Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2017.

Linda Olsson: Sisar talossani

Kuva
Linda Olssonin Sisar talossani (Gummerus, 2017) oli minulle ensi kosketus kirjailijan tuotantoon. Olssonin nimi on tainnut jäädä jostain blogijutusta mieleeni, ja kirjan yksinkertainen, kaunis kansi houkutteli sekin lukupuuhiin. Miellyttävä tuttavuus, voin todeta. Hidastempoinen, ihmissuhteiden kipupisteitä rauhallisesti käsittelevä kirja osui minun lukumakuuni, mutta huomasin että Olssonin tekstin äärelle kannatti asettua vasta kun lukuolo tuntui riittävän seesteiseltä. Jos mielenpäällä pyörivät päivän työasiat ja kauppalistalta unohtuneet asiat, oli turha odottaa, että Marian ja Emman sisarussuhteen verkkaiset käänteet jaksaisivat kiinnostaa.

"Hän ei vaadi mitään. Hänen kanssaan on niin tavattoman helppo tulla toimeen. Hän tunkeutuu jo kaikkeen, mitä teen ja ajattelen, pelkästään olemalla täällä. Kunpa hän ei olisi koskaan ottanut yhteyttä. Tai kunpa en olisi koskaan esittänyt sitä typerää kutsua. Nyt ei enää riittäisi, vaikka hän lähtisi täältä. On jo liian myöhäistä.

Istuin tu…

Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär

Kuva
Kuulun siihen (vähemmistö?)lukijaryhmään, joka ei lapsuudessaan juuri lukenut Astrid Lindgrenin tuotantoa. Mm. Ronja, ryövärintytär (WSOY, 2003/1981) ja Veljeni Leijonamieli jäivät lukematta, mutta Melukylän ja Saariston lapsiin sentään tutustuin jossain vaiheessa. Saaristolaisista tosin muistan vain tv-sarjan, sen ihanan valoisat kesäpäivät, suloisen Pampulan ja lutuisen Laivuri-koiran. Kuuntelin kirjan äänikirjana viime vuonna, ja voin varauksetta suositella sitä, vaikken itse intoutunutkaan blogijutun kirjoitteluun.
Näin jälkikäteen ajatellen on vaikea sanoa, miksei Lindgrenin tuotanto noussut minulle erityisen tärkeäksi, vaikka minusta tuli kirjaston nuortenkirjojen suurkuluttaja heti, kun sain oman kirjastokortin. Kenties Lindgrenin kirjojen seikkailut eivät olleet tarpeeksi jännittäviä silloiseen vaatimustasooni. Enid Blytonin Viisikot ja muut toiminnalliset sarjat taisivat peitota kiltimmät ja herttaisemmat kirjat.
Aikuisiällä Lindgrenin tuotanto on alkanut jonkin verran kiinn…

2 x sarjakuva: Bouncer osa 3 & Ranskalainen sarja

Kuva
Sarjakuvien sivuilla huomaan usein liikkuvani sellaisten aihepiireihin parissa, joita muutoin välttelen. Bouncer-sarjakuva sai minut innostumaan länkkäreiden maailmasta, ja sarjan suomennostahti on edennyt jo kolmanteen osaansa. Käärmeen oikeus (Jalava, 2016) piti totta kai saada omaan hyllyyn, ja samalla kertaa innostuin hankkimaan myös Emmanuel Moynotin taiteileman sarjakuvaversion Irène Némirovskyn postuumisti julkaistusta romaanista Ranskalainen sarja.

