Haastekoonti: Maalaismaisemia

1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogin Maalaismaisemia-lukuhaaste päättyy vuodenvaihteessa. En usko enää ehtiväni lukea haasteeseen mitään, joten kääräisen luetut kirjat pakettiin jo nyt. 

Kuva 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogista.

Lähdin haasteeseen mukaan varovaisin tavoittein, sillä maaseudun maisemat eivät ole minulle erityisen läheisiä kirjoissa tai livenä. Mutta niin vain sain kasaan 10 luettua kirjaa ja pääsin maatilan isännäksi. Tai ehkä pitäisi sanoa emännäksi. :) Osa haasteeseen sopivista kirjoista tuli eteeni täysin sattumalta, ja oli mukavaa bongailla maaseudun kuvauksia kirjoista, jotka olin valinnut luettavakseni aivan muista syistä. Haasteeseen osui kaksi upeaa kirjaa, jotka ovat koko blogivuoteni parhaimmistoa: Ulla-Lena Lundbergin Jää ja Mikaela Strömbergin Sophie. Näitä suosittelen lämpimästi elämänläheisten tarinoiden ystäville.

Lukemani kirjat listaan tekstilainausten kera. Maaseututeema innosti minua ottamaan talteen kustakin kirjasta jonkin aiheeseen sopivan lainauksen tai kuvan, ja tämmöinen saalis niistä kertyi:

Enni Mustonen: Morsiuskesä - Maa ja metsä elinkeinona & maaseutu murroksessa

"Kikka oli suunnitellut, että navetalla kuvataan, miten Jussi opettaa Sinille lypsykoneen käyttöä.

    Hei, ei sitä voi opettaa tosta vaan kesken aamulypsyn, minun oli pakko sanoa, kun sekä oppilas että opettaja seisoivat alhaalla montussa hämmentyneen näköisinä.

    - Jos tehdään niin, että Sini on vaan alhaalla katsomassa, kun Jussi pyörittää lypsyä. Jussi voi selostaa jos ehtii, mitä tehdään ja miksi.

    Kikka ja Milla näyttivät supattelevan nyrpeän näköisinä keskenään, mutta Jussi näytti huojentuneelta. Lypsyaseman portilla odottelivat jo ensimmäiset lehmät vuoroaan." (Morsiuskesä; s. 50)

Irène Némirovsky: Veren polte - Elämää maaseudulla

"Tänään olen yksin, ensilumi satoi. Tämä Keski-Ranskan seutu on eristäytynyttä mutta vaurasta. Ihmiset pysyttelevät omissa oloissaan, omilla maillaan, kyräilevät naapureitaan, korjaavat satonsa, laskevat rahojaan, viittaavat kintaalla kaikelle muulle. Ei asuta linnoissa, ei harrasteta seuraelämää. Täkäläinen porvaristo on vielä lähellä maalaisia, vasta äskettäin toiseen säätyyn siirtynyttä; veri virtaa suonissa sakeana ja kaikki maan antimet maistuvat." (Veren polte; s. 6) 

Anton Tsehov: Kirsikkatarha - Maa ja metsä elinkeinona & maaseutu murroksessa 

"LOPAHIN: Suokaa anteeksi, hyvä herrasväki, mutta minä en ole koskaan tavannut niin kevytmielisiä, niin epäasiallisia, kummallisia ihmisiä kuin te. Teille sanotaan selvällä venäjän kielellä että teidän maatilanne myydään, ja te olette niin kuin ette ymmärtäisi.

LUBOV ANDREJEVNA: Mitä me oikein voimme tehdä? Selittäkää, mitä?

LOPAHIN: Minä selitän teille joka päivä. Joka päivä minä puhun teille yhtä ja samaa. Sekä kirsikkatarha että maa on ehdottomasti vuokrattava huvilapalstoiksi, se on tehtävä heti paikalla, kiireen vilkkaa - huutokauppa on ovella. Tajutkaa se! Kun vain varmasti päätätte että tulkoon huviloita, teille annetaan rahaa miten paljon hyvänsä, ja silloin olette pelastetut." (Kirsikkatarha; s. 270)

Anni Polva: Rakasta minua hiukan! - Elämää maaseudulla 

"Kerttu ja Lulu joutuivat harventamaan kasvimaita loppupäiväksi, sillä emäntä valitti niiden jäävän huonoimmalle osalle muun kiireen keskellä. Muori tosin murisi, että porkkanat ja muut ruohot kasvaisivat kitkemättäkin, kunhan vain navetta saataisiin pestyksi ja kuivamaan tai perunakuoppa tyhjennetyksi uutta satoa varten, mutta emäntä tuumi, että niidenkin aika tulisi vuorollaan.

