Alkuvuoden kepeitä kirjastolainoja - miniarvioita

Koostin tähän juttuun lyhyet miniarviot muutamista alkuvuoden luetuista kirjastolainoista. En ole oikein kunnolla pystynyt keskittymään kirjoihin, ja sen huomaa lukupinosta: sinne valikoitui tavallista enemmän kevyttä luettavaa. Valinnat eivät olleet mitään täysosumia, mutta nämä sentään luin loppuun, vaikka kaikki tämän jutun kirjat saivat vain kaksi tähteä Goodreadsiin.

 

Iida Aho: Perhosten päiviä (Tammi, 2025)

Perhosten päiviä on itsenäinen jatko-osa 70-luvun maaseutumaisemiin sijoittuvalle Kesän tangolle. Tykästyin todella paljon Kesän tangoon ja sen aikalaiskuvaukseen Ruotsiin työn perässä muuttaneista nuorista, ja suosittelen tätä kirjaa edelleen kesäfiilisten ystäville. Tämä nyt lukemani jatko-osa sen sijaan jäi hieman vaisuksi. Juonenkäänteet olivat liian ilmeisiä, eikä kirjassa ollut samanlaista yhteiskunnallista näkökulmaa kuin sarja-avauksessa. Parisuhdeongelmia maatalon töihin paenneen Ursulan tutustuminen navettatilan arkisiin puuhiin ja sen isäntään kiinnosti minua kahden Goodreads-tähden verran. 

* 

Marian Keyes: Hurmaava mies (This Charming Man, WSOY 2008, suomennos Liisa Laaksonen)

Luen Marian Keyesiä harvakseltaan, mutta hänestä on vaivihkaa muodostunut minulle eräänlainen viihdegenren luottokirjailija. Pidän hänen pirteästä kerronnastaan, mutta ei sitä silti montaa kirjaa jaksa kerralla. Hurmaava mies nostaa valokeilaan poliitikko Paddy de Courcyn, ja hänen elämänsä naiset. Mitä paljastuu koreiden kulissien takaa, kun naiset pääsevät ääneen? Keyesin kerronta rullaa sujuvasti eteenpäin, ja naisnäkökulman vaihdot tuovat sisältöön mukavaa vaihtelua. Sivumäärä oli silti mielestäni tähän tarinaan turhan massiivinen, yli 600 sivussa olisi ollut karsimisen varaa. Juonenkäänteiltään tarina ei ollut erityisen yllättävä, vaan pikemminkin paikoin jopa tunkkainen. Goodreadsiin Hurmaava mies saa minulta kaksi tähteä.

* 

 

Satu Tähtinen: Langennut herttua ja muita pulmia (Otava, 2025)

Satu Tähtisen Langennut herttua ja muita pulmia on viktoriaaniselle ajalle sijoittuvan viihdesarjan neljäs osa. Sarjan päätös valikoitui lukupinooni sattumalta, ja sen pystyi mielestäni lukemaan mainiosti itsenäisenä kirjana. Kirjassa lady Delia Vane viettää leskeksi jäätyään itsenäisen naisen elämää Lontoossa, ja koettaa pitää etäisyyttä entiseen heilastelijaansa Suttonin herttuaan. Lisäksi lady Delialla on sivutoimi sisäministeriön tiedonhankkijana, mutta tämä hieman erikoinen juoniaines jäi sivuosaan mitä edemmäs kirja eteni. Delian ja Suttonin herttuan keskinäiset suhdesäpinät saavat luonnollisesti paljon tilaa, ja niiden lisäksi juoneen on enemmän tai vähemmän sujuvasti ujutettu mukaan tietoa aikakauden naisten oloista. Kirjan monet juonilangat ja aiheet tuntuivat erikoiselta kokonaisuudelta, eikä Langennut herttua herätellyt innostusta sarjan aiempia osia kohtaan. Goodreadsiin annan kirjalle kaksi tähteä.