Helsingin Kirjamessut 2025 - messutunnelmia ja kirjaostot

Helsingin kirjamessut ovat tällä erää ohi - hei hei ensi vuoteen! Itse en enää sunnuntaina suunnannut Messukeskukseen, vaan istuin jo aamulla junassa matkalla Ouluun. Huomenna on työaamu, ja aikataulu olisi mennyt liian tiukaksi, jos olisin hengaillut myös tänään messuilla ja koettanut ehtiä maanantaiaamuksi Ouluun ja toimistolle  (lisäksi luulen, että ylipäänsä messujaksamisen kanssa olisi tullut ongelmaa 😄). Omat Helsingin kirjamessuni vuosimallia 2025 rajoittuivat siis lähinnä torstaihin ja perjantaihin, sekä lyhyeen piipahdukseen lauantain tungoksessa. Kokosin sekalaisia messutunnelmia tähän juttuun - ja totta kai mukana myös kirjalliset messuostokset!

Ensin kuitenkin asiaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston tekemästä linjauksesta somen vaikuttajamarkkinointiin. Tämä on puhututtanut, ja mm. Amma kirjoitti aiheesta pitkästi ja hyvin omassa blogissaan. Päätin sanoa tähän oman blogini osalta muutaman sanan, vaikkei aihe varsinaisesti ole minulle hot topic:

Amman termiä käyttääkseni minä pysyttelen tiiviisti mutuhuttuilun puolella, koska arvostan kovasti omaa vapaa-aikaani ja koetan pitää lukemiseen käyttämäni ajan rentona harrastamisena ja lukea ilon kautta (toim. huom. en millään muotoa tarkoita sitä, etteikö a-kappaleita voisi yleisesti ottaen lukea ilon kautta ja rennosti). Siten en ole enää pitkään aikaan pyytänyt arvostelukappaleita blogiani varten, koska olen kokenut, etteivät ne sovi minulle. Tulee aikataulupaineita kirjoittaa arvostelukappaleesta, koska sellainen vain olen, ja aikataulupaineet eivät taasen sovi laisinkaan omaan bloggausfilosofiaani. Joten eipä ole tarpeen merkkailla omia blogijuttujani tai instaan harvakseltaan tekemiäni nostoja vaikuttajamarkkinoinniksi eli maksetuiksi mainoksiksi. En myöskään tänä vuonna hakenut bloggaajapassia (tai siis vaikuttajalippua) Helsingin kirjamessuille, sillä kuulemieni kommenttien perusteella tuskin olisin sitä saanut - instanäkyvyyteni on liian pieni ja blogin näkyvyyttä on hankalaa mitata. Maksoin siten itse oman messulippuni, 35 euroa ennakkoon ostettuna, ja hengailin messuilla aivan tyytyväisenä taviksena. Lippu mukana alla olevassa ostoskuvassa todisteena 😜😅.  

Onko kirjabloggaus tai instajuttu a-kappaleesta maksettu mainos, mitä on kritiikki ja mitä on harrastelijan tekemä kirja-arvio? Lukekaapa ihmiset Amman juttu, siellä on tästä tosi hyviä pointteja! Tsemppiä kaikille somevaikuttujille!

Sitten omiin messupäiviini. Aloitan ostoksista 😊:

Helsingistä mukaan tarttui pari uutuuskirjaa. Jalavan osastolta bongasin uuden Modesty Blaise -kokoelman, ja sen kylkiäisenä mukaan tuli komea, oranssi muovikanssi Modestyn kuvalla varustettuna (ei kuvassa). Juu, täällä Modesty-fani moi! Teoksen osastolta hankin Emmi Itärannan uutukaisen, joka oli ainut etukäteen ns. messulistallani ollut kirja. Itärannan esikoista lukuun ottamatta kaikki hänen romaaninsa ovat olleet minulle lähes täydellistä luettavaa, ja olen ollut tosi täpinöissäni myös tästä uusimmasta kirjasta. En tiedä mikä siinä esikoisessa oli, mutta jostain syystä Teemestarin kirja jäi minulle hieman vaisummaksi, noin kolmen tähden kirjaksi. 😏

Divaripuolelta ostin eräästä viiden euron laarista Kenneth Slawenskin elämäkerran J. D. Salingerista. Heräteostos! Salinger kiinnostaa, koska pidin Siepparista ruispellossa todella paljon, ja muhkean kirjan takakansi lupailee kirjailijakuvan lisäksi katsausta aikakauden amerikkalaiseen kustannusmaailmaan. Alla olevan kuvan kirjapinon alimmaisena näkyvät vanhat Maija Poppas-suomennokset. Näitä luin lapsuudessani, ja nostalgiahuumassa poimin nämä mukaan ostoskoriin, myöskin divaripuolelta. Divareille olikin annettu messuilla mukavan paljon tilaa! Tuoreessa muistissa minulla ovat totta kai Turun messut, joissa divareille ei käytännössä ollut tilaa laisinkaan. Ison messuhallin edut ovat tässä ilmeiset.

