Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2017.

Daphne du Maurier: Rebekka

Kuva
Tänään on kirjabloggaajien klassikkohaasteen neljännen kierroksen postauspäivä, ja haastekierrosta emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Oma klassikkopäivän kirjani vaihtui aivan viime metreillä. Alunperin aikomukseni oli postailla Evelyn Waughin vuonna 1945 kirjoittamasta Mennyt maailma -kirjasta, mutta Hyllynlämmittäjä-projektini aloituskirja laittoi suunnitelmani uusiksi. 
Daphne du Maurierin Rebekka (WSOY, 1994/1938) hiipi jostain kirjahyllyn kätköistä lukupinooni ja valloitti minut täysin. Kirjan maailma vetäisi minut siinä määrin sisälleen, että nostan kirjan huippupaikalle kaikkien aikojen parhaat kirjat -listauksessani - eli Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon ja Margaret Mitchellin Tuulen viemän rinnalle, suurten ja tunnekylläisten rakkaustarinoiden joukkoon. Ja näin hillityn tyylikäs ja elegantti Mennyt maailma kalpeni auttamatta Maxim de Winterin, hänen nuoren aviovaimonsa ja näyttämöä haudan takaa hallitsevan Rebekan tarinan rinnalla. Wow, mikä kirja.

    "Mitä p…

Graham Winston: Poldark - Kapinallinen

Kuva
Edellisessä postauksessani äänestin viime vuoden parhaita uutuuskirjoja, ja nyt tulee tasapainon vuoksi kirja asteikon toiselta laidalta. Anteeksi jo etukäteen kaikki Poldark-sarjan ystävät: minuun sarjan avausosa ei kolahtanut. Winston Grahamin Poldark - Kapinallinen (Gummerus, 2016) saa minulta vaivaisen yhden tähden Goodreadsiin. Lukukokemukseni oli niin vaisu, että sinnittelin kirjan viimeiselle sivulle silkasta uteliaisuudesta. Miten paljon kömpelöitä juonenkäänteitä onkaan luvassa?

Kirjassa minua vaivasi eniten se, että tuntui kuin olisin seurannut historiallista näytelmää, jossa sodasta kotiin palaavalle Ross Poldarkille, tapahtuu kaikenlaista, mutta kohtaukset liittyvät vain kevyesti toisiinsa ja lupaavan oloisia juonilankoja hylätään surutta matkan varrelle. Jonnekin mm. häipyi Rossin nuoruudenrakkaus, jonka kohtaaminen pitkän ajan jälkeen tuntui olevan tunnelatausta täynnä. Sitten - öh, ei mitään?! Ja minä kun olin jo ehtinyt virittäytyä kunnon intohimokolmiodraamaan. Kirja…

Vuoden 2016 Blogistanian-ääneni

Kuva
Vuoden 2016 Blogistanian-äänestys on jälleen koittanut. Viime vuonna jätin äänestyksen väliin, mutta tänä vuonna innostuin taas osallistumaan. Lukemieni uutuuskirjojen määrä ei ole vallan päätä huimaava, mutta onneksi se ei ole olennaista näissä karkeloissa.

Blogistanian Tieto -kisaa emännöi Kirjakaapin kummitus -blogin Jonna. Omat ääneni menevät kirjoille:
3 pistettä: Mikko-Olavi Seppälä: Suruton kaupunki - 1920-luvun iloinen Helsinki (WSOY)

2 pistettä:James Essinger: Adan algoritmi (Vastapaino; suomennos Tapani Kilpeläinen)

1 piste:Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 2 (WSOY; suomennos Saara Pääkkönen)


Blogistania Kuopus -kisaa emännöi Notko, se lukuva peikko -blogin Notkopeikko. Omat ääneni menevät kirjoille:
3 pistettä: Lena Frölander-Ulf: Minä, Muru ja metsä (S & S)

2 pistettä: Janne Kukkonen: Voro - Kolmen kuninkaan aarre (Like)

1 piste: Tuutikki Tolonen: Mörköreitti (Tammi)


Blogistanian Globalia -kisaa emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Omat ääneni menevät kirjoille:
3 pistettä:Em…

