2. marraskuuta 2016

Emma Cline: Tytöt

Emma Clinen esikoisromaani Tytöt (Otava, 2016) on alkusyksyn aikana ollut laajalti esillä kirjablogeissa, ja minäkin kiinnostuin kirjasta niin paljon, että varasin sen kirjastosta luettavakseni. Kirjabloggaajien mielipiteet ovat havaintojeni mukaan menneet blogijutuissa ristiin rastiin: kirjasta on pidetty mutta siltä on myös odotettu enemmän kuin on lopulta saatu. Aloitin oman lukutaipaleeni uteliaana: mille suunnalle kallistun? Kummempia odotuksia minulla ei ollut (odotukseni kirjaa kohtaan syntyvät mainoslauseiden sijaan tavallisesti sen myötä, että kirjailijalta aiemmin lukemani teos saa odottamaan jotain seuraavilta), mutta ainahan lattea lukufiilis on nuiva juttu. 

Varsin nopeasti huomasin, että Tytöt on minun kirjani. Pidin sen rauhallisesta, asioita etäältä tarkastelevasta ja silti voimakkaasti läsnä olevasta kerronnasta. Kirjan kansiliepeessä kerrotaan, että kirjan tarina juontaa juurensa Charles Mansonin johtamaan kulttiin. Tuon kultin aikaansaannoksista on jo sen verran aikaa, että jouduin googlaamaan Mansonin. Huh, ajattelin - mutta onneksi kirja sivuaa aihetta hienovaraisesti, ja mielestäni kirjan voi lukea oikein hyvin ilman sen kummempia taustatietoja. Minua hieman harmitti tuo Manson-viittaus, sillä osa kirjan lukuaikaa meni siihen, että odottelin jotain hirveää tapahtuvaksi. Hirveyksiä tapahtui, muttei sentään niin kauheita että kirjan tunnelma olisi rikkoontunut.

Tytöt on fiktiivinen kuvaus 14-vuotiaan Evien kesästä, jolloin hän irtautuu turvallisista kotiympyröistään ja ajautuu sattumalta tapaamansa Suzannen tuttavapiiriin, hippikommuuniin, jossa kukkona tunkiolla häärii vetovoimainen Russell.

"Mitä jos lähtisit Mitchin mukaan?" Russel ehdotti. Puristi kättäni salaisena merkkinä.
    Olivatko he Mitchin kanssa vaihtaneet katseita? Tai ehkä minä vain kuvittelen nähneeni sanatonta viestintää. Sen päivän yllä on jonkinlainen sekavuuden verho, mutta yhtäkkiä ilta oli hämärtymässä ja me Suzannen kanssa olimme lähteneet viemään Mitchiä kotiin, hurjastelimme Marinin sivuteitä hänen autollaan.
    [...] Auton ikkunat olivat auki kesäisen maan tuoksulle ja salaisille välähdyksille toisten pihateistä, toisten elämästä sen kapean tien varralla Tamvuoren varjossa. Puutarhaletkuja kiepillä, upeita magnolioita. Suzanne ajoi välillä väärää kaistaa ja me kiljuimme ihastuksesta ja sekavasta kauhusta, vaikka minun kiljunnassani oli ontto kaiku: en uskonut että mitään pahaa voisi koskaan tapahtua, ei oikeasti." (s. 181)

Kesän aikana Evie oppii paljon itsestään, ja kirjassa hän kertoo tarinaansa lukijalle vuosien tuoman perspektiivin kautta. Minä pidin hänen kertomuksestaan viiden Goodreads-tähden verran, ja Tytöt on eräs parhaita käännöskirjoja minun kirjasyksyssäni tähän mennessä. Hippikultin vetovoimaan ja pinnan alla piilevään nurjaan puoleen suhtaudutaan kirjassa lempeän ymmärtävästi, ja nuoren Evien olemuksessa on viattomuutta ja suloisuutta, joka ei onneksi tärvelly pahimmilla mahdollisella tavalla. Nuoren naisen kasvukuvauksena Tytöt toimii hienosti, ja kirja menee oitis kesäkirjavinkkieni kärkipäähän.


Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu useassa blogissa. Tässä muutama linkkivinkki: Kirjasähkökäyrä, Kirja vieköön!, Lukuisa, Ullan luetut kirjat sekä Pieni kirjasto
Kirjan tietoja:
Emma Cline:  The Girls (2016)
Suomennos Kaijamari Sivill
Otava, 2016
304 sivua

14 kommenttia:

  1. No johan tämä sinuun osui ja upposi :D Se on aina parasta, kun kirja potkaisee ihan kunnolla. Itse en tästä niin kamalasti innostunut. Mietin myös noita kerrontatasoja. Jokin niiden toteutuksessa jäi häiritsemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, yllätyin siitä miten tämä osui omaan kirjamakuuni. Tykkään tämmöisistä rauhallisemmista kirjoista, ja onneksi luin tätä silloin kun ehdin keskittyä kunnolla lukemaani. :)

      Poista
  2. Aivan ihana postaus kirjasta. Näin minäkin sen koin, ja tottakai kävin lukemassa Mansonista kaiken minkä löysin. Tosiaankin kirja ei tarvitse viittausta kyseiseen kulttiin. Amerikoissahan on näitä kultteja ollut useampiakin. Joku ulkolainen intiaanikultti ilmestyi tuonne Pohjois-Suomeenkin vuosia sitten, mutta pakkanen taisi ajaa ne pois. Suomalaisiakin ns. kultteja on olemassa, mutta ne ovat aika hissukseen hiljaa.
    Kirja oli taitava kasvukertomus nuoruudesta, jolloin voi herkästi ajautua mihin vain. Minä pidin vielä siitä pelon tunteesta, joka tässä heräsi päähenkilölle ja minulle lukijana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minä luin Mansonista vaan sen verran, että tiesin mikä hän oli miehiään. Kiinnostus lopahti sitten siihen, ja onneksi kirja ei ollut mikään repostelukirja ko. aiheen suhteen. Tosi tyylikkäästi aihetta sivuttiin, pisteet siitä Clinelle.

      Poista
  3. Hienoa että sait hyvän lukukokemuksen Marika, itselleni ei käynyt niin. Kirjablogien rikkaus - kuten elämässä yleensä - on ihmisten ja lukijoiden erilaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoja on onneksi moneen makuun. :) Ja Clinen esikoinen tuntuu jakaneen mielipiteitä melko lailla. Kirjan etukannan mainoslupaus "kirja särkee sydämesi ja räjäyttää mielesi" ei pitänyt minun kohdallani paikkansa, mutta säväyttävä elämys tämä silti oli. :)

      Poista
  4. Ihanaa että tämä kolahti sinuun! Minäkin pidin kyllä kirjasta, mutten silti rakastunut sillä tavalla kuin olisin etukäteen toivonut ja odottanut. Kuitenkin jään mielenkiinnolla odottamaan mitä Cline seuraavaksi kirjoittaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en etukäteen odottanut tältä mitään, joten oli sitäkin mukavampaa kun kirja vei niin mukanaan. Ja juu, Clinen seuraava romaani kiinnostaa täälläkin todella paljon. :)

      Poista
  5. Tämä Tytöt vaikuttaa tarinalta josta saattaisin pitää. Aluksi ohitin kirjan kokonaan tietämättä mistä se kertoo. Jostakin syystä (nimen perusteella kai) kuvittelin tämän aivan toisentyyppiseksi ja kirjakaupan myyjänkin suositellessa nyrpistelin vain...Nyt olen kirjaston varauslistalla sijalla nelkytjotakin... :( Kiinnostaa kyllä niin kovin, että saatan tapojeni vastaisesti ostaa kirjan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä jonotukseen! Minulle tämä oli niitä kirjoja, joista voisin ostaa kappaleen itselleni, vaikkapa joululahjaksi. Taisin itsekin odotella tovin ja toisenkin kirjaa kirjastosta, ja on tähän näköjään vieläkin jonoa täällä Oulussa. Toivottavasti tykkäät, kun pääset kirjan pariin. :)

      Poista
  6. Vaikuttaa lupaavalta! Minäkin olen pitkässä jonossa, joka etenee tuskastuttavan hitaasti. Onneksi kaikkea ihanaa riittää runsaasti odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat ei onneksi koskaan lopu kesken. :)

      Poista
  7. Minäkin pidin tästä, ainakin enemmän kuin moni muu. Jotain jäin kaipaamaan lisää, mutta koin sen johtuvan ennen kaikkea kirjan saamasta hypestä ja sen aiheuttamista korkeista odotuksista. Mutta hyvä kirja. Ja minulle Mansonin tapaus ei ollut niin tuttu, että se olisi häirinnyt lukemista, kuten joillakin se oli tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en muistanut Mansonista muuta kuin nimen, mutta äkkiäkös google hänet löysi. Googlailun perusteella odotin vaikka mitä hirmuista juonelta, mutta onneksi tämä oli sitten ihan erilainen kirja.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...