Oksan hyllyltä

Luettujen pinooni on kertynyt jokunen 'tulipahan luettua, vaan eipä ihmeemmin säväyttänyt' -kirja. Lukufiiliksistä ei irtoa juttua kokonaisiin yksilöpostauksiin, joten päätin naputella kolmesta kahden Goodreads-tähden kirjasta lyhykäiset arviot samaan postaukseen. Olkaapa hyvät: Annelies Verbeken Kalanpelastaja (Avain, 2011) edustaa Belgiaa futishaasteessa. Kirjailija nimeltä Monique Champagne (oih, mikä nimi!) potee eroahdistusta ja suuntautuu muualle - eli aloittaa maailmanpelastuksen kaloista. Hän saa pestin kalakonferenssien alustuspuhujaksi, ja etsii samalla itseään. Aiemmin keväällä luin samalta kustantajalta toisen eroahdistuskirjan, Elena Ferranten Hylkäämisen päivät. Se oli kirpeä, hauska omalla tavallaan ja oikein hieno kirja. Kalanpelastaja oli valju eikä oikein koskettanut minua. Onneksi kirja oli lyhyt, ja sen päähenkilöllä oli tyylikäs nimi. Ursula K. Le Guinin Muistamisen taito (WSOY, 2008) lähti kirjastosta mukaan, kun tulin lukeneeksi viime syksynä ...

Läntisen rannan aikakirjat -sarjan toinen osa Sanan mahti (WSOY, 2007) on leppoisaa nuorten fantasiaproosaa, joka onnistui koukuttamaan minut niin, että luin kirjan loppuun nopsaan tahtiin yhden viikonlopun aikana. Ursula K. Le Guinin henkilöhahmot ovat niin sympaattisia, että tokihan halusin tietää, miten heille käy. Lukukokemusta ei ollenkaan haitannut se, että etukäteen oli selvää, että kirjassa on perinteinen hyvät voittavat pahat -tyylinen onnellinen loppu. Välipalakirja (jollaiseksi tämän luokittelen) saa olla ennalta-arvattava, riittää kunhan tarina kulkee sujuvasti ja siinä on jotain, mikä pitää mielenkiinnon vireillä. Sanan mahdin päähenkilö on nuori tyttö nimeltä Memer Calva, joka asuu Aldien miehittämässä Ansulin kaupungissa. Aldit ovat kieltäneet kirjojen lukemisen ja kohtelevat paikallisväestöä tyrannimaisesti. Memerin haave on kostaa äitinsä kokemat julmuudet ja vapauttaa kotikaupunkinsa Aldien vallan alta. Tässä häntä auttavat sarjan edellisestä osasta tutut Gry ja...

Kirjablogeissa on aina silloin tällöin postauksia lasten- ja nuortenkirjoista. En ole vuosiin lukenut muuta kuin aikuiskirjallisuutta, joten blogien lasten- ja nuortenkirjakirjoitukset ovat olleet mukavaa ja avartavaa luettavaa. Lasten ja nuorten puolella vaikuttaa olevan paljon kiinnostavaa materiaalia aikuisellekin. Yhden lastenklassikon jo luinkin muutama viikko sitten - Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira oli vallan mainio. Päätin uskaltautua uudemman kerran pois aikuisosastoilta ja kirjastosta tarttui mukaan Ursula K. Le Guinin Näkemisen lahja. Le Guin oli minulle tuttu nimi Maameren tarinoista, vaikken niitä olekaan lukenut. Näkemisen lahja tarjosi minulle kirjallisen ensikosketuksen tähän tunnettuun yhdysvaltalaiskirjailijaan. Näkemisen lahjan tapahtumat sijoittuvat Ylämaiden valtapiirien tiluksille. Ylämaiden asukkailla on erilaisia lahjoja, yliluonnollisia voimia, joiden kautta heidän asemansa yhteisössä määräytyy. Näkemisen lahjan päähenkilöinä on kaksi nuorta, Or...