Mikko-Olavi Seppälä: Suruton kaupunki - 1920-luvun iloinen Helsinki

Kuva
Mikko-Olavi Seppälän tietokirja Suruton kaupunki - 1920-luvun iloinen Helsinki (WSOY, 2016) pomppasi tietoisuuteeni syksyllä muutamista kirjablogijutuista. Vaikken voikaan kehuskella historiantuntemuksellani, 20-luvusta on muodostunut mielikuva kiehtovana vuosikymmenenä: kieltolaki rajoitti elämää, mutta salakuljetus kukoisti ja maa toipui sodasta kohti iloisempia aikoja. Viime vuosina 20-lukua on käsitelty jonkin verran dekkareissa (mm. Nina Hurman Rouge-sarjassa), ja olikin mukavaa huomata, että vuosikymmenestä on ilmestynyt näyttävän näköinen tietokirja.

Kirjan ulkoasu vetosi minun esteettiseen silmääni. Paksut sivut, hurja määrä valokuvia ja muita aikakauden dokumentteja kuten mainoksia - kirjasta saa paljon irti vaikka katsoisi vain kuvat läpi. Minä pidin erityisesti siitä, että mukana oli paljon aikakauden kuvituksia. Ne kertovat yllättävän paljon ajastaan, ja 20-luvun piirrostyylissä on jotain todella viehättävää ja tyylikästä.

Tekstiosuudet etenivät jouhevasti, eikä kirjan ke…

TBR-listan sivuprojekti: #hyllynlämmittäjä

Kuva
Twitterissä ja Facebookissa huomasin tänään #hyllynlämmittäjä -häsähaasteen, jonka ideana on haastaa itseään lukemaan 12 oman hyllyn kirjaa 12 kuukauden aikana. Haaste on lähtöisin Sivumennen-podcastista
Ajattelin ensin, etten osallistua laisinkaan tähän, sillä minullahan on jo TBR-vuorenvalloitusprojektini, jonka parissa juuri eilen aloitin omasta hyllystäni Tanizakin Unien sillan. Mutta mutta... jonkin aikaa katselin kuvia muiden kirjapinoista ja hoplaa, nyt minullakin on oma:

Osa kirjoista löytyy TBR-listaltani, osa ei. Päätin listata kirjat tänne blogiini, jotta ne pysyvät paremmin muistissa - ehkäpä jopa koko vuoden ajan! - ja jotain kenties tulee luetuksi. Eli siis kirjat ja kootut selitykset:

Rebekkaa jo ehdittiin suositella minulle pariin otteeseen Twitterissä, joten se taitaa päästä pinosta ensimmäisenä lukuun. Klassikkokirja on päätynyt hyllyyni kirjaston kierrätysvaunusta. Tammsaaren Maan lupauksen olen ostanut Oulun Turkansaaren syysmarkkinoilta. Siellä on joka syksy myy…

Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset

Kuva
Virve Sammalkorpi voitti hiljattain Savonia-palkinnon kirjallaan Paflagonian perilliset - Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut (Karisto, 2016). Kirja oli mennyt minulta aiemmin täysin ohi, mutta palkintouutinen havahdutti tutustumaan kirjaan ja hei, sehän oli hyvä! Outo, surumielinen (ja fiktiivinen!) matkakertomus 1800-luvulta sai pohtimaan tieteen tekemisen vaikuttumia, ihmisyyden rajoja ja tapaamme kohdata poikkeavuutta ja erilaisuutta.

"Huhtikuun 5. vuonna 1821
On kulunut jo kuukausia siitä kauhistuttavasta päivästä,  kun Moltique tunnusti lähettäneensä kirjeen Pariisiin. Siitä asti olen kauhuissani odottanut toimittajia ja kirkonmiehiä  luolalle. Jokainen uusi päivä kuitenkin valaa rohkeutta siihen, että Moltiquen kirje ei ole löytänyt perille.     Talvi oli raskas sekä henkisesti että ruumiillisesti, sillä - kuten olen kertonut - koviksi äityneet pakkaset pakottivat meidät taistelemaan henkemme edestä ja jättämään vähemmälle tutkimustyöhän liittyviä rutiinejamme. Selail…

