Lyhytarvioita
Kokosin tähän juttuun muutamia alkuvuonna lukemiani kirjoja, joista ei irtoa muutamaa riviä enempää lukumuistoja. Lukuelämykset eivät olleet järisyttäviä, mutta hip hei: TBR-listani lyheni kahdella kirjalla: Cecelia Ahernin Sadan nimen mittainen matka (Gummerus, 2014) ja Käärmeenliekit - suomalaisia lohikäärmetarinoita (Osuuskumma, 2015) siirtyvät luettujen pinoon.
Kristín Steinsdóttir: Omaa tietä (Lurra Editions, 2010)
Satunnaispoiminta lähikirjaston hyllystä. Islantilaista kirjallisuutta löytyy lukupinostani harvoin, ja halusin kokeilla tätä minulle uutta kirjailijanimeä. Omaa tietä on ollut Islannin ehdokas Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2007, ja myönnän, että vähäisen sivumäärän ohella palkintoehdokkuus lisäsi kirjan vetovoimaa.
Kirja kertoo leskeksi jääneestä naisesta, joka tekee matkaa menneeseen muistojensa kautta. Kerronta on rauhallista, eikä kirjassa oikeastaan tapahdu mitään kovin ihmeellistä. Aluksi viehätyin juuri tästä tapahtumattomuudesta, sillä se tuntui rauhoittavan myös lukijan mieltä. Mutta loppua kohden Omaa tietä alkoi tuntua liian mitään sanomattomalta, ja jäin kaipaamaan jotain säväyttävää elämystä. Jutteleva perintöarkku ei täyttänyt tätä tarvetta, ja siksi vain kaksi tähteä Goodreadsiin.
Kirja kertoo leskeksi jääneestä naisesta, joka tekee matkaa menneeseen muistojensa kautta. Kerronta on rauhallista, eikä kirjassa oikeastaan tapahdu mitään kovin ihmeellistä. Aluksi viehätyin juuri tästä tapahtumattomuudesta, sillä se tuntui rauhoittavan myös lukijan mieltä. Mutta loppua kohden Omaa tietä alkoi tuntua liian mitään sanomattomalta, ja jäin kaipaamaan jotain säväyttävää elämystä. Jutteleva perintöarkku ei täyttänyt tätä tarvetta, ja siksi vain kaksi tähteä Goodreadsiin.
Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Kirjan tietoja:
Kristín Steinsdóttir: Á eigin vegum (2006)
Suomennos Marjakaisa Matthiasson
Lurra Editions, 2010
191 sivua
***
Cecelia Ahern: Sadan nimen mittainen matka (Gummerus, 2014)
Ensikosketukseni Ahernin tuotantoon ei saanut minua lämpenemään. Sadan nimen mittainen matka -kirjassa seurataan toimittaja Kitty Logania, joka on saanut yleisön vihat niskoilleen - ja syystä. Hänen toimittajaystävänsä kuolee, ja jättää Kittylle 'perinnöksi' juttuidean eli sata nimeä käsittävän listan. Kitty alkaa käymään listan ihmisiä läpi saadakseen selville, mikä hänen ystävänsä juttuidea mahtoi olla.
Voi hyvänen aika, onneksi en maksanut tästä e-kirjasta muutamaa euroa enempää. Kirja on varmaankin tarkoitettu viihdyttäväksi, mutta minusta typerähköön tarinaan oli tuhlattu liikaa sivuja ja taisinpa lukea kirjaa mielentilassa, jossa ns. aikuisten sadut eivät pahemmin innostaneet. Sadan nimen mittainen matka herätti minussa lähinnä ärtymystä, ja ilman TBR-statusta kirja olisi jäänyt kesken. Yksi tähti Goodreadsiin.
Voi hyvänen aika, onneksi en maksanut tästä e-kirjasta muutamaa euroa enempää. Kirja on varmaankin tarkoitettu viihdyttäväksi, mutta minusta typerähköön tarinaan oli tuhlattu liikaa sivuja ja taisinpa lukea kirjaa mielentilassa, jossa ns. aikuisten sadut eivät pahemmin innostaneet. Sadan nimen mittainen matka herätti minussa lähinnä ärtymystä, ja ilman TBR-statusta kirja olisi jäänyt kesken. Yksi tähti Goodreadsiin.
