Pari miniarviota: Bo Carpelanin Kesän varjot ja Tove Ditlevsenin Aikuisuus

Ihanaa huhtikuuta kaikille! Luin viime viikolla loppuun pari kirjaa (Bo Carpelanin Kesän varjot ja Tove Ditlevsenin Aikuisuuden), ja naputtelin niistä miniarviot tähän juttuun. Saan näillä kirjoilla alulle muutamat lukuhaasteet, joissa onneksi on vielä runsaasti lukuaikaa jäljellä: Jokken kirjanurkan Finlandia-haasteen ja Kirjaimia-blogin Sadan vuoden lukuhaasteen. Molemmat haasteet kurkottelevat hieman vanhempaan kirjallisuuteen, ja tämä tuntuu sopivan minulle oikein mainiosti juuri nyt. Kevään uutuuskatalogit ovat minulla edelleen selaamatta (tosin pääsiäisenä ajattelin tsempata näiden suhteen!) ja huh, syksyn katalogeja tipahtelee jo myös julki... hengästyttää tuo uutuuksien tahti! Taidan himmailla vielä hetken ja lukea vanhempia kirjoa ja omia 😊.

*

Bo Carpelan: Kesän varjot (Otava 2005, suomennos Oili Suominen)

Jokken kirjanurkassa käynnistyi loppuvuodesta Finlandia-voittajien lukuhaaste, ja Bo Carpelanin Kesän varjot löytyi lukupinooni tämän haasteen myötä. Koetan tsempata itseäni lukemaan edes jokusen sellaisen kotimaisen, jota en taatusti muutoin lukisi ja Carpelan kuuluu eittämättä tähän laariin. Muistaakseni olen joskus koettanut lukea häneltä jotain, joka jäi kesken ja siinäpä se. Mielikuvani Carpelanista tuon yhden kesken jääneen perusteella voisi tiivistää adjektiiviin "hailakka" ja on pakko todeta, ettei Kesän varjot onnistunut muuttamaan käsitystäni. 

"Tämä talo on täynnä hiljaisuutta. Sen on tässä vähitellen oppinut. Sen tuo mukanaan kun tulee sisään pelloilta ja metsästä. Siltä minusta tuntuu."

Kirjan päähenkilönä on Mattias Bergmark, joka Kesän varjoissa palaa lapsuutensa maalaismaisemiin, vanhaan sukutaloon, jonne hänen perheensä lähti kesällä 1944 pakoon Helsingin pommituksia. Matka saa Mattiaksen palaamaan muistoissaan lapsuuden tapahtumiin, ja niitä kuljetetaan rinnan nykyhetken kanssa. Carpelanin kieli on kaunista ja runollista (onhan hän julkaissut paljon myös runoja), ja jos sellaisesta tyylistä pitää, Kesän varjot on varmasti hieno ja koskettava kirja. Minuun kirjan surumielinen, menneessä viipyilevä tunnelma ei oikein puraissut. Arvostan kyllä sitä, miten hienovaraisesti kirjassa käsitellään sotaa ja ajan kulumista - on helppo ymmärtää, miksi Kesän varjot aikoinaan voitti Finlandian - mutta aivan minun kakkupalani Carpelanin teos ei ollut. Goodreadsiin kirja saa minulta kolme tähteä.

Suomenruotsalainen Carpelan on voittanut Finlandian kaksi kertaa, ja Kesän varjoilla hän pokkasi palkinnon vuonna 2005.

Goodreads: 3 tähteä

Muualla verkossa: Kirjan ovat lukeneet myös Lumiomena ja Kujerruksia.

Lukuhaasteet: Saan kirjalla ensimmäisen osuman Jokken kirjanurkan Finlandia-haasteeseen. Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 14. Paluu jonnekin.

 *

Tove Ditlevsen: Aikuisuus (S & S 2022/1971, suomennos Katriina Huttunen)

Tove Ditlevsenin omaelämäkerrallisen Kööpenhamina-trilogian päätösosa ei oikeastaan ollut lukulistallani laisinkaan, sillä en suuremmin innostunut sarjan avausosasta. Aikuisuus sai kuitenkin mukavasti huomiota Blogistanian-äänestyksessä, ja kun kirja sattui eteen lähikirjaston pikalainahyllyssä, otin sen kokeeksi lainaan. Sarjan keskimmäinen osa on siis minulla jäänyt lukematta, mutta se ei onneksi haitannut Aikuusuuteen kiinni pääsemistä. Kirjan jälkisanat avasivat myös hienosti Aikuisuuden teemoja ja asemaa kirjallisuuden kentällä.

Aikuisuus yllätti minut positiivisesti. Aikuisikään varttuneen Toven tarina veti mukaansa, ja hänen avioliittonsa ja eronsa sekä kipulääkkeisiin koukuttuminen saivat lyhyehkön kirjan sivut kääntymään nopsaan. Kirjan päähenkilön kirjailijanuraa käsitellään vain vähän, se häilyy yksityisemmän elämän taustalla. Aikuisuuden kerronnan sävy on kipeistä aiheista huolimatta ymmärtävä ja toisinaan jopa leikkisä, vaikkei kirja suurempia syväanalyyseja tarjoilekaan. Lukija saa itse muodostaa oman käsityksensä päähenkilön persoonallisuudesta ja naisen asemasta, ja Aikuisuus tarjosi kaiken kaikkiaan kiinnostavaa ajankuvaa. Kirja saa minulta Goodreadsiin neljä tähteä, ja kenties luen vielä sarjan keskimmäisenkin osan.

Goodreads: 4 tähteä

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjaluotsi, Kirjakimara ja Mitä luimme kerran

Lukuhaasteet: Seinäjoen kirjaston haasteessa kirja sopii kohtaan 4. Muutos parisuhteessa (esim. ero, yhteen muuttaminen). Kirjaimia-blogin Sadan vuoden lukuhaasteessa saan osuman 1970-lukuun, sillä Aikuisuus julkaistiin alkukielellä vuonna 1971.


 

Kommentit

  1. Kiitos kirjavinkeistä. Bo Carpelanin teoksen voisi tosiaan lukea Jokken haasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä! Carpelan oli aivan mielenkiintoinen tuttavuus, vaikkei minulle mikään täysosuma ollutkaan. :)

      Poista
  2. Minun on tarkoitus lukea Finlandia-haasteeseen Carpelanin toinen voittokirja Urwind. Löytyy omasta kirjahyllystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onka kiva, että Carpelania näkyy tämän haasteen tiimoilta blogeissa useamman kirjan verran.

      Poista
  3. Luin tämän Bergin ja tuon Margitin msinitseman Urwindin. Tämä oli huonompi, mutta myös tuo Urwind Alkutuuli oli sangen kryptinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Carpelanilla vaikuttaa olevan kovin persoonallinen tyyli kirjoissaan. Hänen runoihinsa en uskalla koskea, kun romaaninkin kanssa meni hieman niin ja näin...

      Poista
  4. Ditlevsenin trilogia odottaa hyllyssäni ihan omaksi ostettuna, mutta jotenkin haluan säästellä sitä hyvään hetkeen. Kiva kuulla, että päätösosa toimi sinusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ditlevsenin trilogia saattaa toimia parhaiten, kun kirjat lukee putkeen. Nehän taitavat kaikki olla aika maltillisen mittaisiakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.