Myrsky kesäkuussa -sarjakuva (Jalava, 2016) perustuu Ranskalaisen sarjan ensimmäiseen osaan. Täytyy myöntää, ettei alkuperäinen Ranskalainen sarja minua suuremmin houkuttele. Toinen maailmansota ahdistaa, enkä mielelläni lue sen kauhuja tai niitä sivuavia kirjoja. Sarjakuva on silti sen verran kevyempi ilmaisumuoto, että päätin uskaltautua kokeilemaan Moynotin versiota Némirovskyn kuuluisasta ja palkitusta romaanista. Némirovskyn kirjaa en siis ole lukenut, mutta sen lukutunnelmia voi kurkata esim. Eniten minua kiinnostaa tie -blogi…

Gard Sveen: Pimeän sylissä

Kuva
Gard Sveenin dekkari Pimeän sylissä (Bazar, 2016) oli erikoinen kirja: päähenkilö, rikostutkija Tommy Bergman ärsytti minua lähes koko kirjan ajan (taas yksi omien ongelmiensa ja traumojensa kanssa painiva poliisi), puolessa välissä kirjaa olin täysin tympääntynyt rikosta tutkivien henkilöiden omatoimisiin tutkimuksiin siellä ja täällä (siis aikuisten oikeasti, eivät kai poliisit huitele tutkimuksissaan minne sattuu, toisilleen kertomatta?!) ja mietin, jättääkö kirja kesken vai jatkaako sinnikkäästi eteenpäin. Jatkoin ja mitä tapahtui: yhtäkkiä juoni sai uusia kierteitä ja kiinnostuin kirjan tapahtumista aivan eri lailla kuin alkupuolella kirjaa. Sivut kääntyivät ja loppuratkaisu olikin sitten jo sellainen, että sarjan seuraava osa on pakko ottaa lukulistalle.
Pimeän sylissä -kirjassa on pari toisiinsa liittyvää nuoren tytön murhaa, ja näitä Bergman laitetaan tutkimaan yhdessä Susanne Bechin kanssa. Bech kipuilee yksinhuoltaja-arjen ja työn välissä, joten itse asiassa kirjan molemmill…

Naisten aakkoset: L

Kuva
Tarukirja-blogista liikkeelle lähtenyt haaste Naisten aakkoset pysähtyy L-kirjaimeen. Kirjainlistastani tuli yllättäen täysin kotimainen:

Kuka on suosikkikirjailijasi?
Voihan kirjailijan nimetä yhden huippuhienon kirjan perusteella suosikkikirjailijaksi? Tähän kohtaan en löytynyt yhtään ylitse muiden -nimeä, joten päädyin nimeämään Rosa Liksomin suosikkikirjailijakseni. Olen lukenut häneltä blogiaikana Finlandia-voittajakirjan Hytti nro 6:n, ja muistelin antaneeni kirjalle täydet viisi tähteä. Näinpäs ei ollutkaan, vaan blogitekstissä lukee 4 tähteä. Kirja löytyy nykyään omasta hyllystäni, ja tekisipä mieleni astahtaa uudelleen junan kyytiin ja kokeilla, irtoaisiko kirjalle uusintamatkalla puuttuva tähtönen lisää Goodreadsiin.
"Moskova painautui maaliskuun kuivassa pakkasillassa kyyryyn, suojeli itseään jäisen, punaisena laskevan auringon kosketukselta. Tyttö nousi junaan häntäpään viimeiseen makuuvaunuun, etsi hyttiään, hyttiä numero kuusi, ja hengitti syvään."

Muutakin kulttu…

Emelie Schepp: Ikuisesti merkitty

Kuva
Ruotsalaisdekkaristit ne osaavat juonenkehittelyn jalon taidon. Tämä oli pakko tunnustaa jälleen kerran, kun luin Emelie Scheppin esikoisdekkarin Ikuisesti merkitty (HarperCollins Nordic, 2017). Miksi ihmeessä meidän kotimaisilta dekkarikirjailijoiltamme ei tule tämmöisiä kirjoja, jotka saavat sivut kääntymään pikkutunneilla, kun lukemista ei voi lopettaa vaikka työaamun varhaisuus on erinomaisen hyvin tiedossa?! Pauliina Suden Takaikkuna oli minulle vastaava tapaus, mutta muita ei muistu tähän hätään mieleen.
Ikuisesti merkityn alkuosa vaikutti aivan tavanomaiselta tapaukselta: vaimo tulee kotiin ja löytää miehensä, maahanmuuttoviraston johtajan ammuttuna. Poliisi alkaa selvittää tapausta, ja tutkinnasta vastaa syyttäjä Jana Berzelius. Lukija tutustuu poliisin henkilöstöön ja kerronta rullaa sujuvasti. Välillä lukijalle tarjoillaan pikkulapsen näkökulmasta kerrottuja hyytäviä kokemuksia lasten joutumisesta pelinappuloiksi aikuisten raakaan maailmaan, ja nämä pätkät ennakoivat, että …

