Outi Pakkanen: Kissa kuussa
Outi Pakkasen juhannusviikonloppuun sijoittuva Kissa kuussa (Otava, 1990) päätyi lukupinooni alkukesän kyläilypaikan kirjahyllystä. En ole aiemmin lukenut Pakkasen kirjoja, mutta blogijutuista minulle on syntynyt mielikuva, että hänen dekkarinsa ovat kovasti ihmissuhdevetoisia, ja varsinainen dekkarijuoni saattaa jäädä sivuosaan. Tämä luennehdinta sopii hienosti myös Kissa kuussa -tapaukseen. Jos kaipaat kivaa kesäluettavaa, lue ihmeessä Kissa kuussa , mutta varsinaisia rikostarinoita etsivien kannattaa suunnata muualle. "Mikä piru tuohon mieheen on mennyt? Seija manaili itsekseen yrittäen kaikin voimin säilyttää tyynen ulkokuorensa. Heikki oli lihonut ja ruvennut kittaamaan kaljaa ja flirttailee epämääräisten pikkunaikkosten kanssa, enkä minä ole aikaisemmin huomannut mitään. Hän ajatteli etäisesti, että ehkä huomaamatta oli jäänyt tärkeämpiäkin asioita, mutta lykkäsi ajatuksen saman tien mielestään. Heikki eli omaa elämäänsä, ja hän omaansa, niinhän he olivat sopineet - ainaki...