    Esko ja Kreeta tulivat kasvimaalle tyttöjen seuraksi ja tunsivat olevansa suuria tekijöitä, kun saivat kädestä pitäen neuvoa Kertulle, mikä oli pinaattia, mikä porkkanaa ja meiramia, ettei tämä kyninyt ylös kaikkea syötäväksi kelpaavaa roskayrttien mukana." (Rakasta minua hiukan; s. 52)

Ilpo Koskela: Lusia - Elämää maaseudulla

Kuva Lusia-sarjakuvasta.

Stanislav Vostakov: Frosjan talo - elämää maaseudulla

Kuva Frosjan talo -lastenkirjasta.

Ulla-Lena Lundberg: Jää - elämää maaseudulla

"Mona ei ole koskaan niin aurinkoinen kuin heinäaikaan. Se on maanviljelysvuoden paras aika, työväki täytyy pitää hyvällä tuulella ja ruokkia hyvin. Luodoilla moni asia on kuitenkin toisin. Heinää ei esimerkiksi panna seipäille vaan se saa kuivua luokona, ja karheita käännellään auringossa, kunnes heinä on riittävän kuivaa suojaan ajettavaksi. Kauniilla säällä sillä menetelmällä saadaan ensiluokkaista heinää, mutta jos sataa ja heinää käännellään liian monta kertaa, laatu heikkenee katastrofaalisesti. Papinrouva olettaa että luotolaiset soveltavat maanviljelykseen kalastuskäsityksiään: kaikki riippuu onnesta ja sään haltijoista. Jos kalaa tulee hyvin, saa olla iloinen, ja jos heinä saadaan latoon ennen kuin se on heittänyt henkensä, sekin on hyvä." (Jää; s. 101)

Emily Brontë: Humiseva harju - elämää maaseudulla

"Olen huomannut että täkäläiset maalaisihmiset ovat merkityksellisempiä kuin kaupunkilaiset, samalla tavoin kuin hämähäkki on vankityrmässä merkityksellisempi kuin ihmisasunnossa niiden eri asukkaiden mielestä; ja syventynyt kiinnostus ei kuitenkaan johdu kokonaan katselijan tilanteesta. Maalaiset tosiaan elävät enemmän vakavissaan, enemmän sisimmässään, ja vähemmän pintavaihteluissa ja yhdentekevissä ulkonaisissa asioissa. Voisin kuvitella, että elämänikäinen rakkaus on täällä miltei mahdollista; enkä ole koskaan uskonut rakkauteen joka kestäisi vuottakaan." (Humiseva harju; s. 73)

Mikaela Strömberg: Sophie - elämää maaseudulla

"Kylässä, johon kummalliset ulkomaalaiset olivat muuttaneet, oli yhteensä yhdeksäntoista taloa, mukaan lukien jokunen mäkitupa, siellä oli seppä ja suutari, mutta ei juuri nimeksikään joutoväkeä. Ihmiset elivät maasta, ravuista ja joen liejunvärisestä kalasta. Tärkein viljakasvi oli kaura, ravitseva ja kestävä, täydellistä ravintoa ihmisille ja karjalle. Mutta pienillä palstoilla metsäkumpareiden ja isompien tai pienempien kiviröykkiöiden välissä viljeltiin myös herneitä, papuja, valkokaalia ja lanttua. Ja kaskimailla lähellä isoja metsiä Pyhtisten suunnassa ja lähellä Pietariin vievää tietä, jos tarkkoja ollaan, kasvatettiin naurista, pellavaa ja hamppua. Eikä pidä unohtaa perunaa! Ihmeellistä pientä mukulaa, joka oli tullut lännestä, ja jonka tulon vanha kansa vielä muisti.

    "Yksikin eukko heitti henkensä ku ei älynny, ettei sitä vihriää pidä syödä."

    "Ei se ollu järin viisas muutenkaan." (Sophie; s. 170)

Maallemuuttajat - Juurevaa elämää - elämää maaseudulla

Kuva sarjakuvasta Maallemuuttajat - Juurevaa elämää.

Kiitokset Marilelle hauskasta lukuhaasteesta!