Oksan hyllyltä

Pinon päällimmäinen -blogissa alkoi vuosi sitten Kurjen siivellä -lukuhaaste, jossa haastettiin lukemaan Itä-Aasian maihin (Kiina, Japani, Taiwan, Hong Kong, Macao, Mongolia, Pohjois- ja Etelä-Korea) liittyvää kirjallisuutta. Haaste jatkuu vielä muutaman viikon (viimeinen haastepäivä on 30.12.2016), mutta tiedän etten enää saa loppuvuoden aikana kartutettua omaa luettujen pinoani. Siispä päätin tehdä haastekoonnin jo nyt. Lukupinoni kirjoissa vieraillaan harvoin missään osassa Aasiaa, joten arvasin, että haaste tulee olemaan minulle haastava. Täytyy myöntää, etten kovin aktiivisesti koettanut laajentaa lukureviirini minulle eksoottisiin maihin, ja haastesaaliista muodostui hyvin Japani-keskeinen. Luettujen määräksi kertyi lopulta neljä kirjaa: Japani: Takashi Hiraide: Kissavieras Jun’ichirō Tanizaki: Avain Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet Kiina: Somerset W. Maugham: Kirjava huntu Näistä paras kirja minulle oli ehdottomasti Tanizakin Avain , joka o...

Frank Millerin Sin City -sarjakuvat ovat jostain syystä jääneet minulta lukematta, vaikka aikoinaan pidin sarjakuvan pohjalta tehdystä elokuvasta ja sen ronskista menosta. Hurja Hassu Lukija -blogissa on hiljan näkynyt Sin City -juttuja , ja innostuinpa viimein minäkin tutustumaan aitoon ja oikeaan, paheelliseen Sin Cityyn . Nappasin luettavakseni sarjan kakkosalbumin, Kaiken takana on nainen (Like, 2014) ja se oli hyvä valinta. Albumista otettiin pari vuotta sitten kovakantinen painos, joka on näyttävää katsottavaa ja sivut mukavan jämäkkää paperia (juu, myönnän pitäväni siitä, että kirjojen ulkoasuun ja "näppituntumaan" panostetaan). Kirjastossa oli tarjolla myös pehmytkantisia, vanhempaa vuosikertaa olevia sarjan osia, mutta niiden sivut vaikuttivat jopa nuhruisilta tämän uudemman painoasun rinnalla. Tarinan juoni on mustanpuhuva, aivan kuten sarjakuvan kansi vinkkaa. Rikoksia ja väkivaltaa, kohtalokkaita naisia ja heihin lankeavia miehiä - sopivalla as...

Kirjablogi Rouge -blogin Emilie käynnisti somessa #kirjakuvapäivässä -haasteen, jonka ideana on tietenkin ottaa kirjakuva jokaisena joulukuun päivänä. Vastaavia haasteita on pyörinyt blogeissa ja somessa aiemminkin, mutta en ole innostunut mukaan. En ole kummoinenkaan valokuvien ottaja, ja haasteen teemat ovat tuntuneet ainakin osittain aika vaikeilta. Nyt päätin viimein rohkaistua kokeilemaan, sillä kaipasin jotain uutta virikettä joulukuulle. Turha arastelu pois - eihän se niin haittaa, vaikka hienompien otosten joukossa on näppäilyasteella olevia kuvia. :) Haastetta voi seurata häsällä #kirjakuvapäivässä. Kuvia on näkynyt ainakin FB:ssä ja Twitterissä. Joulukuun haasteen teemat ovat tässä: Osallistun haasteeseen Twitter-tilini kautta, mutta tuon kuvat koosteina myös tänne blogiini. Olen toistaiseksi pysynyt hyvin haasteessa mukana, ja vaikken ole suuremmin suunnitellut tulevia otoksia, aina on löytynyt jotain teemaan sopivaa. Ensimmäinen koosteeni kattaa päivät 1 - 8:...

