Oksan hyllyltä

Kirjabloggaajien perinteinen klassikkohaaste on täällä taas! Oma kirjavalintani osui saksalaiseen klassikkoon, sillä valitsin luettavakseni Thomas Mannin Buddenbrookit   - Erään suvun rappio (WSOY, 2010/1901). Kesähelteillä kirjastossa käynti ei ole oikein napostellut, joten klassikon piti löytyä omasta hyllystä. Valinnanvaraa oli sielläkin, ja päädyin Buddenbrookeihin lopulta ilman mitään sen kummempaa syytä - ajattelin, että tuon ehtinee joutilas kesälomalainen lukaista voin viikossa (joo, vähän myöhään inspiroiduin valitsemaan luettavaa). Muistelin tosin, että minulla on joskus aiemmin ollut hieman ennakkoluuloja tätä kirjaa kohtaa ja se saattaisi olla "vaikea", mutta nopsan selailun perusteella teksti ei tuntunut mitenkään luotaantyötävältä joten siinäpä se. Buddenbrookit osoittautui yllättävän perinteiseksi sukuromaaniksi, eikä kirja ollut mielestäni millään tavoin raskaslukuinen. Pituutta kirjalla toki on lähes kuusi ja puolisataa sivua, mutta itse luokittelisin Bu...

Hei klassikkohaasteeseen osallistujat! Haasteen postauspäivä on torstaina 31. heinäkuuta 2025. Haasteeseen osallistuvat bloggaukset voi ilmoittaa tämän jutun kommenttikentässä. Jos olet ajastanut klassikkopostauksesi, juttulinkin voi kertoa jo etukäteen. 😊Koostan haastejutuista linkkilistan torstain aikana.  Haasteeseen ilmoittautuneet blogit löydät  täältä . Klassikkohaasteen kierroksella 21 luetut klassikot (lista päivittyy torstain aikana): Ankin kirjablogi -  Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo   Donna mobilen kirjat -  James Joyce: Dublinilaisia   Jokken kirjanurkka -  Charles Dickens: Pikku Dorrit   Jotakin syötäväksi kelvotonta -  Mattias Salamnius: Ilo-Laulu Jesuxesta   Kirjaimia -  Irene Mendelin: Koivikossa   Kirjaluotsi -  Mary Shelley: Frankenstein   Kirjasähkökäyrä -  Eeva Kilpi: Tamara   Kirsin Book Club -  Tove Jansson: Kesäkirja   Kulttuuri kukoistaa -  John Galsworthy: Fors...

Fred Vargasin Komisario Adamsberg -dekkarisarjan lukeminen pääsi minulla hiipumaan hieman puolivahingossa, vaikka sarjan alkupuolella olin siitä todella täpinöissäni. Olen kuitenkin ostanut sarjan kaikki ilmestyneet osat (uusinta lukuunottamatta) omaan hyllyyni, ja keväällä innostuin takaisin sarjan pariin. Kalmankuoriaiset (Gummerus, 2018) on sarjan 9. osa, eli Pariisin 13:nnen kaupunginosan murharyhmän omalaatuinen päällikkö alkaa olla jo tuttu kaveri. Kalmankuoriaiset käynnistyy varsinaisen rikoksen osalta hitaasti - sen kimppuun päästään vasta, kun on saatu Adamsberg takaisin Islannista Pariisiin (tästä kuviosta kiinnostuneiden kannattaa lukea edeltävä osa Hyisiä aikoja ) ja ratkaistu yliajetun naisen surmatapaus. Eräs Adamsbergin alaisista kiinnittää päällikön huomion muutamaan kuolemantapaukseen, jossa uhrit ovat kuolleet erakkohämähämäkin puremaan. Tapaus on vargasmaiseen tyyliin hämärä: kukaan ei ole tehnyt rikosilmoitusta, kuolemat eivät ole tapahtuneet Pariisissa mutta niin...

Iida Ahon Kesän tango (Tammi, 2024) päätyi lukuun aika lailla sattumalta lukuaikapalvelusta, johon sain puoli vuotta lukuaikaa joululahjaksi työnantajalta (erittäin oiva lahja 😊). Joku toinen käyttäjä oli kommentoinut kirjasta näin: "Umpimähkään valittu kirja osoittautui loistavalinnaksi", ja olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. 1970-luvun Pohjois-Pohjanmaan maisemiin sijoittuva kirja sisältää todentuntuista ajankuvaa Ruotsiin töihin lähteneiden nuorten kokemuksista, ja mukaan on laitettu juuri sopiva annos modernia maalaisromantiikkaa. Toimii!   Kirjan päähenkilönä on reilusti päälle parikymppinen Kristiina (naistenviikon nimipäiväsankari tänään!), joka kesän alussa tulla tupsahtaa takaisin lapsuudenkotiinsa Pääskyniemelle. Takana on muutama vuosi elettyä elämää Ruotsissa: suuria unelmia paremmasta tulevaisuudesta, arkea tehtaassa ja lastenhoitajana, koti-ikävää ja sydänsuruja. Pääskyniemellä on vastassa yksin kotona asuva äiti, rapistuva maatalo ja pienen pitäjän vanh...