♥ Lukuvinkkejä, rakkaudella ♥

Kuva
Ystävänpäivän kunniaksi kokosin tähän juttuun muutamia päivän tunnelmaan sopivia lukuvinkkejä. Kotoinen ystävänpäivämme on mukava juttu sekin, mutta itse olen aina mieltänyt Valentinuksen päivän kuuluvan rakastavaisille. Joten olkaapa hyvät, tässä muutamia teemaa sivuavia kirjoja:

Margaret Mitchell: Tuulen viemää

"Voi Scarlett, hänellä on hirveän huono maine. Hänen nimensä on Rhett Butler, ja hän on kotoisin Charlestonista, ja hänen perheensä on kaupungin hienointa väkeä, mutta he eivät tahdo olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Caro Rhett kertoi minulle hänestä viime kesänä. Hän ei ole sukua heille, mutta Caro tietää hänestä kaiken, kaikki tietävät. Hänet on karkoitettu West Pointista. Kuvittelehan! Ja sellaisten asioiden vuoksi, jotka olivat niin pahoja, ettei Caro ollut saanut kuulla niistä. Ja sitten se tyttö, jota hän ei nainut." (s. 86)
Maailmankirjallisuuden eräs suurimmista rakkausromaaneista on viime aikoina hypähdellyt eteeni siellä täällä, sillä Naisten aakkose…

TBR x 2: Jäätelökauppias ja Siirtymä

Kuva
Hitaasti etenevä TBR-vuorenvalloitusprojektini nytkähtää tässä postauksessa kahden kirjan verran lähemmäs Haltia eli 25 TBR-kirjan rajapyykkiä (Halti häämöttää nyt yhden kirjan päässä! Harmi, että kaikki lyhyet ja nopsalukuiset TBR-kirjat ovat siirtyneet luettujen listoilla 😅). Vuodenvaihteen tienoilla luin Ian Banksin scifi-kirjan Siirtymä (Gummerus, 2013) ja tammikuussa lukuun pääsi Katri Lipsonin Jäätelökauppias (Tammi, 2012). Päätin niputtaa kirjat samaan juttuun, jotta saan TBR-listani nopeammin ajan tasalle täällä blogin puolella.

Kirjat sopivat myös rakenteensa puolesta yhdessä käsiteltäviksi: molemmissa kirjoissa lukijan kannattaa olla hereillä, sillä tarinat ja juonilangat kulkevat aikatasoilta toisille sen verran mutkikkaasti, että kyydissä pysyminen vaatii hieman keskittymistä. Keskittyminen kannattaa, sillä kirjat ovat parhaimmillaan todella antoisaa luettavaa:

Katri Lipsonin Jäätelökauppias oli hämmentävän sirpaleinen lukukokemus. Kirjan kansi lupaa elokuvamaisia tunnelm…

