema, pako köyhistä oloista ...