#satasuomalaista2017: Johanna Sinisalo - Enkelten verta

Kuva
Pomppivan ponin majatalo -blogissa alkoi 100 suomalaista -haaste, jossa haastetaan tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin maamme juhlavuoden aikana. Haasteeseen käyvät totta kai kirjat mutta myös muut kulttuurin tuotokset. Innostuin haasteesta heti, sillä tässähän on oivallinen tilaisuus esim. kotimaisten leffojen katseluun, näyttelyissä ja konserteissa vierailuihin. Minulla riittää petrattavaa näiden kaikkien saralla, sillä en voi juuri kehuskella harrastavani muuta kotimaista kulttuuria kirjojen ohella. Pieni ylimääräinen haastekannustin on paikallaan.
Kirjojen suhteen olen tyytyväinen, jos pääsen vuoden lopulla noin puoleen sataan kotimaiseen luettuun/kuunneltuun kirjaan. Muille kulttuurielämyksille on siis sijaa listalla (joskaan kovin ryppyotsaisesti en aio haasteessa edetä). Aivan jokaisesta kulttuuritujauksesta en taida viitsiä kirjoittaa omaa blogijuttua, vaan keräilen vuoden kotimaista antia koontipostauksiin. Tein haasteelle oman välilehden, jonne listailen vuoden 20…

James Essinger: Adan algoritmi

Kuva
Luen nolostuttavan vähän tietokirjallisuutta omaksi huvikseni. James Essingerin kirja Adan algoritmi - Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan (Vastapaino, 2016) sai minut silti heti kiinnostumaan. Kirjan alaotsikkossa runous yhdistyy digiaikaan älykkään naisen kautta, joten pitihän tähän tutustua. Ohjelmointi Ada-kielellä on jäänyt minulta väliin, mutta Ada Lovelacen henkilö uteloitutti minua siinä määrin, että varasin kirjan luettavakseni.

Luulin saavani lukuun täysin Adan henkilöön keskittyvän elämäkerran, mutta yllätyin positiivisesti, kun kirjassa käsiteltiin laajemmin Adan elämään liittyviä henkilöitä, ajankuvaa ja aikakauden teknistä ilmapiiriä. En tahdo jaksaa lukea elämäkertoja, jotka raportoivat päähenkilönsä elämän pienimmätkin risaukset. Sen sijaan tämmöinen laveammalla kädellä piirretty henkilökuva sopi minun lukumakuuni erinomaisesti, ja innostuin antamaan Adan algoritmille neljä tähteä Goodreadsiin.

"Adan ja Babbagen ensimmäisestä tapaamisesta ti…

D. D. Everest: Archie Greene ja taikurin salaisuus

Kuva
Löysin viime vuoden lopulla mukavan tuttavuuden lanu-fantasian puolelta. D. D. Everestin Archie Greene -sarjan ensimmäinenosa Archie Greene ja taikurin salaisuus (Art House, 2015) ilmestyi jo pari vuotta sitten, mutta minulta sarja on mennyt täysin ohi. Otin sarja-aloituksen kokeeksi luettavaksi, ja tykästyin kovasti Archie Greenen seikkailuihin. Kirja tarjosi miellyttävän kevyttä luettavaa aikuisten romaanien välillä.

Iloista, seikkailullista luettavaa nuorille lukijoille ei mielestäni julkaista laisinkaan liikaa, ja Archie Geene -sarja oli juuri sen oloinen, että itse olisin nuorempana innostunut siitä kovasti. Tykkäsin kirjoista, joissa tapahtuu ja saa seurata mukavia seikkailuja. Näin aikuisena voisin nyrpistellä sille, että kirjan tapahtumat ovat niin selvästi kallellaan Harry Pottereihin, mutta enpä tällä kertaa jaksanut takertua siihen. Sen sijaan lukupinossani on parhaillaan kesken sarjan toinen osa, Archie Greene ja alkemistin kirous.