Lumoava luonto -luontokirjahaaste 22.3.2017

Kuva
Koska viimeksi luit luontokirjan? Jollet muista, ei se mitään - täällä näppiksen takana on kohtalotoveri, joka ei ole tainnut lukea ainuttakaan luontokirjaa vuosiin. Haluan tänä vuonna haastaa edes muutaman kirjan verran itseäni tavallisten lukurajojeni ulkopuolelle ja päätin aloittaa tietopuolelta, luontokirjoista. Eräänä innoittajana juuri luontokirjojen valintaan toimi WWF:n Vuoden luontokirja -kilpailu, jonka listaamat teokset ovat aina vaikuttaneet todella näyttäviltä jo kuviensa puolesta, mutta siitä huolimatta en ole tullut niihin tutustuneeksi.
Haastaminen sujuu paremmin kanssa lukijoiden kera, joten tein ideastani julkisen haasteen, johon kaikki ovat tervetulleita osallistumaan. Haasteen idea on yksinkertainen: lue luontokirja ja postaile siitä keskiviikkona 22.3.3017haastepäivä 22.3.2017 on maailman vesipäivä, joka on YK:n vuonna 1992 julistama teemapäivä. "Vesipäivän tarkoituksena on lisätä tietoa ennen kaikkea vesivarantojen vaikutuksesta taloudelliseen tuottavuutee…

#satasuomalaista2017: #5 Musta jää ja #6 korunäyttely

Kuva
Kulttuurihaaste 100 suomalaista on edennyt tähän asti blogissani kirjojen voimin, mutta nyt seuraa vuoden ensimmäinen kotimainen elokuva ja näyttelykäynti:

Petri Kotwican ohjaama parisuhdedraama Musta jääsai ensi-iltansa kymmenen vuotta sitten, ja kävin katsomassa leffan ihan teatterissa asti. Tykkäsin näkemästäni, ja sattumalta leffa valikoitui uusintakatseluun tammikuussa. Työpaikallani on pieni DVD-lainaushylly, jonka tarjonnasta bongasin vanhan suosikkini. Outi Mäenpää on eräs lempinäyttelijöistäni, ja oli mukavaa aloittaa kotimainen leffavuosi vuosien takaisella hyväksi havaitulla elokuvalla. 
Mäenpään, Ria Katajan ja Martti Suosalon kolmiodraama toimii edelleen, ja leffan todellinen tähti on ehdottomasti Mäenpää. Tässä on nainen, joka näyttelee parhaimmillaan vain silmillään - niistä välittyy tunnemyrskyjä, jäätävää vihaa ja rakkautta. Elokuvan aloituskohtauksesta on pätkä alle linkkaamassani trailerissa, ja se on eräs suosikkikohtauksistani: taustalla soi mahtipontinen Apocalyp…

Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa

Kuva
"Ylilääkäri polkaisee Karinin potilassängyn pyörät lukkoon. Tehovalvontaosaston sairaanhoitajat leikkaavat auki aluspaidan ja urheiluliivit lääkärin selostaessa kovaan ääneen:  Raskaana oleva nainen,  lapsi voi raportin mukaan hyvin, viikolla kolmekymmentäkolme,  sairastui noin viisi päivää sitten,  oireet influenssan kaltaiset,  kuumetta, yskää, eilen lievää hengenahdistusta jonka ajateltiin johtuvan raskaudesta, tänään vointi akuutisti huonontunut, voimakasta hengenahdistusta, saapui synnytysosastolle tunti sitten." (s. 5)
Näin alkaa Tom Malmquistin kirja Joka hetki olemme yhä elossa (S & S, 2017). Kirjan alkuosa oli minulle lähes hengästyttävä lukukokemus: seurasin intensiivisesti kertoja-Tomin elämää sairaalassa, hänen Karin-vaimonsa kamppailua outoa sairautta vastaan ja syntymättömän lapsen kohtaloa. Sivut kääntyivät vauhdilla, kunnes tuli se pysäyttävä hetki, jolloin Tomin elämä alkaa pienen vauvan kanssa, kahden. 
Harvoin olen eläytynyt kirjan tapahtumiin näin voi…