Ilmoitusasia: olen lukenut ensimmäisen kirjani Haruki Murakamin tuotannosta. Aloituskirjan kunnia lankesi pari vuotta sitten suomeksi ilmestyneelle kirjalle Värittömän miehen vaellusvuodet (Tammi, 2014). Valitsin kirjan Oulun kaupunginkirjaston lukuoppaan suosituksen perusteella. Pyysin lukuoppaalta vinkkejä hyvistä lukuromaaneista, ja sellainen Värittömän miehen vaellusvuodet oli. Kiitos siis onnistuneesta lukusuosituksesta! Täytyy myöntää, että olen viime vuosina onnistunut kasaamaan pääni sisälle ennakkoluuloja Murakamin kirjoja kohtaan. Lukemieni blogijuttujen perusteella osa kirjoista on vähintäänkin erikoisia (öh, jostain minulle ovat jääneet mieleen leijuvat sammakot?!) sellaisella tavalla, jota en ole kokenut omakseni, joten olin pitkään kahden vaiheilla Murakamin suhteen. Kokeillako vai jättääkö sikseen? Uteliaisuus voitti, ja kun kirjan kansiliepeen juonikuvaus ei sisältänyt viittauksia yltiöomituiseen ainekseen, varasin kirjan luettavakseni. "Tsukuru Tazakia ...

David B.:n sarjakuvaromaani Epileptikko (WSOY, 2013) on melkoinen järkäle fyysisiltä mitoiltaan ja myös sisältönsä puolesta: lähes 400 sivua tukevalle paperille painettua sarjakuvaa ei ollut sitä kevyintä iltalukemista. Sarjakuvaromaani on omaelämäkerrallinen muistelmateos kirjailijan nuoruusvuosien perhe-elämästä, jota hallitsee sarjakuvan kertojan, Pierre-Françoisin veljen, Jean-Christophen epilepsia. Veli saa ensimmäisen kohtauksen 11-vuotiaana, ja vakava sairaus on monella tapaa koettelemus koko perheelle. Epileptikon ansioihin kuuluu mielestäni hyvä aihevalinta ja se, ettei sairauden rankkuutta kaunisteltu. Minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia epilepsiasta ja sen vaikutuksesta sairastuneen lähipiiriin, joten luin Epileptikkoa täysin kirjan kuvaaman maailman ulkopuolisin silmin. Epileptikko pukee sairauden kovuuden huikeaan kuvalliseen ilotulitukseen, ja tämä tavallaan pehmensi aihetta mutta toisaalta myös julisti sitä, miten hurja vaikutus perheenjäsenen sairastumisel...

Bloggauspinooni on kertynyt useampi sarjakuva, joten ainakin tämä ja seuraava viikonloppu menee blogissani niiden merkeissä. Avaan joulukuun sarjakuvaosuuden blueshenkisesti: Lainasin aiemmin syksyllä Jean-Michel Dupontin ja Mezzon sarjakuva-albumin Love in vain - Robert Johnson ja paholainen tienristeyksessä (Like, 2015) täysin sen ulkoisesti näyttävän olemuksen perusteella. Pitkulainen sarjakuva-albumi ei ole tylsää standardikokoa, ja paksuja sivuja on miellyttävää käännellä. Ja kuvitus! Mustavalkoiset ruudut ovat enemmän täynnä mustaa kuin valkoista, ja taidokas kuvitus pursuilee yksityiskohtia. Albumin ulkoasusta intoilu on sikäli noloa, että Love in vain kertoo bluesmies Robert Johnsonista ja hänen elämästään. Mies oli minulle täysin tuntematon ennen sarjakuvan lukemista, enkä edes pidä bluesista. Mutta sehän ei haittaa sarjakuvan lukemista - ja ennen kaikkea katselemista. Paitsi ehkä sen verran, että tarina jäi melkoisen ulkokohtaiseksi. Tuijottelin upean näköisiä ruutuja,...

Kirjailija Karo Hämäläisen alulle panema Lukuhaaste päättyy tänään. Haasteen ideana on ollut lukea 30 sivua kirjallisuutta jokaisena marraskuun päivänä. Lähdin mukaan realistisin odotuksin: tiesin, että marraskuu on minulle mahdollisimman huono haasteajankohta, sillä kaikenlaiset vapaa-ajan kiireet ovat verottaneet lukuaikaani melkoisesti.  Aivan kaikkina päivinä en saanutkaan 30 sivua luettua, mutta enpä antanut asian häiritä. Olenkin erityisen tyytyväinen siihen, että onnistuin osallistumaan rennosti haasteeseen. Viime vuonna osallistumiseni meni näin jälkikäteen ajatellen suorittamisen puolelle, mutta tällä kertaa sain työnnettyä haasteen niin taka-alalle ajatuksissani, että se eteni omia latujaan miten milloinkin. Postauksen lopusta voit käydä kurkkaamassa päivittäin tekemiäni merkintöjä. Alkuinnostuksen jälkeen lukutunnelmien muistiin merkitseminen hiipui lähes täysin, vaikka juuri näitä kommentteja olisi nyt hauska lukea.  Tässä lyhyt tiivistelmä kuukauden luku...