Raymond Chandler: Syvä uni (kirja + leffa)
"Kävin nukkumaan pää täynnä viskiä ja sydän täynnä pettymystä ja näin unta miehestä, jolla oli yllään verinen kiinalainen takki; hän ajoi takaa alastonta tyttöä, jolla oli pitkät riippuvat korvarenkaat, ja minä juoksin heidän perässään ja yritin ottaa valokuvaa tyhjällä kameralla." (s. 53)
Tykkään lukea noir-dekkareita aina silloin tällöin, mutta tyylilajin klassikko, Raymond Chandlerin Syvä uni (WSOY, 2011/1939) on jäänyt minulta lukematta. Olen katsonut kirjan pohjalta tehdyn leffaversion joskus vuosia sitten, mutta siitä muistin ennen uusintakierrosta vain upean pääparin ja kimurantin oloisen juonen. Päätin verestää leffamuistoja ja lukea Chandlerin kirjan seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaasteeseeni. Varsinkin elokuvaa odotin innolla, sillä jossain vaiheessa diggasin näitä vanhoja, amerikkalaisia mustavalkoleffoja melkoisesti, ja Humphrey Bogartissa oli lumoa enemmän kuin monessa muussa tähdessä yhteensä.
Luin totta kai ensin kirjan, ja Syvä uni oli kelpo dekkari. Kirjan tunnelma on synkkä, muttei ylettömän verinen tai raaka. Philip Marlowe on jäätävän viileä kaveri, ja kirjan dialogi on täynnä nasevaa sanailua, ja välissä nautitaan viskiä ja poltellaan savukkeita. Kirjasta oli hauskaa bongailla noiriin kuuluvia piirteitä (vaikken väitä olevani tässä asiassa mikään asiantuntija). Ja juoni oli mutkikas - oli kaksi sisarusta, kadoksissa oleva mies ja nainen, kiristäjä ja ties mitä... ja ruumiita. Marlowesta ei henkilönä paljastettu juuri mitään yksityiskohtia, mutta oli mukavaa lukea vaihteeksi dekkaria, jossa puolet kirjasta ei mene poliisin tai etsivän traagisen yksityiselämän setvimiseen.
Sitten oli vuorossa elokuva. Lauren Bacall on tyrmäävä ilmestys Vivianin roolissa - wow! Että voi nainen olla jumalaisen kaunis. "Istuin syvän pehmeän nojatuolin reunalla ja katselin rouva Regania. Häntä kannatti jopa tuijottaa. Hän tiesi ikävyyksiä." Bacall jos kuka on näiden sanojen arvoinen. Bogart sen sijaan... no, hän ei saanut minussa enää aivan yhtä ihastunutta reaktiota aikaan kuin joskus vuosia sitten. Mutta kemia Bogartin ja Bacallin välillä leimusi yhä, enkä hämmästynyt, kun heidän välilleen oli leffaan kirjoitettu romanssi, jota ei kirjasta löydy. Muutoin elokuva noudatteli erittäin uskollisesti kirjan tapahtumia. Vain joitakin nimiä oli muuteltu, ja Marlowelle oli mm. kirjoitettu eräs toinenkin valloitus, joka oli ajatusta nopeampi aivan James Bond -tyyliin. Se tosin on todettava, että Carmen Sternwood oli kirjassa paljon hullumman oloinen kuin elokuvassa, joten tämä roolitus ei ollut mielestäni onnistunut.
En useinkaan katso elokuvaa näin pian kirjan luettuani, ja siksi tuntui oudolta tietää lähes koko ajan, mitä seuraavaksi tapahtuu. En millään osannut olla vertaamatta elokuvaa jatkuvasti kirjaan, ja tämä hieman vesitti elokuvan fiilistelyä. Lopputunnelmat jäivät silti plussalle molempien suhteen. Kumpi oli parempi? Sanon, että pisteet menivät tällä kertaa tasan. Hieno kirja, hieno elokuva. Ja upein kaikista oli Lauren Bacall.
En useinkaan katso elokuvaa näin pian kirjan luettuani, ja siksi tuntui oudolta tietää lähes koko ajan, mitä seuraavaksi tapahtuu. En millään osannut olla vertaamatta elokuvaa jatkuvasti kirjaan, ja tämä hieman vesitti elokuvan fiilistelyä. Lopputunnelmat jäivät silti plussalle molempien suhteen. Kumpi oli parempi? Sanon, että pisteet menivät tällä kertaa tasan. Hieno kirja, hieno elokuva. Ja upein kaikista oli Lauren Bacall.
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Kirjan tietoja:
Raymond Chandler: The Big Sleep (1939)
Suomennos Seppo Virtanen
WSOY, 2011 (9. painos)
241 sivua
Syvä uni on kyllä klassikko ja Kirjavassa satamassa Bacall on minusta vieläkin parempi :)
VastaaPoistaKirjava satama on minulla myös luku- ja katseluvuorossa. :) Olen elokuvan nähnytkin, mutta siitä on niin kauan aikaa ettei muistijälkiä juuri ole. Hemingwayn suhteen olen hieman ennakkoluuloinen - eli mahtaako kolahtaa minuun ollenkaan - mutta elokuvaversiolta odotan paljon.
PoistaFilmi on improvisoitu, ei siinä ole juurikaan mitään kirjasta paitsi nimi ja hahmoja. Kirja on varsin surullinen tarina, filmisen sijaan on loistava.
PoistaMuistelenkin kuulleeni, etteivät kirja ja elokuvaversio oikein vastaa toisiaan. Tuleepa sitten testattua semmoistakin paria.
PoistaBogart & Bacall olivat tyylikäs pari, sen kemian heidän välillään näkee vaikka miten suttuisesta kuvasta. Muistan tästä elokuvasta sen pimeyden, todella noir, ja monimutkaisen juonen, josta tietenkin putosin jossain vaiheessa kärryiltä, kuten minulle usein käy :-)
VastaaPoistaKuvanlaatu ei ollut minulla se maailman paras, mutta varsinkin Bacall säteilee niin ettei tuommoisella pikkuseikalla ole väliä. Juoni meinasi tiputtaa minutkin kärryiltä, mutta kirjassa onneksi pystyi välillä palailemaan vähän taaksepäin ja palauttamaan tapahtumia mieleen. :)
PoistaAuts, taas yksi lukematon klassikko. Nyt alkoi kiinnostaa niin kirja kuin elokuvakin, pitäisikin hankkia nämä lähettyville tuota haastettakin ajatellen.
VastaaPoistaNäitähän riittää... tähän kyllä kannattaa tutustua. Sekä kirja että elokuva ovat kestäneet aikaa, vaikka tietysti elokuva onkin omalla tavallaan hieman vanhanaikainen. Mutta minun silmissäni se vaan lisää sen viehätystä. :)
PoistaEn yhtään muista, mitä Chandlereita olen lukenut, mutta muistan hämärästi elokuvan ja Kirjavan satamankin. Noirin mestari tuo Chandler ja nuo elokuvatähdet, ah!
VastaaPoistaNäissä vanhoissa leffoissa ja niiden tähdissä on jotain erityistä. En edes keksi, kuka nykytähdistä sopisi Vivianin rooliin niin hyvin kuin Bacall aikanaan.
Poista