Kirjassa on pääosassa juuri 12 vuotta t…

J. M. Coetzee: Nuoruus

Kuva
J. M. Coetzee on yllättänyt minut hienoilla omaelämäkerrallisilla romaaneillaan Poikavuodet (Otava, 1999) ja Nuoruus (Otava, 2003). Nuoruuden luin taannoisella lukumaratonilla, ja noin pari sataa sivuinen kirja sopi mainiosti lukumaratonille. Coetzeen kerrontatyyli on näissä kirjoissa ollut yllättävän kevyt ja jouhevasti etenevä (verrokkina minulla on blogini alkuaikoina lukemani Pietarin mestari, jonka muistan edenneen puuduttavan nihkeästi). Poikavuodet oli selkeästi lapsuusaikojen kirja, ja Nuoruus puolestaan nuoren, itseään etsivän ja maailmaa kriittisesti tarkkailevan nuoren miehen kirja. 
Molemmat kirjat ovat luonteeltaan sellaisia, että ne sisältävät joukon tapahtumia ja niihin liittyviä pohdintoja, ja sitten kirja vain päättyy. Minua tämä ei häirinnyt laisinkaan, mutta Nuoruutta olisi lukenut mieluusti pidempäänkin. Nyt jouduin tyytymään Wikipedian tarjoamaan tietoon Coetzeen jatkovaiheista. Elämäkertojakin olisi varmaan tarjolla, mutta sellaisen lukeminen ei juuri nyt innost…

Naisten aakkoset: K

Kuva
Tarukirja-blogin Margitin aloittama Naisten aakkoset -haaste oli joulukuun ajan tahattomalla tauolla, mutta nyt haaste etenee blogissani K-kirjaimeen. Nimistä oli runsaudenpulaa, mutta päädyin viimein näihin kolmeen nimeen:
Kuka on suosikkikirjailijasi?
Kati Närhen Agnes-trilogia on erittäin korkealla sarjakuvien TOP-listallani. Toivon todella, että Närhi joskus innostuisi kertomaan lisää Agneksen seikkailuista. Agnes-tyttösen outo ja vino huumori puraisee minuun lujaa. Trilogian käännösoikeudet on myyty Ranskaan, joten toivotan suurta menestystä Agnekselle maailmanvalloitukseen.


Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
Katherine Hepburn on eräs menneiden vuosikymmenten filmitähtisuosikkejani. Blogissani Hepburn on vilahtanut Afrikan tähti -elokuvaan liittyvien muistelmien tiimoilta, ja tuota kirjaa suosittelen lämpimästi Hepburnistä kiinnostuneille. Kuvamaistiainen kirjan sivuilta:


Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (…

Johanna Holmström: Itämaa

Kuva
Bloggausjononi on päässyt kertymään melkoiseksi, mutta koetan tammikuun aikana saada tuotua blogiini viime vuoden puolella lukemani kirjat. Goodreads tietää, että näitä on Johanna Holmströmin Itämaan (Otava, 2013) jälkeen vielä kuusi kappaletta (!), joten ehkä otan miniarviot käyttöön. Itämaan luin viime vuoden marraskuussa (!!),  ja on pakko todeta, että kirja oli minulle yksi loppuvuoden pahimmista lukupettymyksistä.

En oikein tiennyt, mitä kirjalta odottaa, mutta petyin silti, kun muslimiksi kääntyneen suomenruotsalaisen äidin, maahanmuuttajaisän ja heidän kahden tyttärensä Samiran ja Leilan tarina tuntui tunkkaiselta ja nihkeästi etenevältä. Naisten elämä miesten dominoimassa kulttuurissa - tässä ei ollut mitään uutta, ja tarina tuntui kovin yllätyksettömältä siitäkin huolimatta, että sen tarina oli tuotu kotimaisiin maisemiin. Odotin, että suomenruotsalaisuus toisi kirjaan jotain erikoista virettä, mutta vaisuksi tämäkin puoli jäi.

"Samiran oli jälkikäteen myönnettävä, että …

Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä

Kuva
Lena Anderssonin Omavaltaista menettelyä (Siltala, 2014) on niitä kirjoja, joista muistan lukeneeni paljon kehuja. Melko pian kirjan edetessä huomasin, että kirjan kevyen särmikkäästi etenevä kerronta on todella maininnan arvoinen. Omavaltaista menettelyä liihottelee vaivattomasti eteenpäin, ja kirjan sivuilta piirtyy kaksi terävänäköistä henkilökuvaa ja yhden suhteen viiltävä analyysi.