Petteri Kantola: Ajan kanssa - Kesäni Marcel Proustin seurassa

Kuva
Petteri Kantolan Ajan kanssa - Kesäni Marcel Proustin kanssa (Suuri Kurpitsa, 2016) yllätti minut täydellisesti: taidokkaita piirroksia, kesän tuoksua, herkkä ja rauhallinen tunnelma, ilmavuutta sivujen asettelussa ja tarinassa. Lukijaa siis odottaa täydellinen vastakohta verrattuna perinteisiin ruutuihin ahdettuihin sarjakuviin. Ajan kanssa -sarjakuva saakin minulta lämpimät suositukset, ja erityisesti jos hieman erilainen ja visuaalisesti näyttävä sarjakuva kiinnostaa, tähän albumiin kannattaa tutustua.

Ajan kanssa -albumissa seurataan nuoren miehen epävarmuuden ja epätietoisuuden kesää. Parisuhde ja elämä ylipäänsä mietityttää. Jopa siinä määrin, että kirjailijasuuruus, herra Proust saapuu pitämään miehelle seuraa ja johdattelemaan tämän ajatuskulkuja:

"Proustin esimerkki houkutteli: tehdä jotain intohimoisesti ilman muita velvoitteita ja olla täysin immuuni muiden ihmisten vaikutukselle.
Haluaisinko sitä? Ehkä kuitenkin oma toiveeni olisi  vielä rakastua uudelleen... ja elää!
Mut…

D. D. Everest: Archie Greene ja alkemistin kirous

Kuva
Bloggasin tammikuussa D. D. Everestin Archie Greene -fantasiasarjan aloitusosasta, ja nyt on vuorossa sarjan toinen osa, Archie Greene ja alkemistin kirous (Art House, 2016). Sarja jatkaa ykkösosasta tutuilla linjoilla: Archie Greene aloittaa toisen lukuvuoden Monituisen Magian Museossa, ja luvassa on runsaasti maagisia seikkailuja. Archie Greene ja muutamat hänen ystävänsä merkitään salaperäisellä Faroksen liekillä, ja kuinkas ollakaan, heidän pitää kirjoittaa taikuutta uudelleen, pelastaa maailma pimeän taikuuden juonilta ja totta kai tähän kaikkeen tarvitaan oma salaseura. Kaikenlaista jännää on siis saatu mahtumaan kirjan hauskasti nimettyihin lukuihin.

"Archie oli varma, että hän oli nähnyt merkin jossain aiemminkin, muttei muistanut missä. Vanha Zeb tarttui hänen käteensä ja liu'utti peukaloaan uuden jäljen yli. Archie katseli, miten vanhuksen kasvot kalpenivat ennennäkemättömän oudon värisiksi, vaikka kyseessä oli sentään mies, joka työskenteli päivät pitkät maailman v…

Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Flavia de Luce #5)

Kuva
Ilmoittauduin eilen mukaan Ystävänpäivän lukumaratonille, joten nyt on sopiva hetki kaivaa luonnoksista esille kirjajuttu, jonka kirjoittelin vuodenvaihteen lukumaratonin jälkeen. Alan Bradleyn viime syksynä ilmestynyt Flavia de Luce -dekkari Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Bazar, 2016) oli erinomaista maratonluettavaa, sillä Flavian tutkimukset veivät minut taas täysin mennessään ja kirja oli nopeaa luettavaa. Lukumaraton ei tietenkään ole mikään nopeuskilpailu, mutta olen todennut että nautin itse lukumaratonista eniten silloin, kun luettavana on jotain niin vetävää, että tarinan imuun pääsee oikein kunnolla.
"Yhtäkkiä yksi kirkkoherran saarnoista tuli aivan pyytämättä mieleeni: se miten me olemme savea ja Herra meidän savenvalajamme - se oli oppitunti, joka heräsi eloon vasta nyt täällä maalaishautausmaalla. Minne tahansa katseeni käänsin, näin lautasensirpaleita muistuttavia luunpalasia, jotka heijastuivat valkoisina taskulamppuni valokeilassa.     Se oli hämmästyttävää nähtäv…