Oksan hyllyltä

Helsingin kirjamessut ovat tämän vuoden osalta ohi. Käväisin messuilla ensimmäistä kertaa aivan jokaisena päivänä, mutta mitään 'aamusta iltaan' -messupäiviä en sentään viettänyt. Olin sunnuntaina tosi tyytyväinen siihen, miten "järkevästi" jaksoin messuilla - oma jaksaminen ei ollut koetuksella (paitsi ehkä lauantai-iltapäivällä, kun päätimme siskon kanssa mennä vielä Triplaan haahuilemaan messupäivän jälkeen - jostain syystä intoa kaupoissa kiertelyyn ei löytynytkään😁). Torstaina ja perjantaina piipahdin töiden jälkeen kuuntelemassa muutaman kiintoisan esityksen, ja tein joitakin kirjaostoja. Viikonloppuna messuilin ystävien kanssa. Lauantaina messukeskuksen käytävillä oli hulinaa hurjan paljon, ja sen kokemuksen jälkeen sunnuntai tuntui todella leppoisalta päivältä.  Kuuntelemistani esityksistä jäivät mieleen erityisesti Pirkko Saision haastattelu (innostuin suuresti Helsinki-trilogiasta, josta olen lukenut vain Punaisen erokirjan), aina yhtä sympaattinen Mauri Ku

Loppuviikosta on jälleen Helsingin Kirjamessujen aika 💖. Hurjaa - tuntuu, että syksy on mennyt yhdessä vilauksessa ja messut tulla tupsahtavat nenän eteen pikavauhtia kesäloman jälkeen. Messuilen tänä vuonna itse ostetulla lipulla, sillä bloggaaminen ja muu someilu on jäänyt minulla niin vähälle, etten viitsinyt hakea messuorganisaatiolta somepassia. Tarkoitukseni on kierrellä messuilla kaikkina päivinä ainakin vähän - torstaina aivan itsekseni, muina päivinä seuran kera. Aamusta iltaan en sentään aio messualueella viettää, vaan *koetan* mennä fiiliksen ja jaksamisen mukaan (eli todennäköisesti jossain vaiheessa messuähky iskee päälle, jalat eivät jaksaisi kävellä enää askeltakaan ja mukaan on tarttunut liikaa tavaraa 😀).  Messuiluun kuuluu totta kai tärppilista, joten tässäpä muutama poiminta torstain ja perjantain ohjelmasta (lauantain ja sunnuntain tärpit koostan kenties toiseen postsaukseen, jos intoa riittää): ** Torstai 24.10.2024 ** Klo: 15:00–15:30, Hakaniemi-lava Bisnes ja

Korealainen Han Kang palkittiin hiljan kirjallisuuden Nobel-palkinnolla. Totesin (kuten ehkä moni muukin), että kerrankin Nobel-kirjailija, joka on minulle tuttu ja jota olen aiemmin lukenut, peräti kahden kirjan verran. Han Kangin kirjat tosin ovat niitä kirjoja, joiden lukemisesta ei minulle ole jäänyt erityisen pysyviä muistijälkiä. Ensimmäinen Han Kangini oli Ihmisen teot (Gummerus, 2018), jolle tulin antaneeksi täydet viisi tähteä. Vegetaristi (Gummerus, 2017) sen sijaan oli hieman keskinkertaisempi kolmen tähden elämys. Mutta jos minun nyt pitäisi kertoa näistä jotain (blogipostista lunttaamatta), en osaisi sanoa juuri mitään. Nobel-palkinto nosti Han Kangin somenäkyvyyden korkealle, ja uteliaisuuttani luin muutama vuosi sitten ilmestyneen Valkoisen kirjan (Gummerus, 2021). Minulla on juuri nyt lukuaikapalvelu käytössä, joten vältin kirjaston jonot, joita Oulussakin on muodostunut Kangin kirjoihin. Valkoinen kirja oli minulle yllättävän vaisu kirja, vaikka Kang kirjoittaa tod

Heippa pitkästä aikaa! Kulunut vuosi on ollut jokseenkin kiireinen ja tapahtumarikas vaihe bloggaajan elämässä, eikä aikaa ja energiaa oikein ole löytynyt kirjoille saati sitten blogille. Lyhyesti: alkuvuodesta etsiskelin omaa asuntoa, löysin ja ostin, muutin, tehtiin pintaremppaa isän ja sedän avustuksella (kiitos, ihanat 💖), tein liikaa töitä, eräs pitkäaikainen työtoverini poistui keskuudestamme täysin yllättäen 💔, ja lopulta tuli kauan kaivattu kesäloma - ja syksy, jolloin aloin kaivata blogia ja lukemista ja miettiä, mikä olisi sopiva tapa "palata" takaisin näin pitkän tauon jälkeen. Vähän hassua, tiedän, mutta ehkä minulle tuli jonkinlainen bloggaajan kirjoituskammo... olen sentään jotain lukenut tänä vuonna, mutta en ole saanut yhtään mitään aikaiseksi tänne blogiin enkä Kvaakin, jonne olen kirjoittanut sarjakuvista 😶 ja olen pohtinut, miten aloittaa taas. Mutta no, nyt vain aloitan ilman sen kummempia kiemuroita 😀 (paitsi nämä postauksen alun jaarittelut): Siiri E