"Oli hiljaista. Meni viikko. Hätäännys ja itsesyytökset saivat Esterin melkein oksentamaan. Ystävätärkuoro sanoi, ettei mahdollisuus niin helposti häviä. Jos juttu oli minkään arvoinen, mies oli vielä kiinnostunut. Ester ei ollut tehnyt mitään väärää, voisihan Hugokin tehdä aloitteen, ei kaikki ollut Esterin varassa. Ystävätärkuoro muodostui rakkaimpien ystävien  kootuista hyvistä neuvoista ja varoituksista. Ne auttoivat Esteriä jaksamaan vielä muutaman tunnin silloin kun synkkyys tuntui kietovan koko elämän käärinliinaan." (s. 58)
Omavaltaista menettelyä on tarina eräästä parisuhteesta. Kolm…

Sysimetsän valtakunta - Colin Meloy, Carson Ellis (Sysimetsä #3)

Kuva
Lukuvuoteni 2017 alkoi mukavasti, sillä sain heti erään keskeneräisen sarjan päätökseen. Lukea hurautin Colin Meloyn kirjoittaman ja Carson Ellisin kuvittaman Sysimetsän valtakunnan (Otava, 2014) lukumaratonilla, lähes kokonaan maanantain aikana. Sysimetsä-trilogian päätösosassa on sivuja 576, joten kunhan vauhtiin pääsee, kyseessä on nopealukuinen kirja.

Sysimetsä-trilogiassa seikkaillaan Sysimetsässä, joka sijaitsee erään pikkukaupungin liepeillä. Sysimetsään ei niin vain pääsekään, sillä metsässä on taikaa ja siellä asustelee puhuvia elämiä ja muita erikoisia otuksia. Trilogian eräs kantava juonilanka on ollut muutamien kaupungin lasten sekaantuminen metsän eläjien valtataisteluihin, ja nämä nahinat saatetaan jonkinmoiseen päätökseen Sysimetsän valtakunnassa.
Sarjan eräs jännä piirre on ollut se, että seikkailulliseen, saduistakin tuttuja aineksia sisältävään ja monitahoiseen juoneen on ujutettu aikuismaailman vakavia piirteitä ja jopa raakuuksia. On lapsia, jotka raatavat orj…

Jack Campbell: Taipumaton (Kadonnut laivasto I)

Kuva
Sanottakoon heti kärkeen, että scifi on minulle täysin vierasta aluetta. Joulun alla halusin ykskaks kokeilla jotain uutta, ja nappasin joululukemiseksi Jack Campbellin uutuuskirjan Taipumaton (Jalava, 2016). Kirjaa kuvataan takakannessa sotaisaksi scifiksi, ja tämä piti hyvin paikkansa: avaruudessa rymisteltiin valominuuttien ja -sekuntien viiveellä oikein kunnolla. Ja hämmästyksekseni viihdyin jäyhän komentaja Gearyn ja hänen laivastonsa seurassa vallan mainiosti.

Kirjan avaruudessa taistelevat osapuolet ovat nimeltään Allianssi ja Syndik. Keskelle heidän välistään sotaa herää syväjäädytyksestä (!) John Geary, josta pian tulee erinäisten vaiheiden jälkeen Allianssin laivaston komentaja. Taipumaton seuraa Gearyn taivalta hänen ottaessaan laivastoa ja sen miehistöä haltuunsa samalla kun koettaa selvitä kahinoista Syndikin kanssa. Ai miksi Geary oli syväjäädytetty? Se kannattaa lukea kirjasta. :)
"Ei miinoja", kapteeni Desjani ilmoitti.     Geary nyökkäsi vain. Jos ulostulokoh…

Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut

Kuva
Evie Wyldin Kaikki laulavat linnut (Tammi, 2016) oli hitaasti avautuva tarina. Aloittaessani kirjaa en paljonkaan tiennyt siitä, mitä tuleman pitää sillä lukemistani blogijutuista muistin vain kirjan olevan hyvällä tavalla erikoinen. Sitä se tosiaan on, mutta päähenkilö Jake Whyten tarinaa pitää malttaa odotella. Se alkoi hahmottua niin verkkaisesti, että kirja pysyi arvoituksellisena melko pitkään.

