Helena Waris: Linnunsitoja

Helena Wariksen kirjat ovat kiinnostaneet minua todella paljon sen jälkeen, kun hurahdin täysillä luonnonläheiseen Pohjankontu-fantasiatrilogiaan. Olikin erittäin mieluisaa huomata Otavan syyskatalogista, että Warikselta ilmestyy uusi kirja. Sain sen pika pikaa kirjastosta käsiini, ja Linnunsitoja (Otava, 2017) tuli lukaistua viime sunnuntaina yhdeltä istumalta lukumaratonin aikana.

170 sivun aikana Linnunsitoja ennättää esittelemään kiehtovan maailma, jossa Koneet valvovat yhteiskuntaa, ja vain muutamat sinnikkäät ovat jättäytyneet ulkopuolelle, selviytymään itsekseen. Eräs heistä on nuori nainen nimeltä Zemi, jonka veli toimittaa hänet syrjäiselle majakkasaarelle, meren ympäröimään autiuteen. Zemi otetaan mukaan saaren elämään, jossa taistellaan eteenpäin niukoissa elinolosuhteissa ja koetetaan pitää yhteyttä ulospäin viestikyyhkyjen avustuksella. Jotain suurempaakin on tekeillä, ja Zemi huomaa joutuvansa vaikeiden ratkaisujen eteen.
"Helikopteri heittelehtii tuulessa ja maailma velloo. Allamme näkyy sykäyksittäin eteneviä tummanharmaita vesimassoja. En osaa kutsua niitä aalloiksi. Adan kylpylän seinä pitkään altaaseen päänkorkuisia, samettisenpehmeitä pyörteitä, eikä näillä talonkokoisilla, vihamielisillä ja terävillä, vaahtoa viskelevillä vesimuodostelmilla ole mitään yhteistä niiden kanssa.
    Jesber varoitti, että Kuilussa ikänsä asuneelle voi tulla merellä epämukava olo. Epämukava on mieto ilmaus.
    Tuntuu turvattomalta nähdä kauas ympärilleen.  Maisema on hallitsematon ja siinä on liikaa aukkoja." (s. 19)
Linnunsitojan ehdottomia vahvuuksia oli miljöö ja sen kuvaus. Majakka, ympärillä vellova meri, jossain kaukana olevat Koneet - huh, kirjan upea kansi kuvastaa tapahtumapaikkojen ja juonen hyytävää tunnelmaa täydellisesti. Tarina oli vetävä, mutta sivuja olisi helposti saanut enemmänkin juonen ympärille. Useat nykyromaanit tuntuvat olevan melkoisia tiiliskiviä, joten oli tavallaan piristävää lukea näin kompakti kirja. Toisaalta, loppua kohden kierroksia kerännyt juoni jäi niin kesken, että Linnunsitoja aivan huutaa jatko-osaa. Toivottavasti sellainen on tulossa! Kirjan kuvaamasta maailmasta paljastettiin niin kutkuttavan vähän, että tuntuisi tuhlaukselta jättää näin hieno tarinanalku vain tähän yhteen kirjaan. Myös Linnunsitojan henkilöhahmot varmasti kannattelisivat pidempääkin tarinaa, ja heidän vaiheistaan kuulisin mieluusti lisää. Vinkki vinkki 😊.


Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: kirjaa on luettu blogissa Evarian kirjahylly
Kirjan tietoja:
Helena Waris: Linnunsitoja
Päällys: Sami Saramäki
Otava, 2017
171 sivua

Kommentit

  1. Tämä on kyllä hyvä, hauskaa että satuimme lukemaan saman kirjan lukumaratonilla. Ihailin tiivistä ilmaisua ja upeasti luotua miljöötä. Kirjoittanen minäkin vielä tarkemmin tästä. Ja jatkoa kaipaan ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wariksen kirja sopi täydellisesti lukumaratonille. :) Vetävä juoni vei lukijaa, ja sunnuntaiaamu kului rattoisasti Zemin seurassa.

      Poista
  2. On kyllä todella vetoava ja tyylikäs kansi! Ihan voisi ottaa lukuun pelkästään sen perusteella. Juonikaan ei vaikuta hullummalta eli voisin lukeakin. En ole lukenut mitään Helena Warikselta ja hänen nimensäkin on vain etäisesti tuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on mahtava. Tykkään muutenkin merihenkisistä kansikuvista, ja tuo myrskyävä meri on upean näköinen. Tähän kannattaa tutustua, vaikka oma suosikkini Wariksen kirjoista onkin tuo mainitsemani Pohjankontu-trilogia (ja Vuori on hyvä myös).

      Poista
  3. Kiitos vinkistä, laitanpa lukulistalle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.