Oksan hyllyltä

Helsingin kirjamessut ovat tämän vuoden osalta ohi. Käväisin messuilla ensimmäistä kertaa aivan jokaisena päivänä, mutta mitään 'aamusta iltaan' -messupäiviä en sentään viettänyt. Olin sunnuntaina tosi tyytyväinen siihen, miten "järkevästi" jaksoin messuilla - oma jaksaminen ei ollut koetuksella (paitsi ehkä lauantai-iltapäivällä, kun päätimme siskon kanssa mennä vielä Triplaan haahuilemaan messupäivän jälkeen - jostain syystä intoa kaupoissa kiertelyyn ei löytynytkään😁). Torstaina ja perjantaina piipahdin töiden jälkeen kuuntelemassa muutaman kiintoisan esityksen, ja tein joitakin kirjaostoja. Viikonloppuna messuilin ystävien kanssa. Lauantaina messukeskuksen käytävillä oli hulinaa hurjan paljon, ja sen kokemuksen jälkeen sunnuntai tuntui todella leppoisalta päivältä.  Kuuntelemistani esityksistä jäivät mieleen erityisesti Pirkko Saision haastattelu (innostuin suuresti Helsinki-trilogiasta, josta olen lukenut vain Punaisen erokirjan), aina yhtä sympaattinen Mauri Ku

Loppuviikosta on jälleen Helsingin Kirjamessujen aika 💖. Hurjaa - tuntuu, että syksy on mennyt yhdessä vilauksessa ja messut tulla tupsahtavat nenän eteen pikavauhtia kesäloman jälkeen. Messuilen tänä vuonna itse ostetulla lipulla, sillä bloggaaminen ja muu someilu on jäänyt minulla niin vähälle, etten viitsinyt hakea messuorganisaatiolta somepassia. Tarkoitukseni on kierrellä messuilla kaikkina päivinä ainakin vähän - torstaina aivan itsekseni, muina päivinä seuran kera. Aamusta iltaan en sentään aio messualueella viettää, vaan *koetan* mennä fiiliksen ja jaksamisen mukaan (eli todennäköisesti jossain vaiheessa messuähky iskee päälle, jalat eivät jaksaisi kävellä enää askeltakaan ja mukaan on tarttunut liikaa tavaraa 😀).  Messuiluun kuuluu totta kai tärppilista, joten tässäpä muutama poiminta torstain ja perjantain ohjelmasta (lauantain ja sunnuntain tärpit koostan kenties toiseen postsaukseen, jos intoa riittää): ** Torstai 24.10.2024 ** Klo: 15:00–15:30, Hakaniemi-lava Bisnes ja

Korealainen Han Kang palkittiin hiljan kirjallisuuden Nobel-palkinnolla. Totesin (kuten ehkä moni muukin), että kerrankin Nobel-kirjailija, joka on minulle tuttu ja jota olen aiemmin lukenut, peräti kahden kirjan verran. Han Kangin kirjat tosin ovat niitä kirjoja, joiden lukemisesta ei minulle ole jäänyt erityisen pysyviä muistijälkiä. Ensimmäinen Han Kangini oli Ihmisen teot (Gummerus, 2018), jolle tulin antaneeksi täydet viisi tähteä. Vegetaristi (Gummerus, 2017) sen sijaan oli hieman keskinkertaisempi kolmen tähden elämys. Mutta jos minun nyt pitäisi kertoa näistä jotain (blogipostista lunttaamatta), en osaisi sanoa juuri mitään. Nobel-palkinto nosti Han Kangin somenäkyvyyden korkealle, ja uteliaisuuttani luin muutama vuosi sitten ilmestyneen Valkoisen kirjan (Gummerus, 2021). Minulla on juuri nyt lukuaikapalvelu käytössä, joten vältin kirjaston jonot, joita Oulussakin on muodostunut Kangin kirjoihin. Valkoinen kirja oli minulle yllättävän vaisu kirja, vaikka Kang kirjoittaa tod