"Olin ollut jalkeilla ja ulkona jo ennen aamunsarastusta ja puhunut itsekseni ja kuvaillut Koiralle päivän työlistaa mustarastaiden ryhtyessä laulamaan orapihlajassa. Olin kuunnellut omaa ääntäni kuin mikäkin höynähtänyt eukko, ja tuuli oli työntänyt sen takaisin kurkkuuni ja ujeltanut avoimen suuni ohi kuten jokaisena aamuna siitä lähtien kun olin muuttanut saarelle. Puut olivat natisseet tiheikössä ja lampaat määkineet takanani, aina samat puut ja lampaat, samassa tuulessa.     Lampaita oli kuollut nyt kaksi kuukauden kuluessa. Alkaa sataa, ja äkillinen tuulenpuuska nakkasi papanoita…

Kevään 2017 kirjatärpit

Kuva
Joululomalla ehdin viimein tutkia kevään kirjakatalogeja, jotka ovat olleet jo tovin aikaa saatavilla. Tein itselleni muistilistan kiinnostavimmista kirjoista. Niitä löytyi peräti parikymmentä kappaletta. Onneksi moni uteliaisuutta herättävä uutuus ilmestyy juuri ennen kesää, jolloin minullakin on taas enemmän lukuaikaa:
*** Romaanit: ***
Orhan Pamuk: Kummallinen mieleni (Tammi, huhtikuu 2017)
Odotukseni ovat korkealla, sillä Pamuk on eräs suosikki-nobelisteistani.
Hanya Yanagihara: Pieni elämä (Tammi, maaliskuu 2017)
Vuoden 2015 kirjasensaatio Yhdysvalloissa.
Elena Ferrante: Uuden nimen tarina(WSOY, huhtikuu 2017)
Ferrante Napoli-sarjan toinen on kuulemani mukaan vielä parempi kuin hieno sarja-avaus Loistava ystäväni.
Zadie Smith: Swing Time(WSOY, huhtikuu 2017)
Zadie Smithin Kauneudesta teki minuun suuren vaikutuksen viime keväänä, ja pidin myös hänen esikoisestaan Valkoiset hampaat.

*** Novellit: ***
Miranda July: Uimakoulu (Siltala, maaliskuu 2017)

Novelleiden pitäisi mainoslauseiden mu…

Talvi-iltain lukumaraton - päättynyt klo 15.30

Kuva
Hep, lukumaraton alkaa! Klassikkojen lumoissa -blogissa on tänään alkanut Talvi-iltain lukumaraton, jonka voi viettää milloin tahansa 1. - 8.1.2017. Oma lukutaipaleeni käynnistyy sunnuntaina 1.1.2017 klo 15.30 ja jatkuu 24 tuntia tästä eteenpäin. Päivittelen edistymistäni tähän postaukseen. 
Lukupinosuunnitelmiani voit käydä kurkkaamassa täällä. Ne ovat muuttuneet sen verran, että Gard Sveenin Pimeän sylissä -dekkarin sain luettua loppuun jo eilen, ja keskeneräisten kirjojen pinoon on tullut Alan Bradleyn Loppusoinnun kaiku kalmistossa -dekkari. Sen pariin siis, jos alkaa dekkarihammasta kolottaa. Mutta nyt, lukumaraton alkaa! Lukuintoa kaikille kanssamaratoonaajille!

Su klo 15.30 Lukumaraton alkaa. Vuosi 2017 käynnistyy tyylikkäästi nobelistikirjailijan muistelmaromaanilla eli lukuvuoron saa J. M. Coetzeen Nuoruus (Otava, 2003).


Su klo 16.50: 100 sivua Coetzeen Nuoruutta takana. Huiman hieno kirja, loistava valinta vuoden ensimmäiseksi kirjaksi. Kirjasta on vielä noin puolet jäljellä,…