Torstaina haahuilin messuilla itsekseni, perjantaina siskoni kanssa. Lauantainakin piipahdin, mutta totesin aika nopsaan, että olin siellä täysin väärällä taktiikalla. Minulla oli jäänyt muutamia ostosjuttuja tekemättä, ja lauantain ruuhkassa ja hälyssä näiden puuhapisteiden suorittaminen oli liian kuormittavaa, jotta olisin jaksanut enää mitään muuta. Lonna-salissa olisi ollut kiintoisaa sarjakuvaohjelmaa, mutta ne jäivät tällä kertaa väliin. Jos olisin ollut viisaampi, olisin hoitanut ostosasiat jo torstaina ja suunnannut lauantaina suoraan Lonna-saliin, ja istua töröttänyt siellä koko suurimman osan päivää, etäällä messuhallin hälystä. Ensi vuonna toivottavasti muistan nämä kokemukset 😀.

Kuljin messuilla puhelin kädessä, ja näppäilin kuvia sieltä täältä. Tässä muutama otos:

... messuviikon maanantaina Emmi Itärantaa haastateltiin Oodissa, Kirjamessujen etkoilla. Kävin kuuntelemassa, oli hyvä haastis - ei liikaa spoilausta. Messuilla Itäranta sitten jäikin minulla väliin muutoin kuin Teoksen myyntipisteellä. 

.. Alexander Stubbia haastateltiin perjantaina kolmen aikaan. Olimme siskoni kanssa asemissa jo edeltävän haastattelun aikana, ja saimme kohtuulliset istumapaikat Senaatintorin hivenen huojuvista katsomoista. Stubbin kirjallisiin ansioihin en uskalla ottaa kantaa, mutta oli toki hienoa nähdä ja kuulla presidenttiä livenä. Porukkaa oli paikalla niin paljon kuin katsomoon vain suinkin mahtui. Ville Blåfield oli erinomainen haastattelija, hyvin valmistautunut ja johdatteli keskustelua sujuvasti eteenpäin.

Senaatintorin lavalle oli tänä vuonna saatu isommat katsomot, ja suosittujen esiintyjien kohdalla lisäistumapaikat olivat varmasti tarpeen. Huomasin silti kaipaavani Turun messujen saleihin, joihin ei messuhäly kuulunut ja joissa saattoi rauhassa keskittyä esityksiin. Messuhalli on messuhalli, ja ei sille mitään voinut, että häiritsevä häly kantoi jopa Senaatintorin ylätasoille - ja toisaalta, siellä ei meinannut kuulla joidenkin haastatteluiden kysymyksiä ja vastauksia kunnolla. Äänentoiston hoitaminen on varmasti haastava paikka tällaisessa tilassa.

Senaatintorin ylimmiltä paikoilta avautui huima näkymä messuhalliin, ja kirjasomen kohtauspaikkaakin saattoi tutkailla yläilmoista käsin. En itse ko. paikalla kuluttanut aikaa, mutta mukavaa, että somelle on saatu hienot tilat.

.. Oulu on ensi vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki! Tämä näkyi myös messuilla. En tosin sattunut Oulun standille sellaisena aikana, kun siellä oli jotain ohjelmaa, mutta instafeedistäni näin ainakin sen, kun Botnia-palkintoehdokas Hannu Väisänen intoutui laulamaan esitellessään ehdokaskirjaansa. 😀

 

 

.. tässä Botnia-ehdokkaat. Reilu 20 minuuttia riitti vain pikaiseen esittelyyn per ehdokas, mutta Jenni Räinän Veden ajat meni minulla oitis varaukseen. 

 .. Neil Hardwickin haastattelu oli koskettava. Hänellä on ollut terveyshuolia, ja mitä ilmeisimmin uusia kirjoja ei ole tulossa. Tämän muistelmateoksen aion lukea.

.. osuin kuuntelemaan Poliitikan kirjavuosi -haastattelua, joka oli itse asiassa Suomen kuvalehden podcastin nauhoitus. Haastattelussa ruodittiin muutamia tänä vuonna isosti esillä olleita poliikkojen kirjoittamia kirjoja. Tätä oli kiintoisaa kuunnella, vaikken kuulu ko. kirjojen lukijakuntaan. Haastateltavat olivat asioista perillä, ja osasivat tuoda olennaisia pointteja sopivan kansantajuisesesti ja osin huumorin kautta esille. Nappasin itselleni myös podin pinssin! 😀Ehkä pitäisi kokeilla kuunteluakin.

Lonna-salista löytyi Florence Farrilta suomennettu Tanssiva fauni, pienen Abraxas Publishing -kustantamon julkaisema kirja. Dekadentti satiiri, runollinen, feministinen kuvaus Lontoon yläluokkaisista seurapiireistä jäi kiinnostamaan sen verran, että taidan tehdä Oulun kirjastoon tästä hankintaehdotuksen.

 

.. sunnuntain suuri hahmoparaati jäi väliin, mutta törmäsin silti pariin symppikseen maskottiin. Suomalaisen pöllö poseerasi heti, kun vain joku alkoi kuvaamaan 😀:

 

Olipas taas antoisaa messuilla! Kiitos kivoista kohtaamisista kirjabloggaajien illallisella perjantaina & ensi vuoteen!

.. loppuun vielä auringonlaskufiiliskuva messuja edeltävältä sunnuntailta.😊 

*