Heippa pitkästä aikaa! Kulunut vuosi on ollut jokseenkin kiireinen ja tapahtumarikas vaihe bloggaajan elämässä, eikä aikaa ja energiaa oikein ole löytynyt kirjoille saati sitten blogille. Lyhyesti: alkuvuodesta etsiskelin omaa asuntoa, löysin ja ostin, muutin, tehtiin pintaremppaa isän ja sedän avustuksella (kiitos, ihanat 💖), tein liikaa töitä, eräs pitkäaikainen työtoverini poistui keskuudestamme täysin yllättäen 💔, ja lopulta tuli kauan kaivattu kesäloma - ja syksy, jolloin aloin kaivata blogia ja lukemista ja miettiä, mikä olisi sopiva tapa "palata" takaisin näin pitkän tauon jälkeen. Vähän hassua, tiedän, mutta ehkä minulle tuli jonkinlainen bloggaajan kirjoituskammo... olen sentään jotain lukenut tänä vuonna, mutta en ole saanut yhtään mitään aikaiseksi tänne blogiin enkä Kvaakin, jonne olen kirjoittanut sarjakuvista 😶 ja olen pohtinut, miten aloittaa taas. Mutta no, nyt vain aloitan ilman sen kummempia kiemuroita 😀 (paitsi nämä postauksen alun jaarittelut): Siiri E

Hip hei, ehdin kuin ehdinkin lukea ja blogata kirjabloggaajien klassikkohaasteen kirjani! Tänään on perinteisen klassikkohaasteen postauspäivä, ja vuorossa on jo haasteen 18. kierros. Haaastetta emännöi Ankin kirjablogi , ja koontipostauksesta löydät kaikki haasteeseen osallistuneet blogit. Oma osallistumiseni meni todella täpärälle, sillä vielä eilen illalla valitsemastani kirjasta oli noin 150 sivua lukematta 😄. Kirjan valintakaan ei ollut helppoa, sillä pyörittelin paria kolmea vaihtoehtoa, kunnes sitten lopulta päädyin hieman sattumalta, toisen lukuhaasteen kautta, itselleni tuntemattomaan ranskalaiseen kauhuklassikkoon, joka ilmestyi alkukielellä vuonna 1910. Mukana siis ollaan myös tällä kertaa! Klassikkohaasteen aiemmilla kierroksilla olen lukenut näitä kirjoja: 1)  Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi 2) Bram Stoker: Dracula   3) Leo Tolstoi: Anna Karenina 4)  Daphne du Maurier: Rebekka 5) Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia    6) - 7) Raymond Chandler: Pitkä

Hyvin meni 😊. Seinäjoen kirjaston lukuhaaste oli viime vuonna ainut haaste, johon osallistuin siinä määrin, että voin hyvillä mielin kuitata sen suoritetuksi. Haastekohdissa teemana oli muutos ihmisen elämässä ja ympäristössä. ja kohtia oli yhteensä 30. Aivan kaikkiin kohtiin en löytänyt kirjaa, enkä loppuvuodesta viitsinyt enää alkaa "väkisin" lukemaan mitään, mikä ei suuremmin innostanut. 26/30 luettua on silti aivan kelpo tulos, ja olen tähän tyytyväinen. Luettujen listani löytyy kuvan alta.  Entäpä tämän vuoden haasteet? Tänä vuonna Seinäjoen kirjaston haasteen teemana ovat tunteet , enkä ole aivan varma, osallistunko vai jätänkö haasteen väliin. Kirjoista löytyy monenlaisia tunteita ja tuntuu (heh), että eri kirjojen liittäminen haastekohtiin saattaa olla liiankin yksinkertaista. Mutta kenties tunnustelen omia tuntemuksiani ja liityn haasteeseen hieman myöhemmin. 😏 Olen pitänyt muutaman vuoden taukoa Helmet-haaste esta. Tänä vuonna on haasteen 10-v. juhlavuosi, joten

Jamaica Kincaidilta ilmestyi viime vuonna kaksi suomennosta, ja tänä vuonna on luvassa kirjailijan puutarha-aiheinen muistelmateos . Lucy (S & S, 2023) valikoitui lukupinooni sattumalta, kun bongasin kirjan lähikirjaston hyllystä. Ajattelin kokeilla jotain itselleni uutta kirjailijaa, ja Lucy oli lisäksi miellyttävän lyhyt (paksummat kirjat eivät todellakaan ole olleet minun juttuni viime syksynä). Onkin ollut kivaa huomata, että Kincaid vilahtelee myös muiden blogijutuissa eli kiinnostusta karibialais-amerikkalaista kirjailjaa kohtaan on ilmassa. Lucy on ilmestynyt alkukielisenä vuonna 1990, eli kyseessä on au pair -kokemuksen, vieraan kulttuurin ja yhteiskunnan kohtaamisen kuvaus noin kolmenkymmenen vuoden takaa. Teksti tuntui silti ajankohtaiselta ja tietyllä tapaa ajattomalta. Sen keskiössä on Lucyn kertojanääni, hänen havaintonsa perheestä ja uudesta ympäristöstään. Minulle jäi Lucystä silti kovin etäinen kuva, ja nimittipä hänen isäntäperheensäkin tyttöä Vierailijaksi. Lu