Goodreads: 1 tähti
Mistä kirja minulle? oma e-kirjaostos
E-kirjan tietoja:
Cecelia Ahern: One Hunded Names (2012)
Suomennos Terhi Leskinen
Gummerus, 2014
318 sivua
***
Käärmeenliekit - suomalaisia lohikäärmetarinoita (toim. Erkka Leppänen ja Hanna Matilainen; Osuuskumma 2015)
Käärmeenliekit-novellikokoelmassa minua kiinnosti aihe, lohikäärmeet. Kokoelman novellit olivat suurimmaksi osaksi melkoisen seikkailullisia, ja tuntui, että monista novellien kertomista tarinoista olisi voinut alkaa uusi, kokonainen kirja. Koska kokoelman keskeinen tekijä kerrotaan jo kirjan nimessä, lukeminen meni minulla ajoittain siihen, että odotin vain sitä, milloin ja missä muodossa seuraava lohikäärme singahtaa ilmoille. Loppua kohden aloin myös jopa kyllästyä lohikäärmeisiin, vaikka luinkin kirjaa hitaasti, novellin silloin tällöin. Yhden ja saman olennon ympärillä pyöriminen olisi omalla kohdallani toiminut paremmin, jos kirjassa olisi ollut novelleja vähemmän. Mutta pidin novelleista yllättävän paljon nytkin. Käärmeenliekit oli kevyttä, viihdyttävää luettavaa, ja annan kokoelmalle kolme Goodreads-tähteä.
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? oma e-kirjaostos
E-kirjan tietoja:
Käärmeenliekit - suomalaisia lohikäärmetarinoita (toim. Erkka Leppänen ja Hanna Matilainen)
Osuuskumma, 2015
240 sivua
Omaa tietäni on ollut minulle blogiaikani huippuja. Pidin Muriel Barberyn Siilin eleganssista paljon, mutta tämä oli sitäkin parempi. Suurimpia kirjajuttuja. Ahernia on kertynyt hyllyyn, mutta montaa en ole lukenut, mutta joskus ne sopivat, kun ei jaksa lukea raskaampaa.
VastaaPoistaSiilin eleganssi odottelee minulla edelleen lukemista, joten siihen en osaa tätä kirjaa verrata. Minulle tästä kirjasta ei muodostunut suurta elämystä, mutta itse asiassa tuon Siili-kirjan kohdalla odotukseni ovat aika korkealla. Sitä kun on kehuttu siellä täällä. :)
PoistaKiinnitin nyt huomiota Ullan kommenttiin, että hän on nostanut Omaa tietäni paremmaksi kuin Siilin eleganssin, joka minusta on aivan hurjan hieno. Niinpä siis Marika näin mutkan kautta laitan tämän teoksen mieleeni. Tuo mitä kirjoitit tapahtumattomuudesta on kiinnostavaa ja herätti uteliaisuuteni. Mitä se tapahtumattomuus sitten on meistä kullekin ja mitä saa aikaan.
VastaaPoistaNyt aloin miettimään oliko sananvalintani huono. Päähenkilön mietti mennyttä elämäänsä, ja siellä on toki ollut tapahtumia. Mutta nykyhetkessä henkilön (en edes yritä kirjoittaa nimeä tähän, ei taida näppäimistöstä löytyä sopivia kirjaimia) elämä ei hirmuisesti mene eteenpäin, ja sitä tilannetta taisin tavoitella tuolla tapahtumattomuudella.
PoistaTämmöisissä ei-juonivetoisissa kirjoissa minulle päähenkilöstä tulee tärkeä, ja kirjan vetovoima riippuu paljon siitä, kiinnostunko henkilöstä vai ei. Omaa tietä -kirjassa en valitettavasti kiinnostunut. Luin ennen joulua Sieppari ruispellossa -kirjan, ja se oli hieman samantapainen oman ja ympäröivän elämän pohdiskelukirja. Erona vain se, että päähenkilö Holdenin ajatusvirta vei minut mukanaan tosi nopeasti eli oli huiman hieno kirja. En halua edes ajatella, mitä minusta kertoo se, että keski-ikäisen naisen elämänkokemukset kiinnostavat vähemmän kuin nuoren miehenalun haahuilut. :D
Kiitos Marika! Nämä lyhyet ovat oikein hyviä ja itseasiassa eivät niin hurjan lyhyitäkään. Minua edelleen kiehtoo ajatus kirjatwiitistä. Ehkä se olisi jo liian lyhyt öhkäisy.
VastaaPoistaMinulle nämä olivat lyhyitä, mutta kun ei enempääkään irronnut niin minkäs sille voi. Kirjatwiittejä olisi kiva lukea, mutta omat taitoni eivät taida riittää niin tiiviiseen ilmaisuun.
PoistaMää joskus tykkäsin Ahernin kirjoista. Nykyään niihin ei tuu tartuttua, ku ne tuntuu tylsiltä tai jotain... :D
VastaaPoistaMinulta Ahern on mennyt tähän asti ihan ohi, eikä tästä nyt oikein lukuinto noussut... mutta hyllyssä odottaa vielä Tapaaminen elämän kanssa. Ehkä se on parempi (ja jos ei ole, ei sekään onneksi tainnut paljon maksaa :)).
Poista